Paul Grist kertoo korruptiosta sekä poliisien ja rikollisten väleistä sarjakuvakirjassa, jossa vallankäyttäjien toimet eivät suuresti eroa rikollisten puuhista: Greetings from New Eden - a better place to live (Dancing Elephant Press 1996).
Kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden genressä tämä sarjakuvateos toimii vallan mainiosti, ja paikoitellen tyylitelty piirrosjälki istuu tarinaan hyvin. Toki voi pohtia, olisiko tarinalla ja jollakin todellisella kaupungilla mahdollisesti yhtymäkohtia.
maanantai 30. marraskuuta 2015
Paul Grist: Greetings from New Eden - a better place to live
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Darryl Cunningham: Uncle Bob adventures
Darryl Cunninghamin sarjakuvakirjassa Bob-setä kertoo lapsille tarinoita, joissa on monenlaista hirviötä ja jännittäviä tapahtumia: Uncle Bob adventures (Blank slate, 2013; ISBN 978-1-906653-14-9).
Sarjakuvakirja on jotakuinkin viehättävä, eikä erityisen pelottava, vaikka vampyyreitä ja muita outouksia onkin roppakaupalla tarjolla.
lauantai 28. marraskuuta 2015
Graeme Simsion: Vauvatesti
Pidin melkoisesti Graeme Simsionin romaanista Vaimotesti, ja niinpä tartuin myös jatko-osaan, mutta se ei jaksanut viehättää enää lähestulkoon samalla tavalla: Vauvatesti (Otava, 2015; ISBN 978-951-1-28956-2).
Aspergerin oireyhtymään viittaavista ilmiöistä kärsivä päähenkilö saa tällä kertaa ympäristönsä sekaisin pyrkiessään ymmärtämään, mitä vanhemmaksi tulo tarkoittaa, ja paljon huumoria tästä aiheesta on kirjaan siroteltu. Mutta alkuperäisen kirjan raikkaus on jotenkin päässyt kuivahtamaan, tai ehkä olennaisesti samaa tarinaa ei vain jaksa lukea uudelleen. Romaanin lukeminen jäi kesken, en edes puoliväliin jaksanut.
Vaimotesti-romaanissa omalaatuinen genetiikan tutkija Don Tillman löysi testilomakkeen avulla vaimokseen Rosien. Pariskunta muuttaa New Yorkiin, ja pian Rosie kertoo, että on aihetta juhlaan. Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen Don tajuaa Rosien odottavan vauvaa.
Yllätyksiä inhoava Don häkeltyy, mutta ryhtyy sitten ahkerasti hankkimaan aiheesta tietoa ystäviltään ja internetistä. Valitettavasti vanhemmuuteen liittyy lukuisia sosiaalisia konventioita ja käytöstapoja, jotka eivät koskaan ole olleet Donin vahva puoli. Väärinkäsitys seuraa toistaan hulvattoman hauskassa tarinassa.
perjantai 27. marraskuuta 2015
Greg Means, MK Reed ja Joe Flood: The Cute Girl Network
Greg Means, MK Reed ja Joe Flood kertovat lämminhenkisen tarinan nuorten ihmisten elämästä, parisuhteesta joka tuntuu samalla kertaa sekä mahdottomalta että väistämättömältä: The Cute Girl Network (First Second, 2013; ISBN 978-1-59643-751-7).
Sarjassa on vahva naisnäkökulma. Kun skeittaava päähenkilö saa päähänsä ihastua kadunvarressa ruokaa myyvään nuoreen mieheen, eivät hänen ystävänsä asiasta pidä ja päättävät tarttua tilanteeseen. Mutta ehkäpä tapaturma-alttiissa miehessä ja hänestä kiinnostuneessa tytössä on jotakin enemmän kuin päältä päin voisi kuvitella olevan.
torstai 26. marraskuuta 2015
Will Pfeifer ja Germán Torres: The advance team
Will Pfeifer ja Germán Torres tarjoavat sarjakuvakirjan jossa päähenkilö on entinen pizzalähetti ja nykyinen sarjamurhaaja, joka kuvittelee että viihdemaailman tähdet ovat avaruudesta tulleita muukalaisia joiden tavoite on kaapata maapallo hallintaansa: The advance team (TOR, 2012; ISBN 978-0-7653-2712-3).
