Rainer Maria Rilken sanotaan olevan symbolismin edustaja runoudessa, mutta en vieläkään oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tämän kirjan sisältämistä runoista pidin ja luulin niitä ymmärtävänikin: Tahto tahtojen - Der grosse Wille (Like, 2004; suom. Eve Kuismin; ISBN 952-471-360-8).
Ensimmäinen Rilken runokokoelma jonka luin oli Aila Meriluodon suomentama Duinon elegiat, johon tartuin oikeastaan enemmänkin Meriluodon kuin Rilken innostamana. Tässä teoksessa suomentaja ja esipuheen kirjoittaja on Eve Kuismin, ja mielestäni hän selviää haasteestaan erinomaisesti.
Kirjan teksti on suomeksi ja saksaksi, ja runot ovat peräisin kokoelmista Das Buch der Bilder, Neue Gedichte ja Der neuen Gedichte, anderer Teil.
No, olettaisin silti että näiden runojen perusteella ymmärrän hämärästi mitä symbolismi voisi tarkoittaa, ainakin Rilken osalta, mutta toisaalta kyllä tuntuu siltä että runoja nämä ovat, onko niitä pakko luokitella jotenkin?
Gaselli-runo oli yksi niistä jotka puraisivat, tai miten tästä sanoisi, monta suuntaa tässä on keriä runoa auki:
Kuinka voivat sanat valikoidutkaan sen yhteensointuvuuden lumon saavuttaa, mi sinussa soi lyyran lailla luonnostaan ja täyteen kesän lehteen puhkeaa. ...
Tämä oli kolmas lukemani Rilken teos, ja olettaisin että neljäs on pian vuorossa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti