Osmo Pekonen hallitsee kolumnien kirjoittamisen, ja kolumnien kirjoittamisen taidosta on tässä aivan erinomainen oppitunti oppia haluavalle: Joka paikan akateemikko (Enostone, 2012; ISBN 978-952-5960-11-2).
Osa kolumneista on ilmestynyt aiemmin Helsingin Sanomissa, mutta mikäs siinä, hyvin kirjoitettuja ja hyvin ajateltuja tekstejä on ilo lukea toiseenkin kertaan. Minulle ei Helsingin Sanomia näinä vuosina tullut, joten tekstit olivat vallan tuoreita ja tuntuivat pääsääntöisesti kestäneen aikaa erinomaisen hyvin.
Pekosen teksti tihkuu sivistystä siinä määrin että joskus suorastaan hämmentyy, tuntuu kuin tässä oltaisiin ihan toisella vuosisadalla kuin nykyajan tosi-tv:stä tuttujen julkkisten parissa. Tässä näyte siitä miten suomalainen kulttuuri asettuu sivistyksen kartalle:
Oppineella miehellä pitäisi olla maapaikka, jonne hän välillä vetäytyy pääkaupungin hyörinästä kuuntelemaan linnunlaulua ja puron solinaa, katselemaan tähtiä ja kirjoittamaan runoja tai esseitä. Cicerolla oli Tusculum, Linnéllä Hammarby ja Montaignella kirjatorninsa Périgordissa. Suomessa, kesäpaikkojen luvatussa maassa, tällainen elämäntyyli on täysin mahdollinen.
Jokin aika sitten sanomalehti Le Monde lähetti toimittajan etsimään, asuisiko Suomessa yhtään sivistynyttä ihmistä, jonka kesänvietosta voisi kirjoittaa jutun. Sain olla hänen oppaanaan Suomen suvessa. Hiukan ylimielinen toimittaja tuhahteli näkemilleen puisille kesämökeille. Lopulta ajoimme professori Anto Leikolan tiluksille Virtasalmen Pölkönhoviin. Leikola avasi kuriosireettikabinettinsa. Ja katso: Siellä olivat Buffonin kootut teokset - sivistyksen varma merkki!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti