Francesca Cavallo ja Elena Favilli: Good night stories for rebel girls 2

Francesca Cavallo ja Elena Favilli tarjoavat toisen annoksen naisenergiaa, tarinoita naisista jotka saivat isoja asioita aikaan omalla alallaan: Good night stories for rebel girls 2 (Timbuktu Labs, 2017; ISBN 9780997895827).



Tarinat on kirjoitettu näpsäkän selkeästi, kuvitus on mainiota. Kirjaa voi lukea pieninä annoksina, selata nopeasti, tai lukea kannesta kanteen.

While still inspiring rebel girls of the world to dream bigger, aim higher, and fight harder, this sequel is bigger than each of us, bigger than our individual hopes, and certainly bigger than our fears.

Elena Favilli ja Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista

Elena Favilli ja Francesca Cavallo kertovat naisista jotka löysivät paikkansa maailmasta ja toimivat erinomaisina roolimalleina niin nuorille kuin vanhemmillekin: Iltasatuja kapinallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista (Otavan Kirjapaino Oy, 2017; ISBN 978-951-52-4354-6).



Kirja on komeasti kuvitettu. Elämäntarinat ovat lyhyitä ja melkeinpä selkokielisiä, sillä tavalla kirjoitettuja että lukija helposti innostuu hakemaan lisätietoa omatoimisesti.

Maailmalla ilmiöksi noussut kirja Good Night Stories for Rebel Girls saadaan suomeksi. Upeasti kuvitettu kirja kertoo sadan erinomaisen ja itsenäisen naisen tarinan iltasadun muodossa. Jokaista tarinaa kuvittaa eri naistaiteilijan tekemä muotokuva.

Kokonaisuutena kirja on komea kunnianosoitus naisille, kuvataiteelle ja jokaiselle tytölle, joka saa kyseisen kirjan yöpöydälleen. Se on taatusti vapauttavaa luettavaa myös vanhemmille, jotka kaipaavat lapsilleen monipuolisempia roolimalleja.

Tony Cliff: Delilah Dirk and the king's shilling

Tony Cliff on melkoisen taitava sarjakuvantekijä, ja tässä sarjakuvassa, kirjasarjan toisessa, päästään kurkistamaan maailmanmatkaaja Delilah Dirkin kotioloihin ja siihen millaista elämää Englannissa eletään: Delilah Dirk and the king's shilling (First Second, 2016; ISBN 978-1-62672-155-5).



Mainittakoon että Suomikin piipahtaa teoksessa, ihan mielenkiintoisessa valossa. Jos teossarjaan ilmestyy jatkoa, epäilemättä otan oitis luettavaksi.

Globetrotting troublemaker Delilah Dirk and her loyal friend Selim are just minding their own business, peacefully raiding castles and and traipsing across enemy lines, when they attract the unwanted attention of the English Army. Before they know it, Delilah and Selim have gotten themselves accused of espionage against the British crown!

Maria Turtschaninoff: Naondel - punaisen luostarin kronikoita

Maria Turtschaninoffin romaani kertoo yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta ja siitä miten alistetut voivat onnistua nousemaan kapinaan alistajiaan vastaan: Naondel - punaisen luostarin kronikoita (Tammi, 2016; suom. Marja Kyrö; ISBN 978-951-31-9087-3).



Kirja tapahtuu samassa fantasiamaailmassa kuin aiemmin ilmestynyt romaani Maresi. Kirjan lukeminen jäi kesken laina-ajan umpeuduttua, mutta laitoin teoksen uudelleen varaukseen ja ehkäpä sen saan piankin taas käsiini.

Järisyttävä tarina tyttöjen ja naisten alistamisesta - ja voimasta.

Palkitun Maresin itsenäinen jatko-osa Naondel palaa ajassa taaksepäin, Punaisen luostarin perustamista edeltäviin tapahtumiin. Nuorille aikuisille suunnatussa kirjassa päähenkilöt, naiset ja tytöt kertovat kukin oman, ravisuttavan tarinansa. Kaikkia yhdistää sama kohtalo: joutuminen julman Iskanin haaremiin. Kaunis mutta säälimätön romaani vangitsee lukijan tiukkaan nyrkkiinsä, josta on vaikea ravistella itseään irti. Upeasti kirjoitetulle, intensiiviselle tekstille voi kuitenkin vain antautua.

