Osmo Pekonen: Joka paikan akateemikko

Osmo Pekonen hallitsee kolumnien kirjoittamisen, ja kolumnien kirjoittamisen taidosta on tässä aivan erinomainen oppitunti oppia haluavalle: Joka paikan akateemikko (Enostone, 2012; ISBN 978-952-5960-11-2).



Osa kolumneista on ilmestynyt aiemmin Helsingin Sanomissa, mutta mikäs siinä, hyvin kirjoitettuja ja hyvin ajateltuja tekstejä on ilo lukea toiseenkin kertaan. Minulle ei Helsingin Sanomia näinä vuosina tullut, joten tekstit olivat vallan tuoreita ja tuntuivat pääsääntöisesti kestäneen aikaa erinomaisen hyvin.

Pekosen teksti tihkuu sivistystä siinä määrin että joskus suorastaan hämmentyy, tuntuu kuin tässä oltaisiin ihan toisella vuosisadalla kuin nykyajan tosi-tv:stä tuttujen julkkisten parissa. Tässä näyte siitä miten suomalainen kulttuuri asettuu sivistyksen kartalle:

Oppineella miehellä pitäisi olla maapaikka, jonne hän välillä vetäytyy pääkaupungin hyörinästä kuuntelemaan linnunlaulua ja puron solinaa, katselemaan tähtiä ja kirjoittamaan runoja tai esseitä. Cicerolla oli Tusculum, Linnéllä Hammarby ja Montaignella kirjatorninsa Périgordissa. Suomessa, kesäpaikkojen luvatussa maassa, tällainen elämäntyyli on täysin mahdollinen.

Jokin aika sitten sanomalehti Le Monde lähetti toimittajan etsimään, asuisiko Suomessa yhtään sivistynyttä ihmistä, jonka kesänvietosta voisi kirjoittaa jutun. Sain olla hänen oppaanaan Suomen suvessa. Hiukan ylimielinen toimittaja tuhahteli näkemilleen puisille kesämökeille. Lopulta ajoimme professori Anto Leikolan tiluksille Virtasalmen Pölkönhoviin. Leikola avasi kuriosireettikabinettinsa. Ja katso: Siellä olivat Buffonin kootut teokset - sivistyksen varma merkki!

Osmo Pekonen: Salaperäinen Venus

Osmo Pekonen on tehnyt melkoisen työn kirjoittamalla teoksen Venus-planeetan tutkimisesta, ja samalla myös Venus-myytteihin liittyvistä ilmiöistä, puhumattakaan Venuksen havainnointiin liittyvistä tutkimusmatkoista eri puolille maapalloa: Salaperäinen Venus (Mäntykustannus, 2012; ISBN 9789525712605).

Näin teoksesta kerrotaan esittelytekstissä: "Venus on toisaalta antiikin rakkauden jumalatar, toisaalta Maata lähimmäksi tuleva aurinkokuntamme planeetta. Molemmissa muodoissaan Venus on yhtä salaperäinen. Kesäkuussa 2012 saimme nähdä Venuksen transition. Toisin sanoen Maasta katsoen Venus kohtasi Auringon. Kapteeni Cook matkusti vuonna 1769 Tahitille nähdäkseen tämän äärimmäisen harvinaisen ilmiön. Suomessa Venuksen transitio nähdään seuraavan kerran vasta vuonna 2247."

Teoksessa on sivuja 214, eikä se ole kooltaan ihan pieni, vaikka mahtuukin kyllä kirjahyllyyn, joten luettavaa ja tutkittavaa riittää.

Mielenkiintoista oli havaita, kuinka moni tiedemies on tavalla tai toisella ollut tekemisissä Venus-planeetan kanssa, ja miten käsitykset Venus-planeetasta muuttuivat ajan mittaan. Maailmankuva selkeytyi, mutta samalla muuttui myös tutkimuksen luonne.

Näin Pekonen: "Vuosien 1874 ja 1882 suuret ja hyvin varustetut Venus-retkikunnat eivät ole samalla tavalla jääneet elämään tieteenhistorian legendoina kuin 1700-luvun yksinäisten susien seikkailut. Tarinoita on liiankin paljon, yksi ei kohoa ylitse muiden. Elettiin jo rautateiden, höyrylaivojen ja lennättimen aikaa. Astronomien ei enää tarvinnut pelätä unohtuvansa vuosikausiksi Jumalan selän taakse kuten kovan onnen Le Gentilille kävi. Eurooppalaiset kolonialistit olivat viipaloineet melkein koko maailman etupiireikseen ja siirtomaikseen. Ne pingviinien asuttamat viimeiset Antarktiksen saaret, joilla Venusta havainnoitiin, olivat maapallon vihoviimeisiä paikkoja isäntää vailla. Täysin tuntemattomia kolkkia oli maailmassa enää vähän, eikä kaukomaille matkustaminen enää ollut tavatonta sinänsä."

PS: Unohtui todeta, että sain teoksen arviointikappaleen Osmo Pekoselta, mistä suuret kiitokset. Melkein kaikki tässä blogissa arvioidut kirjat olen lainannut kirjastosta, tai itse ostanut, mikä on aika lailla toinen tilanne kuin vuosia sitten kun kirjoitin lehtiin kirja-arvioita ja sain kustantajilta tätä varten teosten arviointikappaleita.

Lapin tuhat tarinaa - Anto Leikolan juhlakirja

Osmo Pekonen ja Johan Sten ovat toimittaneet komean artikkelikokoelman: Lapin tuhat tarinaa - Anto Leikolan juhlakirja (Mäntykustannus, 2012; ISBN 9789525712728). Kirjassa 25 koti- ja ulkomaista asiantuntijaa kertoo siitä, millaisia jälkiä Lappi on vuosisatojen aikana jättänyt erilaisiin ihmisiin: tutkimusmatkailijoihin, turisteihin, tiedemiehiin ja taiteilijoihin.

Kirja on juhlakirja, toisin sanoen komea ja vaikuttava. Mutta myös kiinnostava, sillä artikkeleissa on löydetty tuoreita näkökulmia Lappiin. Osa kirjassa kuvatuista tarinoista on toki sellaisia jotka ovat hyvinkin yleisesti tunnettuja, mutta mukavasti näistäkin on löydetty uutta ja ihmeellistä kerrottavaa.

Voisihan tähän vielä poimia lainauksen, Matti Klingen artikkelista "Filosofinen matkamies", jossa päädytään syvällisiin kysymyksiin: "Mutta matka muuttuu filosofiseksi vasta kirjoituskamarissa, sulkakynän, mustepullon ja paperiarkkien avulla. [...] Filosofia on näin ollen ehkä maisemaa, ja maisema on usein kuviteltua tai todellista ulkomaata, matkaelämyksiä."