Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja

Tuomas Saloranta ja Markus Koskimies ovat toimittaneet kokoelman "uusrahvaanomaista spekulatiivista fiktiota", ja tämä sai piristymään useampia päiviä vaivanneen flunssan keskellä: Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja (Jyväskylän Science Fiction seura 42, 2012; ISBN 978-952-93-1306-8).



Kokoelmassa on 199 sivua, eli luettavaa ei kovin paljon ole, ja osa tarinoista on sadan sanan mittaisia mininovelleja, jotka puolustavat hyvin paikkaansa kokoelmassa.

Nostaisin kokoelmasta esiin pari novellia. Mari Saarion "Punaorvokkien laulu" limittää lomittain vuoden 1918 tapahtumia ja nykyaikaa, eikä ollenkaan hassummin. Ja Niko Aslak Peltonen tekee vaikutuksen novellilla "Ei mitään muuta kuin sanat", jossa puhutaan vastarinnasta sekä tutulta että vieraalta vaikuttavan poliittisen koneiston syleilyssä. Kyllä tätä kelpaa lukea!

Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita

Tuomas Saloranta on toimittanut 311-sivuisen kokoelman avaruusaiheista tieteis- ja fantasiakirjallisuutta: Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita (Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2012; ISBN 978-952-67765-0-7).

Lainaanpa tähän kirjan esittelytekstiä:

Avaruus, jota myös viimeiseksi käymättömäksi korpimaaksi kutsutaan, on viime vuosina jäänyt kotimaisessa tieteiskirjallisuudessa vähäiselle huomiolle. Lajityypin ystävien kaipuu takaisin tähtiin on ollut suuri, ja nyt Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio (URS) korjaa tämän ongelman!

Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita tarjoaa kymmenen avaruuteen sijoittuvaa tarinaa. Luvassa on siirtokuntaplaneettoja ja vieraiden olentojen kohtaamista, kuuraketteja ja Mars-seikkailuja, avaruusloisia ja militaariscifiä, ja tietysti oleellisena elementtinä itse avaruus, jossa valtavat etäisyydet, ankarat olosuhteet ja ihmiselle kovin vihamielisiksi kääntyvät fysiikan lait muodostavat avaruusnatseja ja mulkosilmähirviöitä suuremman vaaran.

Termi "Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio" oli itselleni aivan uusi, mikä kertonee miten suuressa määrin olen vieraantunut suomalaisen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tämän hetken tuotannosta. Mutta eipä tässä mitään, ei kun kirjan kimppuun ja lukemaan.

Muutama kirjan tarinoista oli erinomaisia (ja osin mukavasti pilke silmäkulmassa kirjoitettuja), mainittakoon näistä Jussi Katajan "Clothanin silmä" ja Tuomas Salorannan "Palkkasoturin arkipäivää". Osa tarinoista ei suuresti koskettanut, tosin ei myöskään allergiareaktiota tuottanut. Mielenkiintoinen kokoelma, ja pitää muistaa URS jatkossa.