Ensimmäisenä ääneen pääsee Kabira. Tytön elämäntehtäväksi on annettu vaalia Anjia, lähdettä, jonka suunnattoman voiman niin hyvään kuin pahaan vain hän tuntee. Hyvässä perheessä kasvanut nuori Kabira rakastuu visiirin poikaan, Iskaniin, ja huumassaan hän tulee paljastaneeksi miehelle lähteen salaiset voimat. Vallanhaluinen Iskan tajuaa heti voivansa hyödyntää lähdettä ja tyttöä omiin, paholaismaisiin tarkoituksiinsa.

Muut naiset saapuvat haaremiin kuka mistäkin syystä. Nomadiheimosta tuleva Garai on joutunut myytäväksi orjamarkkinoilla. Orseola taas kuuluu puissa elävästä kansaan, unienkutojana hän pystyy vaikuttamaan toisten uniin ja niiden sisältöön. Voimakkaaseen naissoturi Sulaniin Iskanin väkivaltaisuus kohdistuu erityisen raakana. Sisarellinen yhteishenki ja tahto ei synny hetkessä, mutta naisten ja tyttöjen voima on suunnaton, kun on oikea hetki toimia.

Lempi Torppa: Jokaisen naisen kirja

Kirjastosta löytyy vuonna 1946 ilmestynyt teos Jokaisen miehen kirja, josta kirjoitin arvionkin. Tasapuolisuuden vuoksi lainasin myös vastaavasti otsikoidun naisnäkökulmaa tarjoavan teoksen: Jokaisen naisen kirja (Kivi, 1948; 6. täyd. painos). Teoksen toimittaja on Lempi Torppa - epäilin tätä jopa nimimerkiksi mutta erehdyin - ja kirjoittajina pitkä lista eri alojen asiantuntijoita (joista osa kirjoitti nimimerkillä).



Veikkaisin että teos on aikoinaan ollut kohtalainen myyntimenestys. Nykypäivän näkökulmasta tekstissä on melkolailla nostalgiaa. Elämme toisenlaisia aikoja, mutta toisaalta jotkin asiat eivät ehkä siltikään isosti ole muuttuneet.

Paula Maguire: The silent dead

Kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä löytyi Claire McGowanin jännäri, joka osoittautui melkolailla näppäräksi kuvaukseksi poliisin työstä: The silent dead (Headline, 2016; ISBN 978-1-4722-0442-4).



Romaani on kolmas osa sarjassa, jossa kuolemantapausten tutkija Paula Maguire ratkoo hankalia rikoksia. Pohjois-Irlanti tarjoaa romaanille monipuoliset puitteet. Vanhat kaunat kytevät yhä vaikka yhteiskuntarauhaa pyritäänkin pitämään yllä.

Maguire on romaanissa viimeisillään raskaana, ja monenlaiset pahoinvoinnin oireet sekä raskaudesta johtuva kömpelyys oli tarinassa esillä siinä määrin runsaasti, että jossain välissä lukemista, juuri aterian jälkeen, vatsa täynnä ruokaa, tunsin omassa kehossani samanlaisia keskivartalon tukevuuteen viittaavia tuntemuksia kuin romaanissa, ja tämä suorastaan hämmensi lukukokemusta.

The third in a new crime series featuring forensic psychologist Paula Maguire set in Northern Ireland, a gripping story of a town torn apart.

Claire Morgan: The price of salt

Nimimerkillä Claire Morgan vuonna 1952 ilmestynyt romaani The price of salt (She Winked Press, 2011; ISBN 978-1-936456-17-8) on julkaistu myöhemmin myös Patricia Highsmithin omissa nimissä romaanina Carol.



