Jamie Freveletti: Pimeän läpi

Jamie Freveletti jatkaa romaanissa Pahaa pakoon alkanutta tarinaa, jossa biokemisti Emma Caldridge selvittelee rikollisten touhuja, tällä kertaa Somalian rannikkovesillä: Pimeän läpi (Paasilinna, 2012; suom. Risto Raitio; ISBN 978-952-5856-23-1).



Siitä ei mihinkään pääse, että tarina on kaavamainen ja päähenkilöt ovat paperinohuita, mutta siitä huolimatta luin romaanin, kaiketi tämmöinen toimintapläjäys silloin tällöin pitää adrenaliinitasoa yllä. Mutta vaikka kirja on laskelmoivasti kirjoitettu, Freveletti sentään osaa kirjoittaa, toisin kuin monet bestseller-listojen suosikit.

Emma Caldridge juoksee 56 km:n kohdalla 80 km:n Comraden ultramaratonia Etelä-Afrikassa, kun tienvarsipommi räjähtää. Pökerryksissään hän havahtuu, kun tuntematon mies seisoo hänen vieressään valkoinen injektioruisku kädessään. Emma tuntee neulan piston ja aineen ihonsa alla ja ennen kuin hän ehtii sanoa sanaakaan, on mies kadonnut. Järkyttyneenä tapahtuneesta ja epävarmana, mitä ainetta hänen ruiskutettiin, hän pyytää apuun turvallisuusyhtiö Darkviewn Edward Bannerin. Mutta Banner kiinni toisessa tehtävässä, kun somalialaiset merirosvot ovat kaapanneet risteilyaluksen Adenin lahdella ja Darkview on palkannut hänet auttamaan pelastustöissä. Kuitenkin tiedustelutietojen mukaan risteilyaluksen lasti on huomattavasti arvokkaampi kuin sen varakkaat matkustajat. Banner epäilee, että aluksella on uusi kemiallinen ase ja pyytää Emmaa soluttautumaan laivalle ottamaan selvää aseen koostumuksesta.

Brian McGilloway: Hirsipuukuja

Brian McGilloway kertoo turhia lavertelematta poliisin työstä Irlannissa, päähenkilönä komisario Benedict Devlin, jonka perhekin lopulta sotkeutuu rikostutkintaan: Hirsipuukuja (Blue Moon, 2012; suom. Ulla Ekman-Salokangas ja Risto Raitio; ISBN 978-952-5410-73-0).



Kyseessä on teossarjan toinen romaani, eikä McGilloway suoriudu urakastaan yhtään hassummin. Kirjassa lomittuvat rikostutkinnan hankaluudet poliisilaitoksen sisäiseen valtapeliin, kun laitoksella avautuu mahdollisuus ylennykseen. McGilloway kuvaa elämää Irlannissa karheaan tyyliin, joka tuo oman uskottavuutensa tarinan synkänpuoleisiin sävyihin.

Lainaan tähän vielä teoksen esittelytekstiä:

Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajamailla tapahtuu kesälämpimillä murhien sarja. Komisario Benedict Devlinin tutkimusten polttopisteeseen osuu paikallinen kehonrakentaja, mutta kun uskonnollisen herätyksen kokenut entinen rikollinen ilmaantuu kuvaan, Devlin toteaa että tapaus on mutkallisempi ja synkempi kuin hän oli aavistanutkaan. Hän yrittää paljastaa tappajan ennen kuin tämä iskee jälleen, ja vaara lähestyy myös hänen omaa perhettään.

Brian McGilloway: Rajamailla

Brian McGillowayn dekkari osui silmään kirjaston palautettujen kirjojen hyllyssä, mutta en kuitenkaan lainannut juuri palautettua kirjaa vaan tämän, sarjassa ensimmäisen, McGillowayn esikoisteoksen: Rajamailla (Blue Moon, 2010; suom. Risto Raitio; ISBN 978-952-5410-60-0).



Aika lailla perusdekkari tässä on kyseessä, mutta kieltämättä Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajavyöhyke tuo tarinaan oman erityislaatunsa. Ja kypsällä tavalla McGilloway tarinaansa punoo, varsinkin romaanin alkupuolella.

Irlantilainen komisario Benedict Devlin selvittelee nuoren tytön kuolemaa Liffordin kylässä. Taustalta löytyy toinen kuolemantapaus, ja samalla käy ilmi että Devlinin esimiehellä on jotain tekemistä tapahtumien kanssa.



Toisin kuin voisi kuvitella, IRA-yhteyksillä ei tässä tarinassa ole kovin isoa roolia, pikemminkin tarina rakentuu pienen kyläyhteisön ihmissuhteille, siihen että kaikki tuntevat toisensa ja melkeinpä jokaisella on jokin rooli tapahtumissa. Eikä Devlin joudu itsekään osattomaksi, sillä ennen pitkää tapahtumat alkavat koskettaa myös häntä itseään ja hänen omaa perhettään.

Esikoisteokseksi tämä romaani oli varsin laadukas, ja mikseipä noita myöhemminkin ilmestyneitä dekkareita voisi vilkaista, kunhan pitää vähän taukoa välillä.

California girl

Pidin kovasti T. Jefferson Parkerin romaanista Vaitelias Joe, joten lainasin myös dekkarin California girl (Karisto, 2006; suom. Risto Raitio; ISBN 951-23-4788-1). Mutta vaikka yritin olla suopea tälle kirjalle, en pystynyt siitä innostumaan, jotenkin tämä ei vain toimi.

Kirja kertoo 1960-luvun Kaliforniasta, jossa sodassa ollut sukupolvi törmää lastensa kapinointiin, ja pitkätukat huumeita käyttävät rokkia kuuntelevat nuoret vähät piittaavat vanhempiensa mielipiteistä. Mutta huumeisiin kytkeytyy pian rikollisuutta, ja hommaan sotkeutuvat hämärät kulttijohtajat kuten Timothy Leary ja Charlie Manson, joilla kummallakin on rooli tässä romaanissa.

Kirja kertoo veljeksistä, joistä yhdestä tulee pappi, toisesta poliisi, kolmannesta lehtimies ja neljäs lähtee Vietnamiin CIA:n salaisiin tehtäviin. Mutta Parker ei oikein saa pidettyä hahmojaan uskottavina ja tarinaansa elossa, tämä ei vain toimi.

Ehkä Parker yrittää liikaa, ja vaikka hän selvästi yrittää tehdä selkoa 1960-luvun tapahtumista itselleen ja lukijoilleen, jotenkin puolivillaiseksi tämä romaani jää.