Dean Koontz: Ashley Bell

Päätin olla lukematta Dean Koontzin kirjoja, mutta kun näin teoksen kirjaston palautettujen kirjojen hyllyssä, otin sen kaikesta huolimatta lainaan: Ashley Bell (HarperCollinsPublishers, 2016; ISBN 978-0-00-752033-6).



Kirjan kanssa kävi kuten Koontzin kirjojen kanssa lähes aina käy, alkuasetelma on kiinnostava ja teksti rullaa vaivatta eteenpäin, kunnes tarinassa alkaa olla siinä määrin vaivaannuttavia aineksia ettei lukeminen kertakaikkiaan enää onnistu. Noin neljäsosan ehdin romaanista lukea, mutta sitten oli kertakaikkiaan pakko lopettaa.

Bibi Blair is a fierce, funny, dauntless young woman - whose doctor says she has one year to live. She replies, We'll see. Her sudden recovery is a medical miracle. An enigmatic woman convinces Bibi that she escaped death so that she can save someone else. Someone named Ashley Bell. But who is Ashley Bell? And what exactly does she need saving from? Bibi's obsession with finding Ashley sends her on the run from threats both mystical and worldly, including a rich and charismatic cult leader with terrifying ambitions.

Dean Koontz: Innocence

Dean Koontz tarjoilee kummallisen tarinan New Yorkissa maan alla elävistä hirviöistä, enkä vieläkään osaa sanoa mitä kirjasta ajatella: Innocence (Bantam Books, 2013; ISBN 978-0-345-53965-6).



Kirja kertoo yksinäisyydestä ja eristäytymisestä, olennoista jotka ovat niin poikkeavia että heillä ei ole paikkaa ihmisten maailmassa.

Koontz osaa kirjoittaa, mutta jälleen kerran tuntui siltä että hän kertoo tarinaa jota oikeastaan en halua lukea, jollain tavalla vinoutunutta, sellaisesta maailmankuvasta kumpuavaa jota en pysty sulattamaan. Selasin kirjan loppuun saakka, mutta en siitä pitänyt.

Dean Koontz: Saint odd

Dean Koontz tarjoaa viimeisen annoksen Odd Thomas -kirjasarjassaan, jonka lukemisen jo päätin lopettaa, kunnes huomasin teoksen kirjaston palautettujen kirjojen hyllyssä: Saint Odd (HarperCollins, 2015; ISBN 978-0-00-751811-1).



Kirja kertoo yliluonnollisia kykyjä omaavasta Odd Thomasista, joka taistelee pahoja voimia vastaan milloin missäkin. Koontz kyllä osaa kirjoittaa, mutta näissä romaaneissa häiritsee samojen asioiden toistuvuus sekä kummallinen uskonnollissävytteinen saarnaavuus, ikään kuin Koontz olisi keksimässä uudenlaisen uskonlahkon jolle hän pyrkii saamaan seuraajia.

Kirjasta ei sen enempää, selasin sen läpi nopeasti eteenpäin hyppien, eikä tässä ollut juurikaan yllätyksiä.

The seventh and final Odd Thomas thriller from the master storyteller. The future is haunting Odd Thomas. The carnival has returned to Pico Mundo, the same one that came to town when Odd was just sixteen. Odd is drawn to an arcade tent where he discovers Gypsy Mummy, the fortune-telling machine that told him that he and Stormy Llewellyn were destined to be together forever. But Stormy is dead and Pico Mundo is under threat once more. History seems to be repeating itself as Odd grapples with a satanic cult intent on bringing destruction to his town. An unseasonal storm is brewing, and as the sky darkens and the sun turns blood-red, it seems that all of nature is complicit in their plans. Meanwhile Odd is having dreams of a drowned Pico Mundo, where the submerged streetlamps eerily light the streets. But there's no way Pico Mundo could wind up underwater ...could it?

Dean Koontz: Deeply Odd

Lueskelin perä-perää muutaman Dean Koontzin Odd Thomas -kirjan, mutta lukeminen tökkäsi tähän romaaniin, jätin lukemisen kesken ensi yrittämällä. Jotenkin teoksen kuitenkin tulin lainanneeksi uudelleen, ja luinpa kuin luinkin kirjan loppuun asti: Deeply Odd (HarperCollins, 2013; ISBN 978-0-00-732703-4).



Teos on romaanisarjan kuudes, ja ilmeisesti yksi romaani on vielä luvassa. Samankaltainen tarina kerrotaan sarjassa uudelleen ja uudelleen, ja vastentahtoinen sankarimme joutuu kerta kerran jälkeen yliluonnollisten voimien keskelle, yrittäen tehdä parhaansa pelastaakseen roistojen uhrit.