En oikein tiedä, mitä sarjakuvasta ajatella. Tekijöillä tuntuu olleen jokin ajatuskin teosta tehdessään, mutta sitten taas tuntui että tämä ajatus lopulta hautaantui special effects -osaston käsittelyssä jotakuinkin tavoittamattomiin. Lopputulos on paketti jota oli vaikea sulattaa.
Zack McKinley was just another twenty-something pizza delivery boy before he discovered that his pop culture idols are actually the advance team of an alien invasion.
Now, encouraged and aided by his (probably insane) uncle, Zack must track them down, one by one, and kill them before the invasion can begin. But the advance team has no intention of letting Zack get in their way, and soon the authorities are hunting for a celebrity serial killer in a pizza delivery jacket.
As his life slips out of control, Zack finds only more questions. Why are the aliens here? What do they have to do with him? Is it too late to stop them before the Earth is conquered? And what if he has simply lost his mind?
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
David Lapham: Stray bullets, Volume 2 - Somewhere out west
Löysin David Laphamin sarjakuvakirjan esille nostettuna kirjaston sarjakuvahyllystä, ja 230-sivuinen teos on melkoinen järkäle, jossa päähenkilöt pakoilevat takaa-ajajia mustanpuhuvassa tarinassa: Stray bullets, Volume 2 - Somewhere out west (El Capitán, 2005; ISBN 0-9727145-7-X).
Sarjakuvakirja on mitä ilmeisimmin jatko-osa aiemmalle tarinalle, johon aika ajoin viitataan, mutta kirja toimii myös itsenäisenä kertomuksena väkivallasta ja pyrkimyksestä löytää jonkinlainen paikka maailmasta, aiemmasta elämästä irti reväistynä. Mutta väkivallan kierteestä ei niin vain ole mahdollista päästä eroon.
tiistai 24. marraskuuta 2015
Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Caitlin Moranin romaani on melkoisen suosittu Helmetissä, tätä kirjoittaessakin siitä on 87 varausta. Teos kertoo musiikista kiinnostuneen teinitytön aikuistumisesta ja musiikkialan kummallisuuksista, monenlaisilla kommelluksilla väritettynä: Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms, 2015; suom. Sari Luhtanen; ISBN 978-951-52-3537-4).
Suorastaan hulvattomasti Moran kertoo päähenkilönsä pyrkimyksestä päästä musiikkitoimittajaksi, ja tähän liittyvästä tarpeesta pyrkiä näyttämään paljon kokeneemmalta kuin teini-ikäinen nuori voi ollakaan.
Mutta kirjoittaminen sujuu, varsinkin kun asenteena on löytää jokaisesta arvioidusta artistista ja konsertista jotain sellaista jota voi käyttää tiukkana lyömäaseena, ja pian päähenkilömme onkin yksi pelätyimmistä ja vihatuimmista musiikkikriitikoista mitä alan lehdistöstä löytyy.
Vaikka kirjassa on tyttö/naisnäkökulmaa, tuntuu että vähintäänkin yhtä vahvasti on esillä englantilainen luokkayhteiskunta. Romaanista tuli mieleen tuli kaksi poika/miesnäkökulmasta kirjoitettua teosta, jotka olivat hyvinkin samantyylisiä sisällöltään: Ben Brooksin romaani Grow up sekä Brian Conaghanin romaani When Mr Dog bites.
Nolojen juttujen avomielisestä kuvailusta puolestaan tulee mieleen Jenny Lawsonin elämänkerrallinen teos Let's pretend this never happened. Tosin Moranin romaanin saatesanoissa korostetaan moneen kertaan että romaani on puhtaasti sepitteellinen, hmmm...
Ollaan vuodessa 1990. Johanna Morrigan, neljäntoista vanha, on nolannut itsensä paikallis-tv:ssä, eikä Johannana olemisessa ole enää juurikaan järkeä. Hän luo itsensä uudelleen, ja syntyy Dolly Wilde – sanavalmis goottisankari ja kokopäiväinen femme fatale, joka ei sylje lasiin. Hänen missionaan on pelastaa boheemiperheensä vähävaraisuudelta tulemalla kirjailijaksi – ihan niin kuin Pikkunaisten Jo ja Brontën sisaret! – mutta kuolematta nuorena.
Kuusitoistavuotiaana hän jo polttaa, juopuu ja tekee töitä musiikkilehdessä. Hän kirjoittaa tuhmia kirjeitä rokkitähdille, harrastaa kaikenlaista seksiä kaikenlaisten miesten kanssa ja raatelee bändit riekaleiksi lyhyissä arvioissaan.