Romaani kertoo naisten välisestä rakkaudesta, ja toisin kuin tämän tyyppisissä romaaneissa noihin aikoihin, päähenkilöitä ei leimata ihmisinä epäonnistuneiksi, eikä romaanin loppuun ole sijoitettu traagista loppuratkaisua joka osoittaa tämän kaltaisen suhteen mahdottomuuden. Romaanissa kerrotaan aikuiseksi kasvamisesta, oman erityislaatuisuuden löytämisestä, ihmisenä olemisesta.

Therese is nineteen and working in a department store during the Christmas shopping season. She dates men, although not with real enthusiasm. One day a beautiful older woman comes over to her counter and buys a doll. As the purchase is a C.O.D. order, Therese makes a mental note of the customer's address. She is intrigued and drawn to the woman. Although young, inexperienced and shy, she writes a note to the customer, Carol, and is elated and surprised when Carol invites her to meet.

Therese realizes she has strong feelings for Carol, but is unsure of what they represent. Carol, in the process of a bitter separation and divorce, is also quite lonely. Soon the two women begin spending a great deal of time together. Before long, they are madly and hopelessly in love. The path is not easy for them, however. Carol also has a child and a very suspicious husband—dangerous ground for the lovers. When the women leave New York and travel west together, they discover the choices they've made to be together will have lasting effects on both their lives.

Considered to be the first lesbian pulp novel to break the pulp publishing industry-enforced pattern of tragic consequences for its lesbian heroines, The Price of Salt was written pseudonymously by Patricia Highsmith—the author of Strangers on a Train and The Talented Mr. Ripley.

As one reviewer wrote in 1952, "Claire Morgan is completely natural. She has a story to tell and she tells it with an almost conversational ease. Her people are neither degenerate monsters nor fragile victims of the social order. They must—and do—pay a price for thinking, feeling and loving 'differently,' but they are courageous and true to themselves throughout."

Dawn French: Oh dear Silvia

Dawn Frenchin romaanin pääosassa on sairaalasängyssä makaava nainen, jonka vuoteen äärellä käy monenlaisia vieraita, ja kukin vieraista sanoo oman sanasensa Silvian tarinaan: Oh dear Silvia (Michael Joseph, 2012; ISBN 978-0-718-15606-0).



Romaani tuntuu hyvää tarkoittavalta, mutta kertomisratkaisu jossa päähenkilö on koomassa eikä pysty tuntemaan eikä kokemaan enää mitään, tuntui päälle liimatulta, eikä episodimaisista tarinan palasista syntynyt lukemisen paloa tai iloa. Luin romaania jonkin matkaa, katsoin mitä lopussa tapahtuu, ja siinä se.

The second brilliant novel from chart-topping author and comedian Dawn French. This book features a woman who doesn't speak. Everybody around her does, and we are gradually given pieces of the jigsaw to find out who she is. Many secrets re revealed, and many truths are told.

Courtney Milan: The countess conspiracy

Courtney Milan tarjoaa erikoislaatuisen historiallisen rakkausromaanin, jossa päähenkilöiden suuri salaisuus liittyy heidän tieteelliseen työhönsä: The countess conspiracy (NLA Digital Liaison Platform LLC, 2013; ISBN 9781937248208).



Kirjan parivaljakko Sebastian ja Violet ovat paikka paikoin raivostuttavan sekopäisiä ihmissuhdesotkujen aiheuttajia, mutta toisaalta sitten on se että tästä huolimatta romaanissa on paikka paikoin hyvinkin syvällistä sisältöä. Ja erityisesti rupesi ihmetyttämään että kirjan tarinassa on kyse niinkin monimutkaisista asioista kuin perinnöllisyystieteen tilastollisista menetelmistä ja laivakuljetusten logistiikan riskianalyyseistä.

Niinpä kävin netissä katsomassa, mitä kirjailija Courtney Milanista kerrotaan, ja Wikipedia-artikkelin kuvaus oli melkomoisen epätavallinen taustoitus viihdekirjailijalle:

Milan was raised in Southern California. She wrote her first book at the age of ten, and intended to be an author from a young age. After failing spectacularly at this, she changed her mind. She received a double major in mathematics and chemistry from Florida State University in 2000, and went on to get a Master's degree in Physical Chemistry from UC Berkeley in 2003, where she did research on computer models of glassy behavior.