Dean Koontz: Odd apocalypse

Dean Koontzin tätä Odd Thomasista kertovaa romaania ei ole vielä suomennettu, enkä jaksanut sitä odottaa, joten tartuin sitten alkuperäisteokseen: Odd apocalypse (Harper, 2013; ISBN 978-0-00-732702-7).



Koontz punoo tarinansa sen verran hyvin, että teos tuli luettua lähestulkoon yhdeltä istumalta, se sanottakoon heti tähän alkuun. Kerronnassa käytetty musta huumori toimii kohtalaisen hyvin, mitä nyt joskus tuntui siltä että Koontz viljelee vähän liikaakin varman päälle laskettuja vitsejä poliitikoista ja vallankäyttäjistä vailla suhteellisuudentajua.

Huumori tasapainottaa melko synkkäsävyistä kerrontaa, jossa yliluonnolliset voimat ja tieteiskirjallisuuden teemat lomittuvat keskenään. Odd joutuu melkoiseen pyöritykseen, mutta henkiinjäämisen taidossa hän on Koontzin suvaitsevalla avustuksella kohtalaisen taitava, ja niinpä pahikset joutuvat hämmennyksiin kerta toisensa jälkeen.

Vaikka kerronta ja tarina koukuttikin, loppujen lopuksi tuntui siltä, että tässä käytetään jo useampaan kertaan hyödynnettyä reseptiä, vähän uudelleen lämmittämällä. Mitään erityisen uutta tai oivaltavaa Koontz ei tarinaan tuonut, eikä Odd-hahmo tuntunut kasvavan tai oppivan tässä romaanissa mitään uutta.

Saattaa siis olla, että sarjan lukeminen päättyy tähän romaaniin, joka tapauksessa on kunnon paussin paikka.

Dean Koontz: Odd hours

Olen nyt päässyt siihen Dean Koontz romaanisarjan teokseen, jonka jälkeisistä tapahtumista aloitin lukemisen: Odd hours (Harper, 2009; ISBN 978-0-00-726755-2). Novellimittainen teos Odd Interlude jatkaa siitä mihin tämä romaani päättyy. Ja seuraavaa teos Odd Apocalypse on kirjastosta jo varattuna.



Milloinhan viimeksi olen yhtä nopeaan tahtiin lukenut jonkin kirjasarjan teoksia? Nämä Odd Thomas -romaanit kiehtovat minua, vaikka kieltämättä ei tämä paljon pikaruokaa kummempaa ole. Silti, kerta kerran jälkeen olen kirjaan tarttunut ja lukenut sen melkoista vauhtia loppuun asti.

Ehkä kyse on siitä, että Koontz on luonut Odd Thomasissa sankarin, joka yhdistää monia hyvin epätodennäköisiä aineksia: itseensä humoristisesti suhtautuvan sankari kertoo uskomattomista tapahtumista ikään kuin lukijalle tarinoiden. Tämä nuori ja elämänkokemukseltaan rajoittunut ja naivilta vaikuttava päähenkilön tuntuu kantavan koko maailman murheita niskassaan. Lisäksi Koontz onnistuu kauhu- ja jännityskirjallisuuden tyylilajin yhdistämisessä tilannekomiikan tyylilajiin ilman että kerronnan uskottavuus siitä kauheasti kärsii.

Ja sitten on romantiikka, se miten Odd suhtautuu kuolleeseen tyttöystäväänsä Stormyyn. Näin hän juttelee Birdie-nimiselle naiselle, jolla tuntuu olevan samankaltaisia kykyjä kuin Oddillakin:

Because Birdie seemed to expect me to elucidate, I fumbled out what I thought she might want to say herself: "Grief can destroy you - or focus you. You can decide a relationship was all for nothing if it had to end in death, and you alone. Or you can realize that every moment of it had more meaning than you dared to recognize at the time, so much meaning it scared you, so you just lived, just took for granted the love and laughter of each day, and didn't allow yourself to consider the sacredness of it. But when it's over and you're alone, you begin to see it wasn't just a movie and a dinner together, not just watching sunsets together, not just scrubbing a floor or washing dishes together or worrying over a high electric bill. It was everything, it was the why of life, every event and precious moment of it. The answer to the mystery of existence is the love you shared sometimes so imperfectly, and when the loss wakes you to the deeper beauty of it, to the sanctity of it, you can't get off your knees for a long time, you're driven to your knees not by the weight of the loss but by gratitude for what preceded the loss. And the ache is always there, but one day not the emptiness, because to nurture the emptiness, to take solace in it, is to disrespect the gift of life.”

