Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi

Jari Järvelä tarjoaa koukuttavan jännärin, jossa kisataan selviytymisestä äärimmäisen vaativalla GR20-vaellusreitillä Korsikassa: Se ken tulee viimeiseksi (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2017; ISBN 978-951-31-9642-4).



Luin kirjaa mutta välillä tulin etsineeksi netistä tietoa GR20-reitistä, ja sieltä löytyi Järvelän lehtijuttu vaelluksesta kyseisellä reitillä poikansa kanssa. Tuossa tekstissä ja romaanissa oli muutamassa kohdassa sanasta sanaan samoja kuvauksia, ja olipa niinkin että lehtijutussa kuvattuja ihmishahmoja löytyy romaanista. Tekstissä olikin harvinaisen vahva omakohtaisen kokemuksen leima, mikään helppo reissu GR20 ei tosiaankaan näytä olleen. Ja romaani taas on mitä palkitsevin lukukokemus.

Tule Korsikalle, voita miljoona euroa!

Tämä on kilpailu, jossa psyykkinen ja fyysinen kantti joutuvat äärimmäiselle koetukselle ja jossa voittosumma jaetaan maalissa tasan hengissä selvinneiden kesken.

Kymmenen suomalaista kohtaa toisensa ensi kertaa leirinuotiolla Korsikassa. Heidän tehtävänään on kulkea kahdessa viikossa GR20, Euroopan vaikein vaellusreitti joka sahaa halki vuoristoisen saaren. Kilpailijat on valinnut tuhansien hakijoiden joukosta herra Pohjoinen, mies joka on tehnyt miljoonaomaisuutensa pelibisneksellä.

Leppoisa patikointiretki muuttuu pian piinaavaksi selviytymistaisteluksi, kun reitillä alkaa tapahtua selittämättömiä kuolemantapauksia ja epäilykset hiipivät kilpailijoiden mieleen. Jokainen heistä tietää, että mitä harvemmaksi joukko käy, sitä suuremmaksi voittopotti kasvaa. Lisäksi he ovat onnistuneet suututtamaan kiivasluonteiset saarelaiset. Vendetta on korsikan kieltä ja se tarkoittaa verikostoa.

Jari Järvelän romaani Se ken tulee viimeiseksi on hykerryttävä yhdistelmä Agatha Christien dekkaria Eikä yksikään pelastunut ja James Dickeyn Syvää jokea.

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

Jari Järvelä jännäritrilogian viimeisen osan jonottaminen kirjastosta ei kestänyt niin pitkään kuin pelkäsin, ja lukeminen meni yhdessä hujauksessa: Tyttö ja seinä (Tammi, 2016; ISBN 978-951-31-8888-7).



Romaani toi mieleen sekä kovaotteiset jännärit että noir-tyylilajin dekkarit, mutta melkolailla omaperäisesti Järvelä tarinaansa kertoo.

Romaanin päähenkilö Metro on pahassa paikassa venäläisen gangsterin takaa-ajamana. Muutamissa kohdissa tuli mieleen Jason Bourne -jännärien meininki, eikä mitenkään huonossa mielessä, aikamoisella sykkeellä Järvelä tarinaa pyörittää.

Romaanitrilogia teki sen verran ison vaikutuksen, että kirjoihin täytyy kyllä palata jossain vaiheessa uudestaan, tarkistaa onko tarina todellakin niin upea kuin päätösosan luettuani vaikutti. Maailmanluokan jännäritrilogia, kerrassaan.

Arvostelumenestykseksi nousseen Metro-trilogian päätösosa. Metro on nuori kotkalainen nainen. Toisin kuin ikätoverinsa hän ei tee itseään näkyväksi bloggaamalla ja vloggaamalla vaan maalaamalla betoniseinään grafiitteja. Mutta nyt Metro pakenee henkensä edestä sekä poikaystävänsä surmaajaa että venäläistä oligarkkia, jonka kotigalleriasta Metro on tuhonnut muutaman miljoonan euron edestä taidetta.

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Jari Järvelän trilogian toinen osa odotti lukemistaan jonkin aikaa, ja kun lukemisen vihdoin aloitin, romaanin ensimmäinen sivu jotenkin töksähti, tulin miettineeksi olenko sellaisessa mielentilassa että tätä pystyn lukemaan: Tyttö ja rotta (Tammi, 2015; ISBN 978-951-31-8343-1).



