Jeff Smith: Luupäät 5 - Kivileuka

Jeff Smithin toisen Luupäät-trilogian toinen osa on nimeltään Luupäät 5 - Kivileuka (Like, 1998; suom. Jorma Penttinen; ISBN 951-578-532-4).



Se mikä näissä sarjakuvakirjoissa lienee omaperäisintä on miten Smith tekee hahmoistaan moniulotteisia, ei ole pelkkiä sankareita ja ilkiöitä, vaan kaikissa hahmoissa on sekä pimeää että kirkasta, kukaan ei ole paperinohuesti sellainen kuin pinnaltapäin näyttää. Ja tämä on sarjakuvalta paljon.

Jeff Smith: Luupäät 4 - Lohikäärmeentappaja

Jeff Smith vie hahmonsa yhä synkempiin tapahtumiin ja maisemiin tässä kirjasarjan neljännessä osassa: Luupäät 4 - Lohikäärmeentappaja (Like, 1997; suom. Jorma Penttinen; ISBN 951-578-475-1).



Luupäät, Venla ja Olga-mummu jatkavat seikkailuja, ja pala kerrallaan Smith paljastaa uusia asioita luomastaan maailmasta, joka muuttuu koko lailla synkemmäksi tässä teoksessa, samalla kun teoksen huumori tuo valoa ja väriläiskiä tähän mustavalkoiseen kerrontaan.

Jeff Smith: Luupäät 3 - Myrskyn silmät

Jeff Smith jatkaa mustanpuhuvaa fantasiasarjakuvaa kirjassa, jossa jännitystä riittää ylen määrin, ja yllätyksiä piisaa: Luupäät 3 - Myrskyn silmät (Like, 1996; ISBN 951-578-270-8).



Helpolla Smith ei lukijaa päästä, mitään kevyttä iltalukemista tämä sarjakuva ei ole, vaikka huumoriakin tarinassa on, tosin tuntuu siltä että tässä kirjassa huumori pikemminkin pistää kuin kutittaa. Mutta pakko on tätä saada luettua lisää.

Jeff Smith: Luupäät 2

Jeff Smith piirtää erikoislaatuista mustavalkoista sarjakuvaa, jossa vähän muumimaiset olennot seikkailevat ihmismäisten hahmojen kumppaneina: Luupäät 2 (Like, 1995; suom. Jorma Penttinen; ISBN 951-578-232-5).



En ole varma olenko lukenut kirjasarjan ensimmäistä osaa, mutta tulin hankkineeksi kirjaston poistomyynnistä kolme seuraavaa osaa, ja pitihän ne lukea. Ja siinä määrin tarina koukutti, että paljon ei jäänyt väliä kun luin nämä teokset, ja pistin saman tien varaukseen sarjan loput osat.



Entä mistä kirjassa on lopulta kyse? Mistäpä sitä tietäisin, kun en ole loppuja kirjoja lukenut, mutta se on sanottava että aika erikoisella tavalla Smith yhdistää kauhua ja fantasiaa, huumoria ja vakavuutta, banaalisuutta ja syvällistä pohdintaa. Pakko nämä kirjat on lukea.