Tämänkertaisessa tarinassa Odd tutustuu erikoiseen raskaana olevaan nuoreen naiseen, Annamariaan, joka oli mukana myös teoksessa Odd Interlude. Jonkinlaisia vihjeitä siitä mikä tai kuka Annamaria on Koontz kyllä tarjoilee lukijalle, mutta mielenkiintoisella tavalla kertoja pimittää olennaista tietoa lukijalta. Kirjan kertoja (ja kirjan nimellinen kirjoittaja) Odd vihjaa yhteen jos toiseenkin kertaan mistä Annamariassa on kyse, mutta silti lukija jätetään puoliksi pimeään.

Ja mielenkiintoinen esimerkki Odd-sankarin toimista on se, että kun eräs roistoista epäonnistuu Oddin nujertamisesta ja lojuu tyrmättynä maassa, Odd tyhjentää miehen taskut, ottaa lompakon ja sieltä rahat ja laittaa ne takaisin miehen taskuihin, pitäen itsellään vain miehen henkilöllisyydestä kertovat vihjeet. Ylitsevuotavan rehellinen sankari, siitä tässä on kyse. Ja samalla Odd vihjaa lukijalle, että tarinankerronnallisista syistä hän tarvittaessa johtaa harhaan ja pimittää tietoa...

Dean Koontz: Odd Thomas - luostarin kirous

Dean Koontzin romaanisarjan kolmas osa on nimeltään Odd Thomas - luostarin kirous (Gummerus, 2008; ISBN 978-951-20-7644-4). Ja kuten nimestä voi päätellä, nyt ollaan luostarissa, jossa Odd Thomas yrittää toipua aiemmista seikkailuistaan. Mutta niin vain uudet koettelemukset iskevät kimppuun.



Jotenkin tämä kirja ei koukuttanut samalla tavalla tehokkaasti kuin sarjan aiemmat romaanit, ehkä olen lukenut näitä liian monta peräperää. Tai ehkä syynä oli pikemminkin se, että tällä kertaa Koontz sekoitti kauhutarinaansa pikemminkin tieteiskirjallisuuteen kuuluvia osasia kuin aiemmista kirjoista tuttuja seikkailuja kuolleiden ihmisten parissa.

No, melko erikoislaatuisen hirviöhahmon Koontz kirjaansa kyllä on rakentanut, ja kirjoitustaito on hallussa, mutta vähän tässä epäröin sarjan seuraavan teoksen lainaamisen kanssa. Teosta Odd Hours ei kylläkään liene vielä saatavilla suomeksi.

Dean Koontz: Odd Thomas - kuolleiden kasino

Luin Dean Koontzin romaanisarjan toisen osan heti ensimmäisen osan perään, ja alan jo olla vähän sekaisin siitä mitä missäkin kirjassa tapahtuu: Odd Thomas - kuolleiden kasino (Gummerus, 2008; suom. Kari Salminen; ISBN 978-952-459-873-6).



Aikamoiseen pyöritykseen Koontz sankarinsa tässä kirjassa laittaa. Sarjan ensimmäisessä romaanissa Oddin tyttöystävä Stormy kuoli ammuskelussa kauppakeskuksessa, mutta Koontz ei hiljennä tahtia vähääkään vaan tuntuu tässä romaanissa vain lisäävän kierroksia. Mustaa huumoria riitää, kun Koontz kirjoittaa tätä minä-muodossa kerrottua kauhufantasiatarinaa.

Oddin lapsuudenystävä, pyörätuoliin sidottu Danny kaapataan kotoaan, ja Odd lähtee jäljittämään kaappaajia. Käy ilmi, että tieto Oddin kyvyistä on kantautunut okkultismista kiinnostuneen erikoislaatuisen sadistin korviin, joka on päättänyt sekä testata Oddin kykyjä että käyttää tätä hyväkseen omien päämääriensä saavuttamiseen.

Tässä kirjassa oli suoraviivaisemman toiminnan fiilis kuin sarjan ensimmäisessä romaanissa, mikä kieltämättä teki lukemisesta sujuvaa, mutta toisaalta itse nautin Koontzin tarinaan liittämistä sivupoluista, tarinoinnista aiheesta ja aiheen vierestä, sekä siitä huumorista jota Koontz on Odd-hahmoon ladannut, hyödyntäen Oddin jokseenkin vinoa näkökulmaa ihmisten normaaliin arkeen ja todellisuuteen.

