Hannu Hautala, Liisa Niemelä ja Markku Tanttu: Luontokuvaajan polut

Hannu Hautala, Liisa Niemelä ja Markku Tanttu suunnittelivat ja toimittivat tämän luonnonvalokuvaajille suunnatun oppaan, jossa annetaan vinkkejä hyvistä kuvauspaikoista sekä tietenkin siitä miten valokuvia luonnosta kannattaa ottaa: Luontokuvaajan polut (Temo, 1978; ISBN 951-99152-3-0).



Lainasin kirjan verratakseni siinä annettuja vinkkejä tuoreeseen teokseen Luontokuvaajan matkaopas, ja melko lailla samoilla linjoilla tässä kirjassa liikutaan, tosin valokuvaajalle tarjoillut kohteet ovat melko lailla erilaisia. Ja sekin ero on huomattava, että kirjan kuvitus on mustavalkoista, ja filmiajan rajoitukset luontokuvaajalle ovat ilmeisiä verrattuna nykyiseen digiaikaan.



Hyvin Hautala ja kumppanit aiheestaan aikoinaan kertoivat, ja olettaisin että kirjan lukeminen innosti useampaakin myöhemmin luonnonvalokuvauksessa tunnettua tekijää aihepiirin pariin.

Hannu Hautalan luontokuvausopas

Hannu Hautala ja Pekka Punkari on laitettu tekijöiksi tähän oppaaseen, mutta pikemminkin on kyse siitä, että Punkari on seurannut läheltä Hautalan toimintaa, kuvannut ja nauhoittanut mestaria työssään, ja saanut näistä kokemuksista aikaan mainion kirjan: Hannu Hautalan luontokuvausopas (Docendo, 2012; ISBN 978-951-0-38559-3).

Kirja on paitsi luontokuvausopas myös mielenkiintoinen henkilökuva Hautalasta, joka osoittautuu sympaattiseksi ja laajasti verkostoituneeksi ihmiseksi, joka ei panttaa osaamistaan vaan auliisti jakaa sitä muille. Ja näin on ollut koko uran ajan, mikä on luultavasti myös Hautalan menestyksen salaisuus: auttamalla muita on tullut myös itse autetuksi.

Hautalan iso oivallus aikoinaan oli se, että suomalaisen luontokuvaajan ei tarvitse olla ulkomaisia kuvaajia huonompi kaluston ja kuvausjäljen suhteen. Ja kun hän sai homman alkuun ja taloudelliset edellytyksen jotakuinkin turvatuksi, alkoi tulosta tulla. Urasta tuli huima millä mittarilla arvioiden tahansa.

Kirjasta käy ilmi luontovalokuvauksen niksejä, muun muassa piilokojujen käytöstä. Piilokojujen rakentelusta ja vuokrauksesta on nykyään tullut osa luontomatkailua, eikä hommaa voi kaikilta osin pitää luonnon kannalta erityisen toivottavana, mutta kyllähän siinä luonnon kanssa sentään tekemisissä ollaan.

Olen aina vierastanut tehdasmaista luontokuvien tuottamista, mutta kieltämättä on niin että monista linnuista ja nisäkkäistä ei kerta kaikkiaan saa kunnon kuvia muutenkin kuin tarkalla suunnittelulla, jossa täytyy miettiä kojun sijaintipaikka, kohteen sijoittuminen taustan suhteen ja ne houkuttimet millä kohde saadaan asettumaan haluttuun paikkaan.

Punkarin innostus seurata mestarin työskentelyä on ilmeistä, ja yhtä ilmeistä on Hautalan innostus luontovalokuvaukseen yhä vieläkin. Koko ajan tuntuu olevan uutta löydettävää ja oivallettavaa. Luonto tuottaa yllätyksiä, mutta hyvä valmistautuminen tekee mahdolliseksi yllätystenkin tallentamisen valokuviin.

Metsän sylissä

Mikä tämä kirja oikein on? Onko kyse valokuvataiteesta, onko tämä kaunokirjallisuutta vai onko tässä kyse luonnonkuvauksesta, metsästä? Kovasti mietityttää tämä kirja Metsän sylissä (Kirjapaja, 2009; ISBN 978-951-607-864-2), jossa runot on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen ja valokuvat ottanut Hannu Hautala.