Mutta entä kun Johanna ymmärtää, että Dolly onkin merkittävällä tavalla puutteellinen? Ovatko levyhylly, julisteseinä ja kirjapää riittäviä meriittejä tytöksi tulemisessa?
Näin minusta tuli tyttö on hauska, tarkka ja sydämen särkevä kasvutarina kirjoista, angstista, musiikista, maailman parantamisesta, maskarasta ja halusta suudella – sekä kekseliäisyydestä ja itsensä löytämisestä sen kaikessa kipeydessä ja kauneudessa. Kerrottuna tavalla, jonka vain Caitlin Moran hallitsee.
maanantai 23. marraskuuta 2015
Alison Bechdel: Äideistä parhain - koominen draama
Alison Bechdel kuvaa elämänkerrallisessa sarjakuvakirjassa äitisuhdettaan, niin lapsuudessa kuin aikuisena, äidin vanhuudessa. Teos on pohdiskeleva, moneen suuntaan poimuileva, kipeän pohdiskeleva kuvaus itsensä etsimisestä: Äideistä parhain - koominen draama (Like, 2012; suom. Anu Turunen; ISBN 978-952-01-0798-7).
Teos tuntui paikoitellen massiiviselta, paikoin taas kevyen intiimiltä, tuoden esille ihmiselämän melankolisia sävyjä, pitkän elämänkokemuksen sävyttämänä.
Bechdel osaa kuljettaa tarinaansa luontevasti, ja piirrosjälki on mitä hienointa, vaikka paikka paikoin tuntuikin siltä että kertomuksessa liikutaan niin yksityisellä alueella ettei lukijalla sinne lopultakaan ole pääsyä.
... päähenkilöksi Alisonin rinnalle nousee lapsilleen etäinen, halauksissa kitsas äiti: kyltymättömästi kirjoja ahmiva ja musiikkia rakastava harrastajanäyttelijä, joka on joutunut vaihtamaan taiteelliset intohimonsa perheenäidin velvollisuuksiin ja onnellisen avioliiton kaappihomoon aviomieheen. Sarjakuvaa tehdessään aikuinen Alison pohtii omia rakkauksiaan ja yrittää ymmärtää äitinsä ratkaisuja. Hän kuvaa äidin ja tyttären kipeää suhdetta kyyneliin saakka liikuttavasti ja samaan aikaan nostattavan hilpeästi. Bechdelin sarjakuva on jälleen myös kirjallinen ja filosofinen aarrearkku: monikerroksinen tarina kuljettaa henkilökaartissaan paitsi tragikoomisen kulttuuriperheen jäseniä myös psykoanalyysin ikonia Donald Winnicottia ja lukuisia muita Alisonille läheisiä hahmoja.
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä
Tämä romaani aloittaa Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvan dekkarisarjan, ja melkoisen kovilla kierroksilla tässä sarjamurhaajatarinassa liikutaan, vaikka samalla ihaillaan paikallisia maisemia: Kesän kylmyydessä (Otava, 2012; suom. Leena Peltomaa; ISBN 978-951-1-26683-9).
Kirjassa palataan vuosien takaisiin tapahtumiin, kun yritetään selvittää mistä saarella tapahtuvissa murhissa on kyse. Poliisit, toimittajat ja peloissaan olevat paikalliset ihmiset yrittävät tulla toimeen kiristyvässä ilmapiirissä, mutta yllätyksiä seuraa yksi toisensa perään. Jännäri toimii aikamoisen mukavasti, vaikka vähemmälläkin määrällä väkivaltaa olisi pärjännyt.
Kesä on tullut, ja Gotlanti varustautuu turistisesonkiin. Eräänä aamuna sumun hälvettyä rannalta löytyy naisen ruumis. Poliisi jäljittää pian väkivaltaisen avomiehen ja vie hänet kuulusteltavaksi. Kun toinenkin ruumis löydetään, rikoskomisario Anders Knutas ryhmineen ymmärtää tilanteen vakavuuden. Pelkästä mustasukkaisuudesta ei ole nyt kysymys.