Dean Koontz: Odd Thomas - hiljaisten kaupunki

Jatkoin Dean Koontzin Odd Thomas -kirjojen lukemista sarjan ensimmäisellä romaanilla, joka osoittautui epätasaiseksi mutta lopulta ihan mukiinmeneväksi kauhujännäriksi: Odd Thomas - hiljaisten kaupunki (Gummerus, 2007; suom. Kari Salminen; ISBN 978-952-459-774-6).



Helmet-järjestelmässä joku oli antanut romaanille viisi tähteä, mutta en kyllä tämmöistä olisi valmis tekemään, kolme tai neljä tähteä olisi oikeampi.

Odd-romaanissa oli mielenkiintoinen kehyskertomus. Oddin kirjailijatuttava oli saanut Oddin innostumaan kertomaan seikkailuistaan kirjoittamalla niistä, ja samalla antanut ohjeita kerrontatekniikassa. Tästä syystä Odd ilmoitti käyttävänsä epäluotettavan kertojan tekniikkaa, muun muassa piilottamalla asioiden tapahtumajärjestystä lukijalta.

Tämä oli yksi vähän keinotekoiselta tuntuvista tarinan kertomisen tavoista tässä romaanissa. Puolivälissä teosta olin jo valmis jättämään leikin sikseen, koska kuvittelin jo tietäväni mitä tulevan pitää. Luin kuitenkin eteenpäin, ja olihan tarinassa useampikin yllätys tiedossa.

Tarina on sinänsä mielenkiintoinen muun muassa tuon vihjeenä lukijalle kerrotun epäluotettavuuden ansiosta. Sellaistakin tulkintaa kerronnasta voi ajatella, että Odd näkee harhoja ja että tästä johtuen tarinan yliluonnolliset elementit ovat vain Oddin päänsisäisiä tapahtumia. Mutta toisaalta Koontz lomittaa todelliselta tuntuvaa ja keksityltä vaikuttavaa melko näppärällä tavalla toisiinsa, niin että lukija ei tiedä mitä tarinasta aina ajatella.

Mitä romaanista voisi kertoa paljastamatta liikaa? No, ehkä sen, että tapahtumapaikkana on Pico Mundon pikkukaupunkin Kaliforniassa, jossa Odd asuu autotallin yläkerrassa ja työskentelee pikaruokalan kokkina. Hänellä on kyky nähdä kuolleita ihmisiä, ja nyt näyttää siltä että joku tai jotkut juonivat kertakaikkisen kamalia pikkukaupungissa.

Oddin perhetausta on aikamoisen hirvittävä, sekä hänen äitinsä että isänsä sopisivat kauhugalleriaan. Kieltämättä on Koontzilta aika taitava suoritus tasapainoitella näiden inhotuksen väreitä tarjoavien elementtien ja tarinaa keventävien arkipäivän kommelluksien välimaastossa.

Tarinaa kertova Odd luo lukijaan varsin läheisen suhteen, ja kun sitten käy ilmi millaista Oddin elämä on lapsuudessa ollut, lukija pakostakin kokee myötätuntoa tätä vastentahtoista sankaria kohtaan. Ja epäilemättä Odd ei ihan täysijärkinen ole, joten lukijan tehtävänä on pohtia missä määrin tämän kaltaisen tarinan totuuteen voi ylipäänsä luottaa. Mielenkiintoinen lähestymiskulma jännärin rakentamiseen.

Dean Koontz: Odd Interlude

Dean Koontz kertoo Odd Thomasin seikkailuista pienessä sivupolussa varsinaisten Odd-romaanien rinnalla: Odd Interlude (Bantam Books, 2013; ISBN 978-0-345-53659-4).



Koontzin tapa kertoa Oddin tarinoita on mukavan jutustelevaa. Näin alkaa tämä teos, kautta rantain mutta hiljalleen kohti varsinaista aihetta liikkuen:

They say that every road leads home if you care to go there. I long for home, for the town of Pico Mundo and the desert in which it blooms, but the roads that I take seem to lead me to one hell after another.

In the front passenger seat of the Mercedes, through the side window, I watch the stars, which appear to be fixed but in fact are ever moving and perpetually receding. They seem eternal, but they are only suns that will burn out one day.

...

I wasn't born to kill. Like all of us, I was born for joy. This broken world, however, breaks most of us, grinding relentlessly on its metaled tracks.

