Anders de la Motte kertoo Tukholmaan sijoitetussa jännärissä salaliitosta, joka käyttää pahanteossaan apunaan älypuhelimia ja verkkopelejä: Peli (Otava, 2013; suom. Maija Kauhanen; ISBN 978-951-1-28067-5).
Kirjassa oli paikka paikoin oivaltavaa omaperäisyyttä, mutta loppujen lopuksi jännäri tuntui tusinatuotannolta, jossa agenttitarinan ja jännärin juonta on maustettu modernilla IT-tekniikalla. Teoksella on ilmeisesti jatkoakin, mutta minulta lukeminen jäi tähän.
Bussista löytyvä kännykkä kutsuu Henrikin salaiseen reality-peliin. Hän saa Pelinjohtajalta tehtäviä, joiden suorittamisesta hänen täytyy kuvata videoita nettiin. Netissä myös seurataan pelin etenemistä ranking-listoilla. Kun harmittomat tehtävät alkavat muuttua yhä vaarallisemmiksi, Henrik huomaa sotkeutuneensa salaliittojen verkkoon. Hän on piinallisen päätöksen edessä: jatkaako peliä, vai kääntyäkö Pelinjohtajaa vastaan?
Tukholmaan sijoittuvan toiminnallisen dekkaritrilogian aloittava Peli avaa sisäpiiriläisen näkökulman IT-maailmaan ja sosiaalisen median kulisseihin. Vauhdikasta kerrontaa höystävät huumori ja herkulliset viittaukset populaarikulttuuriin. Kirja on ollut huima menestys kotimaassaan Ruotsissa, ja sen oikeudet on myyty yli 20 maahan.
Tekstit
