André Spicer johdattaa lukijan paskanpuhumisen arkipäivän syövereihin: Paskanjauhantabisnes (niin & näin, 2018; suom. Tapani Kilpeläinen; ISBN 978-952-7189-37-5).
Teos on selkeä ja tuo terävästi esille paskanjauhannan yleisyyden ja vahingollisuuden niin politiikassa kuin liike-elämässä, toki bisnestä painottaen. Itse ilmiössä ei sinänsä mitään mullistavan uutta ole, onhan vastaavasta asiasta jo aikoinaan sanottu: "kun suuri herra kulkee ohi, viisas talonpoika kumartaa syvään ja pieree hiljaa".
Kirjasta löytyy paljon mielenkiintoisia detaljeja, esimekrkinä Zappos-yhtiössä lanseerattu paskanjauhantatermi ”holokratia”. Yllättävän monta hakutulosta tällä termillä esimerkiksi Twitteristä löytyi. LinkedIniä en uskalla edes kokeilla
Nokia on erittäin hyvin esillä Paskanjauhantabisnes-kirjassa, mikä lienee ansaittua. Jonkinlaista Suomi-kuvan viemistä maailmalle tämäkin on.
Jokainen on törmännyt konsulttien, mainostoimistojen ja poliitikkojen tyhjään puheeseen. Organisaatiotutkija André Spicerin mukaan muodikkaan soopan jauhaminen on vallannut nykypäivän työelämän niin täysin, että johtamispuheen käyttämisestä on tullut tärkeämpää kuin todellisista tuloksista. Lisäksi pötypuheen tuottaminen ja vastaanottaminen vie niin paljon aikaa, että se uhkaa yritysten, virastojen ja järjestöjen varsinaisten tehtävien hoitamista.
Paskanjauhantabisnes kertoo, mistä paskanjauhanta johtuu, miksi se on niin suosittua, mistä sen tunnistaa ja miten siitä voi päästä eroon.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti