Robert B. Parker: Resolution

Robert B. Parker jatkaa lännentarinaa, joka jäi romaanin Appaloosa lopussa siihen että parivaljakko Cole ja Hitch lähtivät omille teilleen. Nyt Hitch toimii saluunan järjestysmiehenä 1880-luvun amerikkalaisessa pikkukaupungissa jossa käydään valtataistelua: Resolution (Corvus, 2013; ISBN 978-1-84887-346-9).



Panokset kovenevat kovenemistaan, ja Hitchillä alkaa olla tiukat paikat, kunnes hänen ystävänsä Cole ilmaantuu paikalle. Cole on jättänyt lainvartijan hommat ja yrittää selvittää, miltä maailma tuntuu ilman lakiin perustuvaa toimivaltaa. Olisiko ystävyys sellainen voima jonka varaan voisi rakentaa elämänsä?

Parker kirjoittaa napakasti, ja monin paikoin dialogi rullaa eteenpäin niin tuiman tiukasti ettei paremmasta väliä. Mitään suurta kaunokirjallisuutta tämä ei ole, mutta länkkäriksi vallan mainio.

Robert B. Parker: Appaloosa

Jotenkin tuli fiilis, että voisi lukea länkkärin tai pari, ja niinpä kirjastosta tarttui mukaan Robert B. Parkerin lännentarina, josta on tehty samanniminen elokuvakin: Appaloosa (Corvus, 2009; ISBN 978-1-84887-343-8).



Kirjan sankarit, jos tätä parivaljakkoa sellaiseksi voi sanoa, ovat pyssymiehet Virgil Cole ja Everett Hitch, jotka ovat toimineet yhdessä jos toisessa paikassa rauhoittamassa väkivaltaisuuksia. Kun Appaloosan lainvartija ja hänen apulaisensa tapetaan, saavat Cole ja Hitch kutsun laittamaan kuriin väkivaltaa käyttävä tilanomistaja Randall Bragg.

Mitenkään erityisen omaperäinen tämä länkkäri ei ollut, mutta Parker osaa tiiviin sanomisen taidon, ja parivaljakko Cole ja Hitch ovat melko erikoinen yhdistelmä. Cole ei ole kouluja käynyt, mutta lukee paljon kirjoja, ja Hitch taas on entinen ammattisotilas joka toimii ikään kuin Colen omatuntona ja kotiopettajana.

Sen verran näppärästi tarina kulki, että pistin saman tien kirjastosta varaukseen kirjasarjan seuraavan osan.

Robert B. Parker: Painted ladies

Robert B. Parkerin Spenser-jännärien viimeisenä ilmestyi tämä, sarjassaan 38., ja kyllä kirjassa kiinnostavuutta riittää, vaikka hiukan väsähtäneeltä kerronta paikka paikoin tuntuu: Painted ladies (Quercus, 2011; ISBN 978-1-84916-133-6).



Parker pistää Spenserin taideteosten maailmaan, toimimaan henkivartijana professorille kun kaapattu taideteos vaihdetaan lunnaisiin. Mutta vaihto ei suju odotetusti ja professori saa surmansa. Niinpä Spenser joutuu ottamaan selvää, mitä taidevarkauden taustalla lopulta piileekään.

Parkerin näissä jännäreissä on tiukkaa toimintaa mutta hämmentävää kyllä, päähenkilö Spenser on kirjallisesti erittäin sivistynyt ja laukoo lainauksia kaunokirjallisuuden klassikkoteoksista siinä missä käyttää nyrkkejään. Ehkä tämä on se syy miksi tämänkin teoksen jaksoin lukea loppuun, kun koko ajan odotti että mitähän klassikkoteosta Spenser seuraavaksi käyttää inspiraation lähteenään.

Potshot

Robert B. Parkerin kovaksikeitetty dekkari oli nopealukuista pikaruokaa, eikä sieltä terveellisimmästä päästä: Potshot (No Exit Press, 2001; ISBN 1-84243-032-7). Päähenkilönä on kovaotteisen yksityisetsivän prototyypppi Spenser, joka on esiintynyt myös tv-sarjassa ja tv-elokuvissa.

Bostonissa asuva Spenser joutuu tällä kertaa matkustamaan länsirannikon aavikolla sijaitsevaan Potshotin pikkukaupunkiin, jota vainoaa rikollisjengi ilman että paikallinen poliisi pystyy tekemään asioille mitään. Tästä kehittyy oikein ison mittaluokan välienselvittely, kun Spenser värvää avukseen sarjan aiemmissa kirjoissa esiintyneitä kovanaamaisia tyyppejä rikollisjengin kukistamiseen.

Oman käden oikeutta on tässä kirjassa runsain mitoin, samaten genreen kuuluvaa vallanpitäjien vähättelyä ja organisoituneella rikollisuudella pelottelua.

Jännää on, että Spenser-hahmoon kuuluu myös ajoittain osuvaakin standup-komiikkaa, ja että Spenser on kirjallisesti erittäin sivistynyt hahmo ja pudottelee klassikkotekstien lainauksia, esimerkkinä Robert Frostin runous. Ehkä tästä syystä jaksoin kirjan loppuun asti, vaikka muuten tarina on kyllä totaalisesti aivot narikkaan -tasoa.