Edward Gorey: Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita

Edward Goreyn huumori on mustaa, voisi sanoa jopa sekopäistä, näissä tarinoissa joissa kuolema on lähellä ja goottilainen tunnelmointi valloillaan: Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita (Huuda huuda, 2012; ISBN 978-952-5724-48-6; suom. Teemu Manninen).



Kirjasta löytyy seuraavat tarinat:

• Kummallinen kyläilijä
  
• Kalmanmurun kakarat
  
• Länsisiipi
  
• Hurskas lapsukainen
  
• Sininen syltty
  
• Yhdestoista episodi
  
• Ylimielinen manaus
  

Mahtavaa että tämä kirja sattui silmiin kirjaston sarjakuvahyllystä.

Edward Gorey (1926-2000) oli yhdysvaltalainen kirjailija, kuvittaja ja sarjakuvantekijä, joka tunnetaan lukuisista synkän makaabereista teoksistaan. Erakkosieluinen Gorey teki elinaikanaan n. 100 kirjaa, joista pääosa pieniä teemallisia kuvateoksia. Hänen työnsä on selkeän omalaatuista: teokset tuntuvat lapsille suunnatulta riimittelyltä, mutta kuoleman ja yksinäisyyden ympärille luodut tapahtumat yhdistettynä viktoriaanisen jylhään kuvastoon kertovat jotain muuta. Gorey luo oman maailmansa tunteita herättävällä, sydänalaa riipaisevalla tavalla. Omien teostensa lisäksi Gorey teki kuvituksia mm. H. G. Wellsin ja T. S. Eliotin kirjoihin sekä palkitun puvustuksen vuoden 1977 Broadwayn Dracula-musikaaliin. Mm. elokuvaohjaaja Tim Burton mainitsee useimmiten Goreyn puhuessaan suurimmista taiteellisista vaikuttajistaan. Albumi on ensimmäinen Edward Gorey -suomennos. Teos sisältää kahdeksan vuosien 1957-73 aikana julkaistua itsenäistä teosta. Tarinoiden suomennoksesta vastaa runoilija Teemu Manninen. Goreyn kertomusten lisäksi teos sisältää Jonas Elleströmin artikkelin, joka syventyy mielenkiintoisen tekijän elämäntyöhön ja elämään. Albumi vie Edward Goreyn pelottavaan, hauskaan, outoon ja kauniiseen maailmaan.

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2

Teemu Manninen ja Maaria Pääjärvi ovat toimittaneet mainion katsauksen suomalaiseen nykyrunoilijoihin, heihin jotka ovat syntyneet 1970-luvulla ja julkaisseet 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä: Suomalaisia nykyrunoilijoita 2 (Avain, 2011; ISBN 978-951-692-894-7).

Kirjan alussa on mainio johdatus näihin runoilijoihin, Pääjärven essee 2000-luvun runouden tyyleistä ja Mannisen essee nykyrunouden aikalaishistoriasta 2000-2011. Näkökulmat ovat hiukan erilaiset, mikä samalla konkretisoi nykyrunouden moninaisuutta ja monia näkökulmia runoilijoihin.

Osa runoilijoista oli itselleni jo tuttuja, kuten Pauliina Haasjoki ja Aki Salmela, mutta useimmat tämän laajan runoilijajoukon nimistä olivat itselleni aivan outoja. Valaiseva katsaus runouteen ja runoilijoihin!

Moni kirjassa esitelty runoilija jäi askarruttamaan. Ja pistin saman tien neljä runokirjaa varaukseen kirjastosta, ja olisin laittanut enemmänkin mutta tämä riittänee tällä erää.