She then went to the University of Michigan school of law, where she graduated summa cum laude, after which she clerked for Alex Kozinski of the 9th Circuit, followed by Retired Associate Justice Sandra Day O'Connor and Associate Justice Anthony Kennedy of the Supreme Court of the United States. She was a law professor at Seattle University School of Law for several years, teaching contracts and intellectual property, before quitting to write full-time.

Romaanissa kerrotaan siitä, miten vaikeaa naisen oli osallistua tieteelliseen tutkimukseen 1800-luvun Englannissa, ja miten vähäarvoisina naisia muutenkin yhteiskunnassa pidettiin, lähinnä vain miesten omaisuutena.

Violet on upea romaanin päähenkilö rikkinäisyydestään huolimatta, tai ehkä juuri siksi, eikä Sebastiankaan pahasti alakynteen jää, huolimatta siitä että hänen älyllinen kapasiteettinsa ei ole aivan Violetin tasoa.

Kirjassa on hauskoja kohtauksia, muun muassa se jossa Sebastian pitää tieteellistä luentoa orvokeista (Viola). Luennoidessaan hän tunnustaa rakkautensa Violetille ilman että kukaan muu yleisössä sitä tajuaa.

Välillä tekstistä tuli mieleen, että kirjoittaja hupailee lukijan kanssa piilottaen tarinaan tiedehistoriaan viittaavia koukkuja. Tämä on aikalailla toisin kuin esimerkiksi Dan Brownin kirjoissa, jotka ovat kuin kopioitu Wikipediasta, sillä erotuksella että Wikipedian teksti on sujuvampaa ja siellä on vähemmän virheitä. Milan ei tekstissään kompastele, ja viittaukset evoluutioteorian tilastolliseen perustaan hoituvat ikään kuin sivulauseissa, asiaa stressaamatta, ymmärryksellä briljeematta.

Niin, ja sanottakoon vielä sekin että tässäkään Milanin kirjassa ei kansikuvan naisihminen vastaa ollenkaan sitä kuvaa Violetista minkä romaani tarjoaa.

Sebastian Malheur is the most dangerous sort of rake: an educated one. When he's not scandalizing ladies in the bedchamber, he's outraging proper society with his scientific theories. He's desired, reviled, acclaimed, and despised -- and he laughs through it all.

Violet Waterfield, the widowed Countess of Cambury, on the other hand, is entirely respectable, and she'd like to stay that way. But Violet has a secret that is beyond ruinous, one that ties her irrevocably to England's most infamous scoundrel: Sebastian's theories aren't his. They're hers.

Pamela Klaffke: Snapped

Pamela Klaffken romaani kertoo muodin maailmasta, elämäntapalehden toimittajasta jonka ikä alkaa painaa ja joka ei enää ole nuoremman ikäpolven kanssa samalla aaltopituudella: Snapped (MIRA, 2012; ISBN 978-1-4592-4837-3).



Kirjaa voisi sanoa chick lit -tyyliseksi, jos chick lit -kirjallisuuteen kuuluisi törmäillä humalassa saaden aikaan kaikenlaisia sekasotkuja. No, ainakin romaanissa on hirveä määrä viittauksia vaatekappaleisiin ynnä muihin muoti-ilmiöihin.

Luin romaania muutaman kymmenen sivua, mutta sitten alkoi väsyttää, sillä romaanin päähenkilöllä alkaa vintti pimentyä, ja tämä itsetuhoisuuden kierre alkoi rasittaa lukemista toden teolla.

Sara B. is losing her cool. Not just in the momentary-meltdown kind of way--though there's that, too. At the helm of must-read Snap magazine, veteran style guru Sara B. has had the job--and joy--for the past fifteen years of eviscerating the city's fashion victims in her legendary DOs and DON'Ts photo spread.