Mediakohu on valtava. Ensimmäisten toimittajien joukossa paikalla on tukholmalainen Johan Berg, joka alkaa rinta rinnan poliisin kanssa ottaa selvää tapahtumista. Koko Ruotsi seuraa tilannetta henkeä pidätellen. Gotlantilaiset ovat peloissaan ja kesävieraat muuttavat lomasuunnitelmiaan. Valitseeko murhaaja uhrinsa satunnaisesti vai onko hänellä jokin kaava? Ja ennen kaikkea: kuka on seuraava uhri?
lauantai 21. marraskuuta 2015
Julie Klassen: The maid of Fairbourne hall
Julie Klassen tarjoilee historiallisen rakkausromaanin, jossa pahaan tilanteeseen ajautunut yläluokan nainen piiloutuu takaa-ajajiltaan palkkautumalla kotiapulaiseksi isoon kartanoon: The maid of Fairbourne hall (Baker, 2012; ISBN 978-1-4412-6992-8).
Kirja on melko lailla tavanomainen kertomus kosijasta, joka tulee hylätyksi toisen miehen takia, ja hautoo ikäväänsä, sekä naisesta jota pahantahtoinen perintöä itselleen tavoitteleva sukulainen vainoaa.
Kuvaus kulttuurishokista kun koko elämänsä palveltavana ollut nainen joutuu hierarkian alimmaiseksi tyhjentämään yöastioita ja pesemään lattioita on paikoitellen herkullista luettavaa, vaikkakaan tarinan uskottavuudesta ei kovin isoja pisteitä voi antaa. Roolileikki toimii kuitenkin kohtalaisen näppärästi, ja tarinassa riittää käänteitä toisensa perään.
perjantai 20. marraskuuta 2015
Joakim Zander: The swimmer
Joakim Zander kertoo kansainvälisestä vakoilusta jännärissä, jossa liikutaan ympäri maailmaa mutta lopulta palataan Tukholman saaristoon: The swimmer (HarperCollins, 2015; käännös englanniksi Elizabeth Clark; ISBN 978-0-06-233728-3).
Teos löytyi Helmetin e-kirjojen kokoelmasta, eikä ollut lajityypissään ihan huonoimmasta päästä. Kuvaus kansainvälisen vakoilun juonitteluista ja agenttien kaksoiselämästä oli melko lailla rutiininomaista, mutta paikka paikoin romaani tuntui vetävältä ja iskevältä, jopa kantaa ottavalta. EU-tason juonittelut toivat mukaan byrokratiamaailman koukeroita, mutta tämäkin juonen osa istui kohtalaisen hyvin kokonaisuuteen.
torstai 19. marraskuuta 2015
Celia Ashley: Dark tides
Onko muistinmenetyksestä kertovassa romanttisessa jännityskirjallisuudessa mitään mitä jo ei olisi keksitty? Celia Ashley kovasti yrittää keksiä uutta, mutta ikävä kyllä hänen keksimänsä juonenkäänne on paikoitellen suorastaan vastenmielinen: Dark tides (Kensington, 2015; ISBN 978-1-61650-565-3).
Romaani kertoo rannalta löytyvästä miehestä, joka muistaa itsestään vain nimen, mutta tuntuu tietävän asioita joita hänen ei pitäisi tietää. Kirjaan leivottu fantasiakirjallisuudesta lainattu juonenkäänne ei istu muuhun tarinaan vaan tekee romaanista muotopuolen, enkä pystynyt kirjaa lukemaan muuten kuin reippaasti eteenpäin hyppien.
keskiviikko 18. marraskuuta 2015
Susan Wiggs: Table for five
Susan Wiggsin rakkausromaani löytyi Helmetin e-kirjojen kokoelmasta, suosituimpien teosten listalta: Table for five (Mira Books, 2012; ISBN 978-1-4592-2031-7).
E-kirjojen kätevä puoli on se, että tulee tarttuneeksi kirjaan joka muuten todennäköisesti jäisi lainaamatta, saatika edes huomaamatta. En odottanut kirjalta paljoakaan, mutta teos olikin sujuvasti kirjoitettu kertomus orpoudesta ja sijaisvanhemmuudesta, romantiikalla kuorrutettuna.
Mitään erityisen syvällistä tässä kirjassa ei ole tarjolla, ja stereotypioita miesten ja naisten rooleista on riittämiin, mutta toisaalta tekstissä on paikoitellen aitoa kertomisen iloa ja raikkautta. Ja kuvaus golfammattilaisen elämästä oli paikka paikoin iskevää.
