Näytetään tekstit, joissa on tunniste Robert Venditti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Robert Venditti. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. toukokuuta 2013

Robert Venditti: The homeland directive

Robert Venditti on kirjoittanut pelottavan tulevaisuudenkuvan, jossa vallanhimo johtaa siihen että valtion johto kääntyy omia kansalaisiaan vastaan: The homeland directive (Top Shelf Productions, 2012; ISBN 978-1-6030-9120-6). Sarjakuvan piirtäjä ja värittäjä on Mike Huddleston.


Salaliitosta tässä on kyse, vallan huipun vehkeilystä omien asemien turvaamiseksi. Tarinassa on luettavissa sellaisia äänenpainoja joita amerikkalaiset kansalaisjärjestöt tuovat esille esimerkiksi aseenkanto-oikeuden puolustamiseksi. Syvästä epäluottamuksesta valtaapitäviin voisi sanoa tällaisen tarinan kumpuavan. Mutta voisiko näin tapahtua todella?


Sivuja tässä sarjakuvakirjassa on 150, eli mitenkään massiivisen pitkä se ei ole, mutta monen monta käännettä tähän sivumäärään on saatu mahtumaan.

Takaa-ajosta tässä on kyse, pakoilusta tilanteessa jossa valtion turvallisuuspalvelun koko tarkkailukoneisto valjastetaan ajamaan takaa lääketieteen tutkijaa, joka halutaan pois päiviltä, koska hänellä on vallanpitäjien näkökulmasta hallussaan vaarallista tietoa.

Kohta tutkijaa syytetään lehdistössä kaikenlaisista kauheuksista, kun tiedustelupalvelut tekevät tarkoituksiinsa sopivia vuotoja julkisuuteen. Luottokortteja ja puheluja jäljitetään, ja koko tutkijan lähipiiri pistetään tarkkailuun ja big data -analyysien kohteeksi. Jostain on pakko löytyä johtolanka joka johtaisi tutkijan jäljille.


Loppujen lopuksi tarina kylläkin lässähtää asioiden trivialisointiin. Yksittäiset vastarintaan nousevat kapinalliset voittavat ikään kuin sattumalta koko valtiokoneiston voiman. Ja lisäksi suunnitelma jossa tuhannet tai jopa sadattuhannet ihmiset olisivat kuolleet tulee tehdyksi tyhjäksi, sankaritutkijan ansiosta. No, onnellinen loppu - tällä kertaa?

maanantai 11. helmikuuta 2013

The surrogates, volume 2 - Flesh and bone

Tämä on jatkoa aiemmin lukemalleni sarjakuvalle, mutta tässä kerrotaan sarjan ensimmäistä osaa edeltävistä tapahtumista, syistä jotka johtivat ristiriitoihin: The surrogates, volume 2 - Flesh and bone (Top Shelf Productions, 2012; ISBN 978-1-6030-9218-0). Tekijöinä ovat Robert Venditti (teksti) ja Brett Weldele (piirtäminen ja väritys).


Sain kirjan lainaksi PDF-muotoisena e-kirjana, jonka lukeminen on hankalaa tietokoneen näytöltä, mutta onnistui lukeminen sitten kuitenkin. Kirjassa on samoja hahmoja kuin ensimmäisessä kirjassa, nyt nuorempina, ja poliisi Harvey Greer on uransa alussa kun kahakat keinotekoisten ihmisruumiiden ja niiden vastustajien välillä leimahtavat.


Kirjassa on myös muuta kuin sarjakuvamaista kerrontaa, esimerkiksi lehtiartikkeleita aiheesta, ja kyselylomake jossa selvitellään ihmisten asenteita keinoruumiisiin.


Tämä 2030-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuva tarina toimii hyvin, ja vaikka tarinan tieteiselementit tuntuvatkin osin epäuskottavilta, kokonaisuus ei kuitenkaan hajoa palasiksi, ja ennen kaikkea teksti ja piirrosjälki täydentävät toisiaan erinomaisesti.

Monet kirjan teemat ovat luonnollisesti kommentteja tämän päivän maailmaan - terrorismi, teknologisen kehityksen harppaukset, vieraantuminen todellisuudesta - mutta samalla kirjan tarinaa voi pitää ajattomana puheenvuorona ihmiskunnan tilasta, samalla tavalla kuin antiikin tarinat pätevät tänäkin päivänä.

perjantai 1. helmikuuta 2013

The Surrogates Volume 1

Robert Venditti ja Brett Weldele ovat tekijöinä sarjakuvakirjassa, jonka sain e-kirjana lainaan Helmetistä: The Surrogates Volume 1 (Top Shelf Productions; ISBN 9781603092173).


Kirja kertoo tulevaisuudesta muutaman vuosikymmenen päästä, kun ihmiset ovat tottuneet käyttämään keinoruumiita eivätkä enää käy töissä tai tapaa toisiaan omissa kehoissaan. Poliisi saa selvitettäväkseen kummallisen rikoksen, jossa kaksi surrogaattia on tuhottu voimakkaalla sähköiskulla. Onko joku juonimassa terroritekoa surrogaatteja vastaan?


Tykkäsin kirjan piirrosjäljestä ja tunnelmasta, vaikka sarjakuvan lukeminen tietokoneen näytöltä olikin välillä tuskallista. Miksi Adoben kopiosuojattuja PDF-muotoisia e-kirjoja ei voi lukea esimerkiksi iPadillä vaan tarvitaan kömpelö ja hidas Adobe Digital Editions -ohjelmisto?