But now on the unhip edge of forty, with ambitious hipster kids reinventing the style world, Sara's being spit out like an old Polaroid picture: blurry, undeveloped and obsolete.

Fueled by alcohol, nicotine and self-loathing, Sara launches into a cringeworthy but often comic series of blowups--personal, professional and private--that culminate in an epiphany. That she, the arbiter of taste, has made her living by cutting people down...and somehow she's got to make amends.

Glyn Dillon: The Nao of brown

Glyn Dillon tarjoilee erikoisista ihmisistä ja ihmissuhteista kertovan sarjakuvan, jossa on vahva naisnäkökulma: The Nao of brown (SelfMadeHero, 2012; ISBN 978-1-906838-42-3).



Kirja kertoo kulttuurien yhteensovittamisen vaikeudesta, puoliksi japanilaisesta ja puoliksi englantilaisesta tytöstä, joka pyrkii saamaan oman uransa alkuun, ja kärsii pakko-oireisista häiriöistä. Maailma näyttäytyy melkoisen erikoisena, ja päivästä päivään selviäminen tuottaa haasteita, mutta omanlaatuista onnea tästä sarjakuvasta löytyy myös.

Nao Brown is 'Hafu': half Japanese, half English. She suffers with OCD, but not the hand-washing, overly tidy type that people joke about. Nao suffers from violent morbid obsessions and a racing, unruly mind. She works part time in a 'designer' vinyl toy shop, whilst struggling to get her own design and illustration career off the ground. She's looking for love - the perfect love. But in meeting the man of her dreams, she realises that - dreams can be quite weird. Nao meditates in an attempt to quieten her mind and open her heart and it's through this that she comes to realise that things aren't so black and white after all. In fact, they're much more...brown.

Lauren Holmes: Barbara the slut and other people

Lauren Holmes tarjoilee kokoelman vinoja novelleja, joissa kaikissa on vahva naisnäkökulma ja kaikissa myös pohditaan perhesuhteita, niiden kummallisuuksia: Barbara the slut and other people (HarperCollins Publishers, 2015; ISBN 978-0-00-812305-5).



En olisi tähän novellikokoelmaan tarttunut, jos se ei olisi useampaan kertaan pompannut esiin Helmetin suosituimpien e-kirjojen listalla.

Mutta lopulta teokseen uppouduin, ja yllätyin, sillä tämä kirjailijan esikoisteos on varsin terävää novellistiikkaa, selvästi omaperäistä, sellaista jossa on paitsi yllätyksellisyyttä myös sanottavaa, vaikka tarkkaan ottaen on vaikea sanoa mitä tuo sanottava oikeastaan onkaan, jotain sellaista joka novelleista aukeaa ikään kuin häivähtävänä tunteena, vaikeasti tavoitettavana.

In "Desert Hearts," a woman takes a job selling sex toys in San Francisco rather than embark on the law career she pursued only for the sake of her father. In "Pearl and the Swiss Guy Fall in Love," a woman realizes she much prefers the company of her pit bull - and herself - to the neurotic foreign fling who won't decamp from her apartment. In "How Am I Supposed to Talk to You?" a daughter hauls a suitcase of lingerie to Mexico for her flighty, estranged mother to resell there, wondering whether her personal mission - to come out - is worth the same effort. And in "Barbara the Slut," a young woman with an autistic brother, a Princeton acceptance letter, and a love of sex navigates her high school's toxic, slut-shaming culture with open eyes.

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

Caitlin Moranin romaani on melkoisen suosittu Helmetissä, tätä kirjoittaessakin siitä on 87 varausta. Teos kertoo musiikista kiinnostuneen teinitytön aikuistumisesta ja musiikkialan kummallisuuksista, monenlaisilla kommelluksilla väritettynä: Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms, 2015; suom. Sari Luhtanen; ISBN 978-951-52-3537-4).



Suorastaan hulvattomasti Moran kertoo päähenkilönsä pyrkimyksestä päästä musiikkitoimittajaksi, ja tähän liittyvästä tarpeesta pyrkiä näyttämään paljon kokeneemmalta kuin teini-ikäinen nuori voi ollakaan.

Mutta kirjoittaminen sujuu, varsinkin kun asenteena on löytää jokaisesta arvioidusta artistista ja konsertista jotain sellaista jota voi käyttää tiukkana lyömäaseena, ja pian päähenkilömme onkin yksi pelätyimmistä ja vihatuimmista musiikkikriitikoista mitä alan lehdistöstä löytyy.

Vaikka kirjassa on tyttö/naisnäkökulmaa, tuntuu että vähintäänkin yhtä vahvasti on esillä englantilainen luokkayhteiskunta. Romaanista tuli mieleen tuli kaksi poika/miesnäkökulmasta kirjoitettua teosta, jotka olivat hyvinkin samantyylisiä sisällöltään: Ben Brooksin romaani Grow up sekä Brian Conaghanin romaani When Mr Dog bites.

Nolojen juttujen avomielisestä kuvailusta puolestaan tulee mieleen Jenny Lawsonin elämänkerrallinen teos Let's pretend this never happened. Tosin Moranin romaanin saatesanoissa korostetaan moneen kertaan että romaani on puhtaasti sepitteellinen, hmmm...

Ollaan vuodessa 1990. Johanna Morrigan, neljäntoista vanha, on nolannut itsensä paikallis-tv:ssä, eikä Johannana olemisessa ole enää juurikaan järkeä. Hän luo itsensä uudelleen, ja syntyy Dolly Wilde – sanavalmis goottisankari ja kokopäiväinen femme fatale, joka ei sylje lasiin. Hänen missionaan on pelastaa boheemiperheensä vähävaraisuudelta tulemalla kirjailijaksi – ihan niin kuin Pikkunaisten Jo ja Brontën sisaret! – mutta kuolematta nuorena.

Kuusitoistavuotiaana hän jo polttaa, juopuu ja tekee töitä musiikkilehdessä. Hän kirjoittaa tuhmia kirjeitä rokkitähdille, harrastaa kaikenlaista seksiä kaikenlaisten miesten kanssa ja raatelee bändit riekaleiksi lyhyissä arvioissaan.

Mutta entä kun Johanna ymmärtää, että Dolly onkin merkittävällä tavalla puutteellinen? Ovatko levyhylly, julisteseinä ja kirjapää riittäviä meriittejä tytöksi tulemisessa?

Näin minusta tuli tyttö on hauska, tarkka ja sydämen särkevä kasvutarina kirjoista, angstista, musiikista, maailman parantamisesta, maskarasta ja halusta suudella – sekä kekseliäisyydestä ja itsensä löytämisestä sen kaikessa kipeydessä ja kauneudessa. Kerrottuna tavalla, jonka vain Caitlin Moran hallitsee.

Alison Bechdel: Äideistä parhain - koominen draama

Alison Bechdel kuvaa elämänkerrallisessa sarjakuvakirjassa äitisuhdettaan, niin lapsuudessa kuin aikuisena, äidin vanhuudessa. Teos on pohdiskeleva, moneen suuntaan poimuileva, kipeän pohdiskeleva kuvaus itsensä etsimisestä: Äideistä parhain - koominen draama (Like, 2012; suom. Anu Turunen; ISBN 978-952-01-0798-7).



Teos tuntui paikoitellen massiiviselta, paikoin taas kevyen intiimiltä, tuoden esille ihmiselämän melankolisia sävyjä, pitkän elämänkokemuksen sävyttämänä.

Bechdel osaa kuljettaa tarinaansa luontevasti, ja piirrosjälki on mitä hienointa, vaikka paikka paikoin tuntuikin siltä että kertomuksessa liikutaan niin yksityisellä alueella ettei lukijalla sinne lopultakaan ole pääsyä.