Lily Robinson and Sean McGuire have nothing in common. She guards her independent lifestyle with a ferocity that hides a fear of love and the pain it can bring. He’s always been a rolling stone, making his own way. But with the sudden deaths of a couple close to them both, the two become joined in grief and a knowledge that they must step up and care for the three orphaned children. With little more than hope and dedication, these five embark on a cross-country road trip filled with the ups and downs, the joys and frustrations that make up a family. Along the way, Lily and Sean and these troubled children will discover that even when you’ve lost everything, love still remains.
tiistai 17. marraskuuta 2015
Kate Milford: Greenglass House
Kate Milford kertoo lapsille ja nuorille suunnatussa salapoliisitarinassa hotellista, jonka historiaan liittyy monenmoista salaisuutta: Greenglass House (Houghton Mifflin Harcourt, 2014; ISBN 978-0-544-05555-1).
Teos löytyi Helmetin e-kirjoista, ja oli aikamoisen positiivinen yllätys. Lumimyrskyn keskelle jääneiden hotellivieraiden hahmot tarjoavat mielenkiintoisen lähtökohdan moneen suuntaan rönsyävälle tarinalle, jossa on myös fantasiaan viittaavia piirteitä. Lapsen mielikuvituksen voima tulee vahvasti esille. Hotellissa tapahtuvien varkauksien ja kummallisuuksien selvittämisessä riittää pähkäiltävää päähenkilölle ja hänen ystävälleen.
At Greenglass House, a smuggler's inn, twelve-year-old Milo, the innkeepers' adopted son, plans to spend his winter holidays relaxing but soon guests are arriving with strange stories about the house sending Milo and Meddy, the cook's daughter, on an adventure.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Sylvia Day: Ask For It
Hups, enpä olisi arvannut millainen romaani tässä on kyseessä, eikä kansikuvakaan osannut vihjata siitä mistä Sylvia Day romaanissaan (ja ilmeisesti koko tuotannossaan) kertoo: Ask For It (Penguin, 2012; ISBN 978-1-4059-1226-6).
Teos löytyi Helmetin e-kirjojen suosituimpien teosten kärkisijoilta. Tämä 1700-luvulle sijoittuva historiallinen rakkausromaani tuntuu tarjoavan kaikki kyseiselle genrelle tyypilliset juonikuviot, alkaen sulhasesta joka tuli torjutuksi ja päättää kostaa mielipahansa.
Mutta erityisesti kirjailija on panostanut sänkykamarikohtauksiin, joita kirjasta löytyy sivumäärään suhteutettuna hämmentävä määrä, ja näiden melko lailla reipasotteisten kohtien sisältö lienee se joka kirjan suosiota selittää. Sinänsä kirjailija tuntuu osaavan kirjoittaa melkoisen sujuvaa ja paikka paikoin uskottavaakin tekstiä.
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Sari Luhtanen: Linssit huurussa
Jatkoin chick lit -kirjallisuuteen tutustumista Sari Luhtasen romaanilla, joka muuten olisi jäänyt huomiotta paitsi että kamera kirjan kannessa herätti kysymyksen, josko tässä kerrottaisiin jotain omaperäistä valokuvaajan ammatista: Linssit huurussa (Tammi, 2014; ISBN 978-951-31-7637-2).
Kuvaus maailmalla uraa tekevästä ammattivalokuvaajasta paljastui pinnalliseksi kertomukseksi muotilehden toimittamisesta ja ihmissuhdekommelluksista. Mutta muutamaan kertaan Luhtanen onnistui sanomaan jotain vallan omaperäistäkin, eikä kuvaus päähenkilöstä ja hänen ihmissuhteistaan ollut kaikilta osin ihan mahdottoman epäuskottava.
lauantai 14. marraskuuta 2015
Cassandra Clare: Luukaupunki
Nuorille aikuisille suunnatut fantasiaromaanit näyttävät olevan monelle kirjailijalle tae päästä bestseller-listojen kärkeen, ja Cassandra Clare ilmeisesti on tässä onnistunut: Luukaupunki (Otava, 2012; suom. Terhi Leskinen; ISBN 978-951-1-26422-4).
Romaani aloittaa kirjasarjan, josta näyttää olevan suomennettuna viisi osaa, mutta saman tien voin todeta että lukeminen tökkäsi muutamaan kymmeneen sivuun, siinä määrin ennustettavaa tavaraa romaani tarjoilee. Tai ehkä kyse on siitä että olen totaalisen väärää kohderyhmää. Joka tapauksessa tuntui siltä, että kymmeneen kertaan kerrottu tarina kerrotaan jälleen uudestaan, ilman erityisempää omaperäisyyttä.
