Rosa Liksom: Hytti nro 6

Rosa Liksom on jäänyt itselleni kovin etäiseksi kirjailijaksi, ja ilman sen kummempia odotuksia tartuin tähän romaaniin, vuonna 2011 Finlandia-palkittuun: Hytti nro 6 (WSOY, 2012; ISBN 978-951-0-39707-7).



Ajattelin suunnilleen niin että ei tämä romaani niin hirveän huonokaan voi olla, mutta voi sentään miten tässä kävi: olin kirjan pauloissa niin että tuskin huomasin mitä ympärillä tapahtuu, tarina vei mukanaan.

Ja vaikka Liksom käyttää monenlaisia keinoja lukijan etäännyttämiseen, mukaan lukien varsin teatraalisia kerronnan keinoja, niin siitä ei pääse mihinkään että tässä on mestariteos joka vie mukanaan, joka ei helpolla otetaan irti päästä.

Romaanissa on jotain samanlaista kuin Kristina Carlsonin teoksessa Maan ääreen, joka teki suuren vaikutuksen yhtä lailla. Liksom piirtää romaanissaan virtuoosin tarkkuudella kuvaa ihmisistä ja pitkästä matkasta, kohtaloista jotka voivat kääntyä miten päin vain, kohtaloista jotka ovat jumittuneet uomaansa toistamaan aina vain samaa tarinaa.

Tämän lyhyen romaanin sivuilla tuntui elävän kokonainen manner, aamusta iltaan, talven keskellä, kevättä odottaen, muutoksen kourissa mutta pohjimmiltaan samana kuin vuosikymmeniä, vuosisatoja sitten, niin kuin ihminen aikojen alusta asti on ollut.

Rosa Liksom ja Klaus Haapaniemi: Neko

Rosa Liksom ja Klaus Haapaniemi ovat tehneet erikoislaatuisen saturomaanin, jossa eläinhahmoiset päähenkilöt seikkailevat 1600-luvun Japanissa: Neko (WSOY, 2009; ISBN 978-951-0-35607-4). Haapaniemen kuvitus on omaperäistä, ja Likson ei hassummin tarinaa kerro, mutta jotenkin tuntui että tämä satu jäi puolitiehen, tässä olisi ollut aineksia enempään.



Toisaalta hiukan epäilen omaa arviotani kirjasta. Helmetissä teos oli saanut viisi tähteä (kaksi arviointia). Ehkäpä toisella lukemisella teos alkaisi vaikuttaa syvällisemmältä ja kypsemmältä, nyt tuntui siltä kuin tarinassa olisi isoja aukkoja joista kylmä eikä kovin miellyttävä tuuli puhaltaa.

Lainaan tähän tasapuolisuuden vuoksi teoksen esittelytekstiä:

Rosa Liksomin ja Klaus Haapaniemen Neko on monella tavalla poikkeuksellinen teos. Se on suomalainen samuraikirja ja yli ikärajojen yltävä kuvateos, jonka aukeamia katsellessa tuntee kulkevansa häikäisevästä palatsisalista toiseen. Kirja kertoo oikeamielisestä samurai Nekosta, joka on suojellut kyläläisiä julmaa läänitysherra Toranagaa vastaan. Vastustuksesta vihastunut Toranaga lähettää miehensä tappamaan Nekon, mutta tämä pakenee ja päätyy mystikkomunkkien luostariin. Siellä hänestä koulutetaan ninjasoturi, joka palaa kostamaan läänitysherralle. Neko on maksimalismia ja minimalismia yhtä aikaa. Liksomin teksti virtaa kevyenä ja syvänä, viileänä ja viisaana. Haapaniemen kuvat luovat jalokiviväreissä säkenöivän tarinatodellisuuden, jossa etualan yksityiskohtien runsaus piirtyy levollista taustaa vasten ja kumartaa omailmeisesti japanilaisten puupiirrosten traditiolle. Kuvataiteilijanakin tunnettu Rosa Liksom on kirjoittanut vuodesta 1985 lyhytproosaa, romaaneja, lastenkirjoja, sarjakuvia ja näytelmiä. Klaus Haapaniemi on suunnittelija ja kuvittaja, joka on herättänyt sekä kotimaista että kansainvälistä kiinnostusta. Hän on työskennellyt useille tuotemerkeille Suomessa ja ulkomailla. Haapaniemi valittiin vuoden graafikoksi 2008.

Rosa Liksom: Roskaa

Joku oli antanut Rosa Liksomin teokselle Helmetissä viisi tähteä, mitä en ymmärrä, mutta en ymmärtänyt tätä kirjaakaan: Roskaa (WSOY, 1991; ISBN 951-0-17412-2).



Luulen että teoksen ongelmana itselleni on se, että siinä viitataan yli 20 vuoden takaisiin tapahtumiin, kommentoidaan niitä suuntaan jos toiseenkin, ja samalla viitataan senaikaisen kulttuuri- ja yhteiskuntaelämän ilmiöihin ja hahmoihin, jotka itseltäni ovat kokonaan haihtuneet mielestä, jos edes ovat tuolloin olleet kiinnostavia asioita.



Taitavasti Liksom kyllä piirtää, ja moni piirros tuntuu olevan suorastaan täyteen ahdettu sisältöä, niin että tulee ähky yrittää ymmärtää mistä piirroksessa tai sarjakuvassa on kyse. Mutta jäin pahasti ulkopuolelle tästä teoksesta, enkä varmaankaan myöskään ole teoksen ajateltua kohdeyleisöä, tuolloin tai tänään.