André Spicer: Paskanjauhantabisnes

André Spicer johdattaa lukijan paskanpuhumisen arkipäivän syövereihin: Paskanjauhantabisnes (niin & näin, 2018; suom. Tapani Kilpeläinen; ISBN 978-952-7189-37-5).



Teos on selkeä ja tuo terävästi esille paskanjauhannan yleisyyden ja vahingollisuuden niin politiikassa kuin liike-elämässä, toki bisnestä painottaen. Itse ilmiössä ei sinänsä mitään mullistavan uutta ole, onhan vastaavasta asiasta jo aikoinaan sanottu: "kun suuri herra kulkee ohi, viisas talonpoika kumartaa syvään ja pieree hiljaa".



Kirjasta löytyy paljon mielenkiintoisia detaljeja, esimekrkinä Zappos-yhtiössä lanseerattu paskanjauhantatermi ”holokratia”. Yllättävän monta hakutulosta tällä termillä esimerkiksi Twitteristä löytyi. LinkedIniä en uskalla edes kokeilla



Nokia on erittäin hyvin esillä Paskanjauhantabisnes-kirjassa, mikä lienee ansaittua. Jonkinlaista Suomi-kuvan viemistä maailmalle tämäkin on.

Jokainen on törmännyt konsulttien, mainostoimistojen ja poliitikkojen tyhjään puheeseen. Organisaatiotutkija André Spicerin mukaan muodikkaan soopan jauhaminen on vallannut nykypäivän työelämän niin täysin, että johtamispuheen käyttämisestä on tullut tärkeämpää kuin todellisista tuloksista. Lisäksi pötypuheen tuottaminen ja vastaanottaminen vie niin paljon aikaa, että se uhkaa yritysten, virastojen ja järjestöjen varsinaisten tehtävien hoitamista.

Paskanjauhantabisnes kertoo, mistä paskanjauhanta johtuu, miksi se on niin suosittua, mistä sen tunnistaa ja miten siitä voi päästä eroon.

Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi

Tässä on terävää lääkettä huijauksiin ja virhepäätelmiin, Normand Baillargeonin kirjassa Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi (Eurooppalaisen filosofian seura ry., 2011; suom. Tapani Kilpeläinen; ISBN 978-952-5503-55-5).

Ihan hirveän omaperäinen tämä kirja ei kylläkään ole, sillä se käsittelee samoja asioita ja jopa samoja esimerkkejä kuin monissa muissa tiedekirjoissa. Mieleen tulee muun muassa numerosokeus-teema, josta aikoinaan poleemisesti kirjoitin.

Kirja siis yhdistelee eri tieteenalojen näkemyksiä älylliseen rehellisyyteen, ja voisi puhuakin poikkitieteellisestä lähestymisestä, jossa muun muassa kerrotaan kuinka matematiikkaa voidaan käyttää sumuverhona täysin virheellisille väittämille. Ja tietenkin kerrotaan tilastojen vääristelystä monin tavoin, ja retoriikan keinoista saada keskustelu väärille raiteille tai kääntämään musta valkoiseksi.

Vähän asiasta toiseen harhaileva tämä kirja on, mutta melko mukava lukea, lukuisien esimerkkien vuoksi (joista tosin moni oli ennestään tuttu muista lähteistä).

Kirja kritisoi tiedotusvälineitä siitä, että ne ovat päätyneet levittämään propagandaa. Meistä jokaista pommitetaan informaatiolla ja puheella, joka pyrkii panemaan meidät toimimaan määrätavalla.

Eikä koululaitoksesta ole enää apua: "[I]hanteesta, jonka mukaan kaikille tulisi antaa yleissivistys on luovuttu täysin välinpitämättömästi. [...] Liian monien ihmisten ja erityisesti koulutuspäättäjien harhainen asiakasajattelu ja tapa pelkistää kaikki talouteen ovat siis mielestäni vakavia perusteita huolestua osallistuvan demokratian tulevaisuudesta."

Eräs keskeinen keino älylliseen itsepuolustukseen on niin sanottu käsitteellinen määritelmä, jota Baillargeon havainnollistaa esimerkin avulla: "Onko tuo todella terrorismia? Minkä välttämättömien ja riittävien ehtojen tulee toteutua, jotta voidaan puhua terrorismista? Täyttyvätkö ehdot kaikissa tapauksissa, joissa on tapana puhua terrorismista? Jos eivät, niin miksi? Ja mitä silloin on korjattava: tapaamme käyttää sanaa vai määritelmää?"

Kirja on erinomainen johdatus ajatteluun ja asioiden ymmärtämiseen, ja omien sokeiden pisteiden tunnistamiseen. Ja suomentajalle kiitokset erinomaisesta työstä!