15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon. Kun Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa yliluonnollisten olentojen alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa - voimaesineen joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla Clary saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti.
perjantai 13. marraskuuta 2015
Lewis Trondheim: The curse of the umbrella
Lewis Trondheim kertoo arkielämän kommelluksista ilmeisen omaelämänkerrallisissa strippisarjakuvissa: The curse of the umbrella (NBM Comics Lit, 2009; käännös Joe Johnson; ISBN 978-1-56163-523-8).
Kuvaus sarjakuvapiirtäjän arkipäivästä ja sen monenmoisista kommelluksista on paikoin suorastaan ihastuttavaa, ja joissakin paikoin teki mieli jopa nolostua päähenkilön puolesta, sen verran kummallisia sattumuksia tarinoista löytyy. Terävän raikas kertomuskokoelma.
torstai 12. marraskuuta 2015
Graeme Simsion: Vaimotesti
Graeme Simsion kertoo erilaisuudesta, ihmissuhteista ja erityisesti parinvalinnan vaikeudesta huumoripitoisessa rakkausromaanissa Vaimotesti (Otava, 2014; suom. Inka Parpola; ISBN 978-951-1-28726-1).
Kirjan päähenkilö Don Tillman on mies, joka päättää ratkaista vaimon löytämisen ongelman rationaalisesti kyselytutkimuksen avulla. Urallaan menestynyt mutta yksityiselämässä kompuroiva päähenkilö on melkoinen karikatyyri, mutta huumorin omaperäisyys oli kertakaikkisen riemastuttavaa.
Voiko tunne-elämän asioita käsitellä rationaalisesti? Ja miten käy Donille, kun epärationaalisuus saa arkipäivän rutiinit sekaisin ja mennään tunteiden alueelle?
Luin romaanin melkein yhdellä istumalla, sen verran näppärästi tarina kulki eteenpäin. Lainasin myös jatko-osan Vauvatesti, ja sekin oli mallikas suoritus, mutta sama tavara uudelleen kierrätettynä ei enää jaksanut yhtä lailla viehättää, ja jatko-osan lukeminen jäi kesken.
Siansorkkakriisi, Takkijupakka, Aprikoosijäätelökatastrofi. Donin kontaktit naisten kanssa eivät ole olleet kovin rohkaisevia. Yhtäkkiä ratkaisu oikean kumppanin löytämiseksi tuntuu päivänselvältä. Kyselylomake! Urallaan menestynyt mutta ihmissuhteissaan kompuroiva genetiikan professori Don Tillman päättää etsiä vaimon tieteellisin menetelmin. Testin avulla hän suodattaisi pois ajanhaaskaajat, jäätelödiskriminoijat, visuaalisesta häirinnästä valittajat, kristallipalloihin tuijottajat, muotihullut, vegaanit, urheilunseuraajat, luomisopinkannattajat, tupakoitsijat, tieteellisesti lukutaidottomat ja homeopaatit. Ideaalitapauksessa jäljelle jäisi täydellinen kumppani. Odottamatta tielle osuu Rosie, kyselytutkimuksen valossa täysin mahdoton vaihtoehto - mutta hänestäpä Don ei niin vain pääsekään eroon.
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
James Patterson ja Marshall Karp: Kill me if you can
James Patterson on painettu isoin kirjaimin ja Marshall Karp lähestulkoon näkymättömiin tämän jännärin kannessa. Tarjolla on kovaksikeitettyä soppaa: Kill me if you can (Century, 2011; ISBN 978-1-84605-788-5).
Kirjan luvut ovat parin kolmen sivun mittaisia pläjäyksiä, ja teksti pyrkii koukuttamaan lukijan ensimmäisiltä riveiltä alkaen. Eikä voi kieltää etteikö Patterson osaisi kirjoittaa vetävästi, tarina kulkee ja yllätys seuraa toistaan. Pitkälti minämuodossa kirjoitettu teksti on teknisesti mallikasta.
