Ville Pirinen: Yhesti yhes neljännes paikas

Ville Pirinen kirjoittaa humoristista kuvausta arkipäivän elämästä, sellaisista aiheista ja sellaisella tavalla että nämä pienet sarjakuvakirjat eivät kaikkein herkkävatsaisimmille sovi: Yhesti yhes neljännes paikas (Suuri kurpitsa, 2011; ISBN 978-952-9887-72-9).



Luin sarjan kaksi ensimmäistä osaa lähestulkoon peräkkäin, ja sitten pidinkin taukoa, kunnes Pirinen taas muistui mieleen. Ja kyllä näissä tarinoissa oma viehätyksensä on, vaikka joskus on vähän vaikea sanoa mikä näissä oikein on se humoristinen asia, tai onko sellaista ollenkaan.



Piirrosjälki ja tarinoiden sisältö istuvat vallan erinomaisesti yhteen, ja jotenkin mukavalla tavalla näissä tarinoissa on myötäelämisen tuntua, miten hankalista ja nolostuttavista asioista sitten kulloinkin onkaan kyse.

Ville Pirinen: Yhesti yhes kolmannes paikas

Ville Pirisen sarjakuvakirjasarjan kolmas teos jatkaa aiempien teosten reipashenkisellä linjalla, ja jotenkin lukijana nolottaa se miten paljon tästä huumorista lopulta nauttii, vaikka samalla tulee mieleen että näinkö yksinkertainen sitä ihmisenä on että tämmöisetkin jutut naurattavat: Yhesti yhes kolmannes paikas (Suuri kurpitsa, 2010; ISBN 978-952-9887-69-9).



Ja kyllä se niin taitaa olla että arkipäivässä sitä joutuu itse kukin niin noloihin tilanteisiin ettei paremmasta väliä, ja nämä nolot tilanteet muuttuvat kerrottuina varsin mainioiksi tarinoiksi, kun absurdius törmää ihmisen mielikuvitukseen jolla asia jos toinen muuttuu yhä kummallisempaan muottiin.

Ja vielä kun tarinoihin tarttuu Pirinen niin kyllä tässä aikamoisen mukava pakkaus on suomalaisuutta, sitä sellaista jolla ei kyllä muotilehtien ja brändityöryhmien maailmassa rehvastella mutta joka tätä meidän todellisuuttamme silti on.

Ville Pirinen: Yhesti yhes toises paikas

Ville Pirinen kuvaa elämän absurdeja asetelmia tavalla joka vaivaannuttaa ja hykerryttää: Yhesti yhes toises paikas (Suuri kurpitsa, 2010; ISBN 978-952-9887-65-1). Ihan täysosuma tämä teos ei ole, eikä sovellu heikkovatsaisille, mutta kyllä tämä sai muutamaan kertaan naurahtelemaan ääneen.



Kirjassa on 48 sivua, ja tähän mahtuu monenlaista kertomusta arjen älyttömyyksistä, tyyliin "Yllättävän monesti periaatteessa arkiset tilanteet tuntuu joltain oudolta ihmiskokeelta". Tämä kirja oli sen verran onnistunut, että lienee syytä pistää varaukseen sarjan seuraava teoskin.

Ville Pirinen: Yhesti yhes paikas

Ville Pirinen on kirjoittanut kokonaisen sarjan minialbumeja, joista tämä on ensimmäinen, ja ehkä tasoltaan huonoin: Yhesti yhes paikas (Suuri kurpitsa, 2009; ISBN 978-952-9887-58-3).



Sarjan myöhempien kirjojen huumori on absurdia, tässä kirjassa sen sijaan huumoria voisi sanoa irvokkaaksi, joku voisi sanoa tätä kakkahuumoriksikin. En tiedä kenelle tätä suosittelisin, jos kenellekään, mutta sarjan myöhempien osien laita on kyllä vähän toisin, niissä huumori on moniulotteisempaa, vähemmän irvokasta ja enemmän absurdilla tavalla myötäelävää.

Kirjassa on 40 sivua, ja tähän mahtuu muutama toisiaan jollain tavalla peilaava tarina, joiden tapahtumisia ei nyt kovin mielellään tässä referoisi. Melkomoisia nolostumisen tilanteita tässä kuvataan, sellaisia jotka jättävät pysyvät jäljet.

Ville Pirinen: Tärkeitä asioita

Ville Pirinen on tehnyt sarjakuvastrippejä "tärkeistä asioista", tai pikemminkin siitä miten ihmiset saattavat innostua suuressa määrin mitä ihmeellisimmistä, ja myös mitä tavanomaisimmista, asioista. Mainio kokoelma tämä on: Tärkeitä asioita (Suuri kurpitsa, 2011; ISBN 978-952-9887-73-6).

Osa sarjakuvista on julkaistu aiemmin Helsingin Sanomien NYT-liitteessä, mutta mukana on myös aiemmin julkaisemattomia strippejä. NYT-liitteestä ei ole itselläni juuri muistikuvaa, sillä en ole Hesaria pitkiin aikoihin tilannut ja lukenutkin olen sitä hyvin satunnaisesti, ja varsinkin NYT-liite on jäänyt lukematta.

Sivuja kirjasessa on 52, ja kukin strippi vie aina yhden sivun, mikä toimii tosi hyvin, vaikka formaatti on äärimmäisen yksinkertainen: sama naama ruudussa, ilme hiukan vaihtelee, ja puhekuplassa pohdiskelua kulloisestakin tärkeästä asiasta.

Mutta juuri tämä minimalismi tekee näistä stripeistä niin tehokkaita. Luulisin. Ja se että moni hahmoista tuntuu niin kovin tutulta.