Tässä tarinassa Oddilla on matkakumppanina Annamaria, raskaana oleva nainen jolla tuntuu olevan jopa enemmän salaisuuksia kuin Oddilla, ja erityisen kehittynyt taito pitää salaisuudet omana tietonaan. Näin Koontz kirjoittaa dialogia:

As we reach the foot of the ramp and halt at a stop sign, I say, "You feel it, too?"

"I'm not gifted as you are, odd one. I don't feel such things. But I know."

"What do you know?"

"What I need to know."

"Which is?"

"Which is what is."

"And what is this what-is that you know?"

She smiles. "I know what matters, how it all works, and why."

The smile suggests she enjoys tweaking me by being enigmatic - although there is no meanness in her teasing.

I don't believe there is any deception in her, either. I am convinced she always speaks the truth. And she does not, as it might seem, talk in code. She speaks the truth profoundly but perhaps as poets speak it: obliquely, employing paradox, symbols, metaphors.

Sen verran hyvin kirjoitettu tämä lyhyt kertomus oli, että lainasin saman tien kirjastosta kaksi muuta Odd Thomasista kertovaa kirjaa.

Dean Koontz: In Odd we trust

Dean Koontz on merkitty tämän sarjakuvakirjan kirjoittajaksi, ja toisena kirjoittajana sekä piirtäjänä on Queenie Chan. Kirjan sankari on Odd Thomas, nuori mies joka näkee kuolleita ihmisiä: In Odd we trust (HarperCollins, 2008; ISBN 978-0-00-723696-1).



En näistä Odd-tarinoista tiennyt mitään ennen kuin törmäsin pieneen e-kirjaseen nimeltä Odd Interlude, jossa Koontz kirjoittaa novellin mittaista tarinaa Odd Thomasin seikkailuista. Sen verran mielenkiintoiselta tämä vaikutti että lainasin kirjastosta kaksi Odd-kirjaa, tämän sarjakuvan sekä kirjasarjan ensimmäisen romaanin, Odd Thomas - hiljaisten kaupunki.



Kovin kauhea ei tämä kauhusarjakuva ole. Chan on piirtänyt Odd-sankarista mukavalla tavalla. Odd on hahmo joka muistuttaa "jokamiestä", mutta kuitenkin jotain tunnistettavaa ja mieleenpainuvaa tässä hahmossa on. Oddin ja hänen tyttöystävänsä Stormyn välinen sanailu oli mukavaa, tässä on kaksikko jota ei voi mitenkään tavanomaisena sankariparina pitää.

Hengästyttävää

Dean Koontz on menestyskirjailija, ainakin siitä päätellen miten hänen myyntilukujaan kehutaan kirjojen kannessa. En tiedä olenko lukenut yhtään hänen kirjaansa aiemmin, luultavasti en, mutta nyt tuli luettua - tai pikemminkin selattua - yksi romaani: Breathless (Bantam Books, 2009).

Lajityypiltään kirja edustanee "kauhua", mutta soppaan on sekotettu perinteisistä eläinsaduista muistuttavia aineksia, ja myös tieteiskirjallisuuden elementtejä kuten kaaosteoriaa ja geenimanipulaatiota. Niin, ja terroristeja vastaan taistelevia tarkka-ampujia, USA:n turvallisuusvirasto, isoja koiria, lapsuuden traumoja, kansainvälisen talousjärjestelmän romahdusta - ja vaikka mitä muuta.

Koontz osaa pyöritellä tarinaansa, mutta ohueksi se jää, varsinkin kun sen ne elementit joiden pitäisi antaa jotain uskottavuutta tarinalle ovat aivan surkeita. No, ainahan voi viitata siihen että "emme tunne maailmankaikkeuden kaikkia salaisuuksia", mutta ei se kovin uskottavaa kehystä millekään tarinalle tarjoa.

Niin, ja sitten on vielä se, että tämän tarinan osaset on keitetty aivan erilaisissa liemissä, eivätkä ne yhteen koottuna tuota kovin maistuvaa lukuelämystä. Jonkinlainen Frankensteinin hirviö tämä kirja - mutta onneksi sentään ihan kaikkia kauhukirjallisuuden elementtejä ei soppaan ole heitetty.

Jos kirjan olisi kasannut joku muu kuin Koontz, ei se luultavasti löytäisi itselleen kustantajaa, mutta kirjailijan bestseller-maine ilmeisesti pystyy myymään tällaisiakin kyhäelmiä.

No, yksi asia kuitenkin kirjassa on hyvää: toisin kuin esimerkiksi Dan Brown, Koontz sentään edes yrittää saada tarinansa etenemään, olkoonkin että se on koottu tusinatavarasta.