Mutta toinen juttu on sitten se, että väkivallan ihannoinnissaan ja erityisesti amerikkalaisen isänmaallisuuden uhossaan kirjan sisältö on jotakuinkin luontaantyötävää.
tiistai 10. marraskuuta 2015
Franquin: Mustat sivut
Franquin tarjoaa mustaakin mustempaa huumoria näissä mustavalkoisissa strippisarjakuvissa, joiden piirrosjälki on suurmestaritasoa: Mustat sivut (Arktinen Banaani, 2015; suom. Timo Reenpää; ISBN 978-952-270-044-5).
Olen lukenut niin Marsupilami kuin Piko ja Fantasio -sarjakuviakin, ja niissä huumori on nokkelaa muttei yleensä erityisen terävää. Tässä kirjassa Franquin tarttuu nykymaailman kamaluuksiin, eikä tässä huumorissa ole juurikaan lohdullisuutta, mutta maaliin osutaan ja terävästi.
Belgialaisen André Franquin (1924-1997) Mustat sivut on pikimustan huumorin klassikkoteos. Franquin on eurooppalaisen sarjakuvan suurmestari, joka muistetaan Piko ja Fantasio -seikkailuista sekä uskomattoman Marsupilami-eläinhahmon kehittäjänä. Mustissa sivuissa Franquin päästi pimeän puolensa valloilleen. Hän käy hirtehisen tarkasti modernin ihmisen hulluuden kimppuun. Vieraantuminen luonnosta, saasteet, järjetön kilpavarustelu ja yleinen typerä piittaamattomuus näytetään tyylikkäästi kiteytettyinä ja kolmiulotteisella mustalla piirrostyylillä esitettyinä.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Sari Luhtanen: Murusia
Sari Luhtanen tarjoilee ravintola-alasta kertovan chick lit -tarinan, jossa on monenmoista käännettä suuntaan jos toiseenkin: Murusia (Tammi, 2014; ISBN 978-951-31-7714-0).
Kirja käsittelee elämässä menestymisen teemaa, oman paikkansa löytämistä, ja melkoista höttöä sisältö on, mutta sehän on odotettavissa jo teoksen kannenkin perusteella. Muutamassa kohdin kirjassa on terävämpää ja syvällisempääkin sisältöä, mutta pääosin tässä mennään naistenlehtien ja television ruokaohjelmien pintaliitoa. Helppolukuista tekstiä vailla erityistä omaperäisyyttä, sanoisiko että makeaa maha täyteen.
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Karen Robards: The last victim ja The last kiss goodbye
Karen Robards tarjoilee jännärin, jonka päähenkilönä on sarjamurhaajia tutkiva psykiatri, joka rakastuu sarjamurhaajaan, joka on kuollut mutta kummittelee edelleen: The last victim (Ballantine Books, 2012; ISBN 978-0-345-53544-3) ja The last kiss goodbye (Random House, 2013; ISBN 978-0-345-53583-2).
Kirjat aloittavat Charlotte Stone -romaanisarjan, ja oikeastaan riittää sanoa että en muista törmänneeni romaaneihin joissa olisi yhtä lailla sisäisiä ristiriitaisuuksian kuin näissä kirjoissa.
Sarjamurhaajaan rakastuminen on jo asia sinänsä, mutta kun tähän soppaan lisätään kuolleiden ihmisten aaveiden näkeminen ja kaikenlainen rikosten selvittely vailla juuri minkäänlaista loogista pohjaa juonenkehittelylle, ei voi muuta kuin pudistaa päätään. Toisaalta, kirjan päähenkilöllä ei tunnu olevan päässään juuri mitään mitä pudistaa.
lauantai 7. marraskuuta 2015
Kelley Armstrong: The gathering
Helmetin e-kirjoista löytyy Kelley Armstrongin nuorille suunnattu fantasiaromaani The gathering (Harper, 2011; ISBN 978-0-06-207707-3).
Kiinnostavinta kirjassa oli siinä kuvattu paikka, Vancouver Island Kanadassa, laajoine erämaineen. Mutta tarina oli sataprosenttista höttöä, jossa kierrätettiin kymmeniä kertoja nähtyjä fantasiaelementteja vailla suurempaa omaperäisyyttä, eivätkä henkilöhahmotkaan tuntuneet paperisia kiiltokuvahahmoja syvällisemmiltä.
Maya lives in a small medical-research town on Vancouver Island. How small? You can’t find it on the map. It has less than two-hundred people, and her school has only sixty-eight students–for every grade from kindergarten to twelve.