... päähenkilöksi Alisonin rinnalle nousee lapsilleen etäinen, halauksissa kitsas äiti: kyltymättömästi kirjoja ahmiva ja musiikkia rakastava harrastajanäyttelijä, joka on joutunut vaihtamaan taiteelliset intohimonsa perheenäidin velvollisuuksiin ja onnellisen avioliiton kaappihomoon aviomieheen. Sarjakuvaa tehdessään aikuinen Alison pohtii omia rakkauksiaan ja yrittää ymmärtää äitinsä ratkaisuja. Hän kuvaa äidin ja tyttären kipeää suhdetta kyyneliin saakka liikuttavasti ja samaan aikaan nostattavan hilpeästi. Bechdelin sarjakuva on jälleen myös kirjallinen ja filosofinen aarrearkku: monikerroksinen tarina kuljettaa henkilökaartissaan paitsi tragikoomisen kulttuuriperheen jäseniä myös psykoanalyysin ikonia Donald Winnicottia ja lukuisia muita Alisonille läheisiä hahmoja.

Alison Bechdel: Lepakkoelämää

Alison Bechdelin sarjakuva löytyi kirjaston sarjakuvahyllystä, ja näitä kirjoja näköjään on suomennettu enemmänkin, kyseessä on sarjan ensimmäinen teos: Lepakkoelämää (Kääntöpiiri, 2000; suom. Stina Grönroos; ISBN 951-8989-53-2).



Tarinat kertovat nuorista aikuisista ja heidän ihmissuhteistaan ja monenlaisista kommelluksista joita elämässä tulee vastaan. Lesbous on ilmeinen kantava teema, ja sarjakuvan henkilövalikoima on hyvin naispainotteinen, mutta teemat ovat sinänsä yleisiä, nuorten aikuisten pohdintaa elämän merkityksestä ja omasta paikasta maailmassa.

Alan Grant ja Andy Pritchett: Tank girl - Apocalypse

Alan Grant ja Andy Pritchett tarjoilevat melko lailla räävittömän kertomuksen tulevaisuuden Australiasta: Tank girl - Apocalypse (Titan books, 2010; ISBN 978-1-84576-765-5).



Tieteistarinassa odotetaan maailmanloppua ja reissataan jopa Marsissa asti. Raskaana oleva päähenkilö joutuu kommelluksesta toiseen. Eikä taida olla juuri mitään poliittisesti korrektia asiaa jota tässä sarjakuvassa ei jollain tavalla tylytettäisi.

Tony Cliff: Delilah Dirk and the Turkish Lieutenant

Tony Cliff tarjoilee vahvaa naisnäkökulmaa historiallisessa seikkailusarjakuvassa, jossa 1800-luvun Turkki tarjoaa puitteet nopeaviritteiselle tarinalle: Delilah Dirk and the Turkish Lieutenant (First Second, 2013; ISBN 978-1-59643-813-2).



Päähenkilö ja hänen apulaisekseen vahingossa ajautuva turkkilainen upseeri ovat epäsuhtainen parivaljakko, mutta niin vain tarina vyöryy eteenpäin ja seikkailu etenee yllätyksestä toiseen. Sen verran hyvin tarina on kerrottu ja piirretty että enemmänkin tällaista voisi lukea, mutta toisaalta tämä oli hyvä juuri tämän kokoisena, 167-sivuisena, mitäpä hyvää kertomusta turhaan pitkittämään.

Lovable neer-do-well Delilah Dirk is an Indiana Jones for the 19th century. She has travelled to Japan, Indonesia, France, and even the New World. Using the skills she's picked up on the way, Delilahs adventures continue as she plots to rob a rich and corrupt Sultan in Constantinople.

Riikka Takala: Ole hyvä

Riikka Takala tuntuu tarjoavan tässä romaanissa vaihtoehdon kauniista ja rohkeista naisista kertoville chick lit -romaaneille, sillä ei hyväosaisenkaan elämä välttämättä ihan helppoa ole: Ole hyvä (Atena, 2014; ISBN 978-952-300-080-3).



