Esko Seppänen: Suomen rikkaat - kuka kukin on

Esko Seppänen tarjoilee lukijalle monenlaisia oivalluksia tässä paljastuskirjassa, joka sai kohtalaisesti julkisuutta ja jota sen takia jouduin kirjastosta pitkään jonottamaan: Suomen rikkaat - kuka kukin on (Minerva, 2014; ISBN 978-952-312-054-9).



Joku toinen olisi voinut kirjoittaa rikkaista ihmisistä sankaritarinoita, mutta Seppänen kertoo eritoten kähminnöistä ja likaisesta pelistä suurten omaisuuksien taustalla. Vuosien varrella näistä tapahtumista on saatu lukea lehdistä, mutta Seppänen ilmiselvästi pyrkii monessa asiassa sanomaan niin sanotusti viimeisen sanan, ja aikamoisen määrän työtä hän on tehnyt selvittääkseen tapahtumien taustoja.

Kirjassa kerrotaan aika ajoin vanhoistakin tapahtumista rikkaiden ihmisten ja sukujen omaisuuksien taustalla, mutta pääosin keskitytään niin sanotusti nykyaikaan, 1980-luvusta ja 1990-luvusta eteenpäin. Pankkikriisin aikaisista sotkuista kirja kertoo paljon sellaista jota en tiennytkään, miten moni ihminen köyhtyi mutta muutamat taas saivat haalittua itselleen valtavia omaisuuksia pilkkahintaan senaikaisessa paniikin ja epäselvyyden tilassa.

Mielenkiintoista oli nähdä sekin, miten monessa omaisuuksien kartuttamisen isossa operaatiossa Suomen valtiota käytettiin hyväksi, suorastaan vedätettiin, ainakin Seppäsen tarjoileman tiedon perusteella. Mutta kyllä ovat nämä Suomen rikkaat myös osanneet käyttää tilaisuutta hyväkseen kampittaakseen toisiaan, kun raha-asioita on järjestelty monimutkaisilla operaatioilla uuteen malliin.

Moneen pörssistäkin löytyvään yhtiöön paljastuu uudenlaista syvyyttä kun Seppälän teosta lukee: Metso, Wärtsilä, Kone, Nokia, ... Rikkaat ovat pelanneet omaisuuksilla pelejä, joissa oveluus on ollut valttia (puhumattakaan kekseliäistä lakimiehistä) eikä härkiydestäkään ole ollut yleensä haittaa.

Moraalilla ei ole sanansijaa omaisuuden kahlimisen pelissä. Tai ainakin siltä näyttää, sillä tämän kirjan perustella ei tunnu siltä että rikkailla olisi juuurikaan tekemistä yritystoiminnan perinteisten arvojen kanssa: lisäarvon tuottamisen, työllistämisen, innovaatioiden ... ellei sitten innovaatioksi lasketa omien taskujen täyttämistä muilta kaapatuilla rahoilla.

Hullun rahan tauti

Esko Seppäsen kirja Hullun rahan tauti - Kapitalismin musta syksy (Tammi, 2009) on jo vähän vanhentunut, mutta lukija saa nauttia jälkiviisaudesta, ja mikäs sen parempaa. Seppänen osaa sanan käytön, ja vaikka pistot ovat teräviä, voi niistä nauttia vaikka ei samaa mieltä olekaan.

Kirja kertoo tiiviisti Yhdysvalvojen finanssikuplan syntymisen ja puhkeamisen vaiheet, ja hyvin Seppänen tässä onnistuukin, toki asioita omasta näkökulmastaan värittäen. Mutta teksti on kiitettävän selkeää, kuten tämä esimerkki tietokoneiden roolista kuplan syntymiseen: "Finanssitehtaiden tuotesuunnittelu tehtiin tietokoneilla insinööritieteen ja tietokonearkkitehtuurin parhaiden perinteiden mukaan. Myös riskinarvioinnissa käytettiin matemaattisia malleja. Niiden ongelma oli, että ihmisen käyttäytyminen ei ole ennustettavissa tietokoneilla, jos tapahtuu jotain sellaista, jota ei ole koodattu ohjelmistoihin. Nyt tapahtui. Tietokoneisiin oli ohjelmoitu, että Yhdysvalloissa asuntojen hinnat eivät olleet sodan jälkeen laskeneet. Nyt ne laskivat. [...] Systeemi ajoi itsensä tietokoneteitse hukkaputkeen."

Muutamassa kohdin kirjaa voi nipottaa termien käytössä, ja syyttää kulmien vetämisestä suoriksi, mutta kyllä itse olennainen asia tulee selkeästi esille.

Seppänen on taitava sanankäyttäjä ja käyttää sanan säilää varsin reippaaseen tapaan: "Finanssitavaraterroristit, joita ei syytetä yhteydestä Al Qaidaan, tuhosivat johdannaispommeilla Wall Streetin katedraalin, tuon rahan vallan keskuksen, vielä näyttävämmin kuin eräät toiset terroristit ajoivat tämän temppelin lähikadulla kaksi lentokonetta pilvenpiirtäjän seinään."

Hauska anekdootti on sekin, ettäkun finanssikriisi eteni Yhdysvalloista Eurooppaan, Englannissa käytettiin Al Qaidaa vastaan säädettyjä lakeja jäädyttämään islantilaiset varat kun siellä tapahtui finanssijärjestelmän luhistuminen. Islannista Seppänen kirjoittaa: "Islannin tapaus paljastaa kaiken ahneus-tekee-hyvää -filosofiasta, joka on sukua nyrkkeily-on-terveellistä-aivoille -opilile."

Ja otetaan vielä yksi aihe, sillä Seppänen ei töki pelkästään kapitalisteja vaan myös vihreää liikettä: "On toteutumassa vihreä unelma paremmasta maailmasta. Kulutus supistuu. Teollisuustuotanto alenee. Investoinnit vähenevät. Säästyy energiaa ja luonnovaroja. Ilmaston lämpeneminen hidastuu. [...] Mikä onnen aika onkaan tämä uusi viherkapitalismi!"

No, jälkiviisaana on todettava, että aivan niin asiat eivät ole edenneet kuin Seppänen maalaili vuonna 2009 - mutta toisaalta jälkiviisaus ei koskaan ole lopullista, kuka tässä tietää miten vielä käykään...