Now, strange things are happening in this claustrophobic town, and Maya’s determined to get to the bottom of them. First, the captain of the swim team drowns mysteriously in the middle of a calm lake. A year later, mountain lions start appearing around Maya’s home, and they won’t go away. Her best friend, Daniel, starts experiencing “bad vibes” about certain people and things. It does’t help that the new bad boy in town, Rafe, has a dangerous secret…and he’s interested in one special part of Maya’s anatomy: Her paw-print birthmark.
perjantai 6. marraskuuta 2015
Michael Katz Krefeld: Langenneet
Michael Katz Krefeld kertoo 2010-luvun Kööpenhamista rikoskirjassa joka ei juuri mustanpuhuvampi ja synkempi voisi olla: Langenneet (Like, 2015; ISBN 978-952-01-1178-6).
Krefeldin kirja kuvasi niin vastenmielisiä tapahtumia että muutamassa kohdassa en pystynyt tekstiä lukemaan, vaan hypin kirjassa eteenpäin, ja lopulta osa kirjasta jäi lukematta. Ehkä kyse on siitä että kuvaus kauheuksista tuntui niin kliinisen kylmältä, niin vailla myötätuntoa olevalta, etten kerta kaikkiaan pystynyt tekstiä lukemaan.
Ravn-dekkareita on ilmestynyt suomeksi toinenkin, Kadonneet, mutta lukeminen jäi tähän.
Masja on muuttanut Liettuasta Kööpenhaminaan ja ryhtynyt leveän elämän toivossa luksusprostituoiduksi. Nyt hän on saanut tarpeekseen ja aikoo hankkia kunnon ammatin. Samaan aikaan hänen poikaystävänsä Igor pyrkii paikallisen mafian suosioon ja osallistuu suljettujen ovien takana pelattavaan pokeriturnaukseen. Hän häviää kaikki rahansa ja houkuttelee Masjan tarjoamaan palveluksiaan pelin voittajalle. Liian myöhään Masjalle selviää, että Igor on myynyt hänet velkojensa pantiksi. Erik on vihdoin tarpeeksi vanha päästäkseen metsästyksestä innostuneen isänsä kaikkein pyhimpään: kodin kellariin, joka on tähän mennessä ollut häneltä kiellettyä aluetta. Isä esittelee Erikille harrastuksensa, eläinten täyttämisen. Arka ja estoinen poika tuntee vihdoin löytävänsä jotain, jossa hän voisi loistaa. Rikosetsivä Thomas Ravnsholdt on saanut hermoromahduksen sen jälkeen, kun hänen tyttöystävänsä on murhattu. Hänen ystävänsä pyytää apua kadonneen naisen jäljittämisessä, ja Ravn suostuu palaamaan töihin, mutta tällä kertaa yksityisetsivänä. Jäljet johtavat Tukholman alamaailmaan, ja kaikki viittaa siihen, että nainen on joutunut pahamaineisen ihmiskauppiaan kynsiin. Ravnin on löydettävä hänet pian, sillä kaupungissa piileskelee prostituoituja murhaava sadisti, joka etsii taas uutta uhria.
torstai 5. marraskuuta 2015
Juan Díaz Canales ja Juanjo Guarnido: Kissa varjoisilta kujilta
Juan Díaz Canales ja Juanjo Guarnido tarjoavat kovaksikeitetyn jännityssarjakuvan, jossa yksityisetsivä saa turpiinsa mutta jatkaa rikoksen selvittelyä siitä huolimatta: Kissa varjoisilta kujilta (Arktinen banaani, 2006; ISBN 952-5602-44-3).
Blacksad on monessa liemessä keitetty yksityisetsivä, joka ei vähästä lannistu, ja tarina vetää mukaansa. Piirrosjälki istuu erinomaisesti rosoiseen tarinaan.
Kuohuvassa 1940-luvun lopun Amerikassa vaeltava yksityisetsivä John Blacksad on kaksimetrinen musta kissa, joka näkee pimeässäkin kaiken mitä yhteiskunta yrittää piilotella. Sarjan ensimmäisessä albumissa Blacksad tutkii entisen valkokankaan kuningattaren, näyttelijä Natalia Wilfordin mystistä murhaa. Poliisin varoituksista huolimatta Blacksad käy empimättä työhön, penkoen kaupungin läpikotaisin aina roskalaatikoiden asukkaista kattohuoneistojen yläluokan väkeen asti.