Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Juustoon ei saa piirtää!

Luin ensiksi myöhemmin ilmestyneen Himaset-sarjakuvakirjan, ja sen jälkeen lainasin tämän ensimmäisenä ilmestyneen. Aino Havukainen ja Sami Toivonen osaavat mukavasti kertoa lapsiperheen arjen kommelluksista: Juustoon ei saa piirtää! (Otava, 2008; ISBN 978-951-1-22679-6). Sarjakuvat on julkaistu aiemmin Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa.



Jostain syystä sarjakuvakirja oli Helmetissä saanut vain kaksi tähteä (kolme arviointia), mikä tuntuu kummalta, kyllä tämä oikein mainio paketti on. Tosin sarjakuvastripeissä on toistoa, varsinkin kun luin tämän kirjan pian toisen kirjan luettuani. Silti, lukiessa tuli hykerryttävä olo useampaankin otteeseen.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Keijut ei juo kahvia!

Aino Havukainen ja Sami Toivonen kertovat lapsiperheen elämästä mukavan humoristisissa strippisarjakuvissa: Keijut ei juo kahvia! (Otava, 2009; ISBN 978-951-1-23392-3).



Näistä sarjakuvista minulla ei ollut mitään muistikuvaa aiemmalta, mikä paljastaa sivistymättömyyteni, sillä käsittääkseni sarjakuvat on julkaistu aiemmin Ilta-Sanomissa. Helmetissä kirja oli saanut neljä tähteä (kolme arviointia), mikä osuu aika lailla kohdalleen.



Himasista on ilmestynyt toinenkin kokoelmakirja, joka täytyi lainata heti kun tämä tuli luetuksi.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun outo unikirja

Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat perheessämme merkkihenkilöitä, erityisesti Tatu ja Patu -kirjasarjan ansiosta. Meillä on tämä kirja ollut aiemminkin lainassa kirjastosta, mutta mikäs tässä, klassikko pitää pintansa: Tatun ja Patun outo unikirja (Otava, 2008; ISBN 978-951-1-22673-4).



Teos oli saanut Helmet-järjestelmässä neljä tähteä, ja merkillepantavaa oli että kirjasta oli tehty peräti 37 arviointia. Neljä tai viisi tähteä olisi itsestäni sopiva arvio, ja samaa mieltä lienevät lapsetkin.

Tosin rupesi mietittyttämään, millä tavalla lasten ja aikuisten kokemus kirjasta eroaa, sillä merkittävä osa tekstin lumoa on arvovaltaiselta tuntuva tekstityyli jonka sisältö on huumorin täyttämää höttöä, mutta samalla kuitenkin puhutaan tärkeistä asioista.



Lieneekö tässä syytä paljastaa kirjan juonesta mitään sellaista mikä ei selviäisi jo kansikuvasta? No ei, eikä juoni sitäpaitsi ole näiden kirjojen se juttu, vaan oudot asetelmat ja arkipäivän paloittelu maukkaisiin nauruhermoja aktivoiviin suupaloihin, joihin melkein tulee riippuvuussuhde.

Tatu ja Patu pihalla - käsikirja kaikille niille, joilla ei ole mitään tekemistä ja niille, jotka ovat jo unohtaneet leikkimisen jalon taidon

Tässä keskellä pimenevää syksyä talvea on mukava käpertyä sellaisen kirjan ääreen jossa katsotaan maailmaa pilke silmäkulmassa. Ja usein tuntuu siltä, että parhaat kirjat ovat lastenkirjoja. Kirja Tatun ja Patun avaruusseikkailu oli pienoinen pettymys, mutta tämä uudempi kirja riemastutti lapsia suuresti: Tatu ja Patu pihalla - käsikirja kaikille niille, joilla ei ole mitään tekemistä ja niille, jotka ovat jo unohtaneet leikkimisen jalon taidon (Otava, 2012; ISBN 978-951-1-26553-5).

Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat koonneet tähän 128-sivuiseen pakettiin hyödyllistä ja hauskaa luettavaa kaikenikäisille. Ja Helmet-järjestelmässä kirja oli saanut täydet viisi tähteä kuudella arvioinnilla.

Kirjan kannessa on lukee "Outo käsikirja siitä, mitä kaikkea kivaa pihalla voi tehdä", ja outoutta onkin oikein mukavasti, esimerkkinä tietokirjaa muistuttavat määritelmät pihalla tehtäville asioille, muun muassa puuhun kiipeämiselle: "vartalon siirtäminen lihasvoimalla suurikokoisen monivuotisen puuvartisen kasvin yläosiin".

Lapset tykkäsivät ilmeisesti eniten pähköhulluimmista kirjan ideoista ja muistivat niitä ulkoa pitkät pätkät, mutta itseäni miellyttivät myös asialliselta kuulostavat ohjeet ... olemmeko menettämässä leikkimisen taidon?

Lisäys: Tämä kirja-arvio oli tullut kirjoitettua jo aikoja sitten, mutta nyt vasta tuli julkaistua se täällä Valopolussa.

Tatun ja Patun avaruusseikkailu

Aino Havukainen ja Sami Toivonen ottivat mallia Tähtien sodasta ja Star Trekistä ja lähettivät sankarinsa seikkailuun ympäri universumia kirjassa Tatun ja Patun avaruusseikkailu (Otava, 2011; ISBN 978-951-1-25460-7). Mutta onko kirja hauska, tai yhtä hyvä kuin aiemmat kaksikon seikkailut?

Luin kirjan kannesta kanteen tyttärilleni, jotka olivat vähän epäileväisiä kirjan suhteen, mutta jaksoivat kyllä kuunnella. Kuulemma aiempi supersankarikirja ei ollut niin hyvä kuin muut Tatu ja Patu -kirjat, ja samaa sanottiin tästäkin.

Ehkä tämä kirja on suunnattu enemmänkin pojille, joiden mielikuvitus kulkee supersankareiden tai avaruusalusten ratoja. Tai ehkä Tatu ja Patu ovat vähän väärässä paikassa tässä kirjassa. Parhaimmillaan kaksikko on ollut tuiki tavallisten asioiden parissa: suomalaisuutta tutkimassa tai viettämässä päivää päiväkodissa.

Mutta kivoja oivalluksia kirjassa kyllä on, vaikka se ei ihan kirjasarjan huippua olisikaan. Hahmojen nimet kuten Kari-San ja Jas-Ul avautuivat pienen hetken miettimisen jälkeen - ja tämän tapaista oivaltamista on kirjassa paljon.

Ja vaikka universumin mittasuhteet ynnä muut tarinan elementit ovat ihan päin prinkkalaa, ei kai siitä voi niuhottaa: kohtuullisen hauska, ainakin iltasatukirjaksi muutamassa pätkässä luettavaksi.