Mutta komea kirja tämä joka tapauksessa on. Ehkä eniten ihastelin valokuvia, ja erityisesti sitä että mukana oli maisemia joita katseli ihmeissään, sellaisia joissa maisema on itsenään, ilman turhia erikoisefektejä, juuri sellaisena kuin sen tapaa metsässä kulkiessaan.

Mukana on komeita lintuvalokuvia ja kuvia muista metsän elävistä, mutta kaikista eniten pidin maisemista joissa ei ollut mitään sen kummallisempaa, ja samalla niissä oli kaikki.

Runot, ne olivat ihan hyvää työtä, mutta kyllä teos mielestäni on enemmän luontovalokuvausta kuin kaunokirjallisuutta. Eräs luontovalokuvaaja totesi taannoin, että hän ei oikein tiedä mitä valokuvakirjoihinsa kirjoittaisi, koska ei hän ole kirjailija vaan valokuvaaja, ja kuvassa on kaikki.

Kuusamo: Luonnon keskellä

Yäk, matkailumainontaa! Jees, valokuvia luonnosta! Mitä tästä nyt sanoisi? Kaksi valokuvaajaa (Hannu Hautala ja Paavo Hamunen) sekä ammattikirjoittaja (Tuomo Pirttimaa) ovat julkaisseet valokuvateoksen Kuusamo: luonnon keskellä (Mäntykustannus, 2010; ISBN 978-952-5712-21-6).

On vähän vaikea päättää, mikä on tämän kirjan arvo lukijalle. Kovin mainosmainen se on, hehkuttaen Kuusamoa ja sen matkailua niin että välillä suorastaan nolottaa. Toisaalta sitten ovat ne valokuvat, joista osa on kerrassaan sykähdyttäviä.

Siitä ei pääse mihinkään, että Kuusamo on luonnonkaunis paikka; toisaalta Kuusamo on myös matkailukeskus, mikä monien sinne reissaavien osalta tarkoittaa kaikkea muuta kuin luonnossa oleilua.

No, jonkinlainen - tosin kiiltokuvamainen - käsitys Kuusamosta tästä kirjasta syntyy, mukaan lukien Rukan laskettelukeskus ja muu sen sellainen yrittäjyys. Ilman matkailua ei Kuusamo olisi niin elinkelpoinen paikka kuin se tänään on, sitä ei voi kiistää. Ja ehkä se on hyväkin, että matkailijat pannaan yhteen paikkaan niin he eivät niin kauheasti sotke paikkoja yltympäriinsä.

Yhteenveto: Kirja jossa kannattaa keskittyä valokuviin ja niistäkin valikoiden itseään eniten puhutteleviin. Tekstit ovat kuin matkailumainoksesta.

Villi, kesytön Suomi

Hannu Hautalan kuvat ja kuvatekstit sekä Erkki Pulliaisen teksti, voiko suomalaista luontoa käsittelevälle valokuvakirjalle olla parempia lähtökohtia? Ei siis ihme, että Villi, kesytön Suomi (Minerva, 2009) on oikein mainio teos. Ja ainakin voi olla varma siitä, että kuvat on otettu siellä missä sanotaankin, toisin kuin eräästä viimeaikaisesta luontodokumentista on uutisoitu. Tosin tämäkin tapaus - "Uralin karhut olivatkin Kuusamosta" - vain korostaa suomalaisen luonnon vetovoimaa.

Jos kirjasta jotakin kriittistä pitäisi sanoa, ehkä se liittyisi pieneen epätasaisuuteen ja kantavan teeman laaja-alaisuuteen. Tässä kirjassa on monenlaisia valokuvia, maisemia, eläimiä, kasveja, hämärässä otettuja, liike-epätarkkuutta sisältäviä, ja niin edelleen, joten hiukan jää sellainen olo kuin kantava teema sittenkin puuttuisi, tai ehkä kantava teema on vain hiukan turhankin laaja.

Mutta tämä on pientä valitusta, kirja ansaitsee tulla kehutuksi. Tekstissä on paljon oivalluksia - muun muassa joutsenten kikka jolla munan tulemisen voi vähäksi aikaa keskeyttää - jotka jo sinällään kertovat suuremmoisesta asiantuntemuksesta. Ja valokuvat ovat laadukkaita, siitä ei mihinkään pääse, vaikkakaan aina ne eivät toimi yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla.

Yhteenveto: Erinomainen lahjakirja, tietysti myös itselle ostettavaksi sopiva.