Kirja kertoo elämässä epäonnistumisen tunteesta, ulkopuolisuudesta tilanteessa jossa elämän pitäisi periaatteessa olla kunnossa mutta tärkein puuttuu, merkitys omalle elämälle. Merkitystä yritetään hakea hyväntekeväisyydestä, mutta pyrkimys hyvän tekemiseen kääntyy lopulta lähestulkoon absurdiksi tarinaksi siitä miten ulkopuolisuuden tunne voi riivata ihmistä, ja miten kolmen naisen ystävyydessä on kitkerä maku, kun työttömyys, lapsettomuus, anoreksia ja muut ongelmat kasaantuvat kohdalle.



Romaanissa on ilmiselvästi sanomisen paloa, mutta syystä tai toisesta en jaksanut kiinnostua romaanin hahmoista, tai oikeastaan kävi niin että romaani sai kiusaantuneeksi, ikään kuin tirkistelijäksi maailmaan johon en nyt erityisesti kaipaa syventymistä. Ehkä myöhemmin tähän vielä palaan.

Eveliina Talvitie: Keitäs tyttö kahvia - naisia politiikan portailla

Lainaan liikaa kirjoja kirjastosta, sillä tässäkin kävi niin että teos piti palauttaa ennen kuin sain sen luettua. Ja mielenkiintoista luettavaa Eveliina Talvitie tässä naisen asemaa pohtivassa kirjassa lukijalle tarjoilee: Keitäs tyttö kahvia - naisia politiikan portailla (WSOY, 2013; ISBN 978-951-0-39485-4).



Teos on suosittu, tätä kirjoittaessa Helmetissä on kirjasta varauksia 102. Ja palautettava teos oli, kun laina-aika meni umpeen. Olin päässyt vähän yli puoleenväliin, naispresidenttiimme asti.

Mikä yllätti oli monien kirjan henkilökuvien aitouden ja välittömyyden tunne, ilman että kirjoittaja tuntui tunkeilevan liian lähelle kuvattavia henkilöitä. Mitään järisyttäviä paljastuksia kirja ei sisällä, ainakaan tietääkseni, eikä sellaisia silmiini osunut, mutta jonkinlaisen käsityksen kirjasta kyllä saa naispolitiikkojen urasta ja henkilökohtaisista tavoitteista.

Miehistä kirjassa ei kovin paljon kerrota, eikä kai liene tarpeenkaan, jossain määrin tuntui jopa siltä kuin miehet olisivat statisteja näihin naisiin verrattuna.

Mikä taas tuntui päälleliimatulta oli se osa kirjasta jossa pohdittiin "lehdistä tuttujen" naispolitiikkojen tekemisiä ja uria pintapuolisesti, lähinnä toisen käden tietojen tai lehtijuttureferenssien kautta. Kovin paljon iloa ei tästä materiaalista itselleni ollut. Mutta nämä varsinaiset henkilökuvat, näissä oli ytyä.

Marjane Satrapi: Pistoja

Marjane Satrapi kertoo sarjakuvakirjassaan naisista islamilaisessa kulttuurissa 2000-luvun Iranissa: Pistoja (Like, 2010; suom. Taina Helkamo; ISBN 978-952-01-0426-9).

Helmet-järjestelmässä teos oli saanut viisi tähteä (4 arviota), ja samoilla linjoilla olen: teos kertoo naisista naisten näkökulmasta, ihmiskohtaloista yhteiskunnassa jossa perinteet ja uusi ajattelu käyvät jatkuvaa köydenvetoa.

Teosta oli aluksi vähän hankala lukea, koska tekstiä on aika paljon ja se on kirjoitettu kaunokirjoituksella, käsialalla joka aluksi hieman vierastutti. Mutta hiljalleen lukeminen onnistui yhä paremmin, ja sarjakuva vei mukanaan.

Sivuja kirjassa on 134, eli mitenkään lyhyt teos ei ole, ja tässä sivumäärässä Satrapi ehtii pohtia naisena olemista monesta näkökulmasta. Nainen on ehkä alistettu ja perinteiden vanki, mutta toisaalta naisilla on sentään mahdollisuus puhua kohtaloistaan toisten naisten kanssa, ja tästä syntyykin varsinainen ihmiskohtaloiden kavalkadi.

Kirjasta on postannut muun muassa Satu.