Sitten kuitenkin kävi kuten trilogian ensimmäisen romaanin kanssa, luin romaanin yhdellä rykäisyllä, eikä se tehnyt tiukkaakaan, suorastaan ahmin kirjan sivuja, ja melkeinpä toivoin että luettavaa olisi ollut enemmänkin. Tiukka ja tiivis kerronta teki romaanista mahtavan lukukokemuksen, mitään turhaa tai ylimääräistä ei mukana ollut. Yllätyksiä oli sopivan paljon, ja juoni piti kutinsa viimeiselle sivulle saakka.

Tässä leikissä rotta on aina kotona. Oikeastaan tämä ei ole edes leikkiä. Tässä syntyy ruumiita. Berliini. Vallattu talo. Alakertaa asuttaa hupparikansa. Yläkerrassa piilossa katseilta seinänkokoinen signeeraamaton taideteos, josta monet ovat valmiita maksamaan maltaita ja jonka tekijää poliisit ovat jahdanneet jo vuosia. Kun Metro eräänä aamuna palaa graffitikeikalta majapaikkaansa Berliinissä, vastassa on kasa ruumiita. Joukossa on myös hänen läheinen ystävänsä Koskelo. Vallatun talon vintiltä puuttuu kokonainen seinä, jota on koristanut maailmankuulun graffititaiteilija Banksyn työ. Kun työ ilmestyy nettihuutokaupan sivuille, Metro päättää puuttua asiaan. Ajojahti vie Metron takaisin Kotkaan, jonka hän uskoi hylänneensä ikuisiksi ajoiksi. Kotikaupungissaan hän joutuu kohtaamaan paitsi vartijan joka tappoi hänen rakastettunsa, myös vanhat ystävät jotka ovat pettäneet hänet. Pian takaa-ajajasta tulee takaa-ajettu.

Kotkalaisen Jari Järvelän dekkaritrilogian toinen osa Tyttö ja rotta jatkaa arvostelumenestykseksi nousseen Tytön ja pommin tarinaa.

Jari Järvelä: Zombie

Luen Jari Järvelän romaaneja harvakseltaan, mutta sitä maukkaampia kokemuksia ne ovat, niin kuin tämä romaani jossa liikutaan kahden kulttuurin välillä: Zombie (Tammi, 2010; ISBN 978-951-31-5658-9).



Lainaanpa tähän teoksen esittelytekstiä:

Zombie on kertomus toimittajasta, joka kotimaassaan sotkeutuu vääriin piireihin. Kostoksi hänet lähetetään sohjoiseen maahan urheilutoimittajaksi, vaikkei hän edes erota ottelussa jalkapalloa lumen seasta. Hän päätyy töihin paikalliseen pizzeriaan, löytää sieltä hiljaisen naisen ja päättää palata monen mutkan kautta takaisin kotimaahansa. Jari Järvelän romaani on rosoinen kertomus kylmän ja kuuman maan eroista, auringosta ja sen puuttumisesta. Se nuorallakävelee elämän ja kuoleman välimaastossa, aseiden, rakkauden ja pizzojen mäiskeessä jossakin välillä Italia-Inkeroinen.

Se miten uskottavasti suomalainen kirjailija pystyy italiaisesta mafiasta kirjoittamaan, siihen on vaikea ottaa kantaa, mutta varsin mainiosti tarina eteenpäin rullaa, sen kummemmin kompastumatta stereotypioihin.

Suomalainen pizzayrittäjä ja italialainen toimittaja ovat mainio lähtökohta kolmiodraamalle, jossa pohditaan elämisen tapoja ja erityisesti kunniakäsityksen merkitystä, sitä missä määrin ihminen voi olla oma itsensä vieraassa ympäristössä.

Jari Järvelä: Särkyvää

Ikävää tässä Jari Järvelän romaanissa on se, että se tuli jo luettua, sen verran mainio lukukokemus tämä oli että tekisi mieli lukea romaani uudestaan, tietämättä mitä siinä tulee tapahtumaan: Särkyvää (Tammi, 2014; ISBN 978-951-31-8026-3).



Kirja kertoo elämässään epäonnistuneesta miehestä, joka ajaa autolla läpi Euroopan kohti Espanjaa ottaakseen osaa Pamplonan härkäjuoksuun. Tai lainataan tähän kirjan esittelytekstiä, jossa kerrotaan olennainen:

Kun on yrittänyt polttaa kotitalonsa, jossa vaimo ja lapset nukkuvat, on parasta hypätä lähimmän menopelin rattiin joka tässä tapauksessa löytyy vuoden 1987 Lada 1200L:stä ja painaa kaasu pohjaan. Sen jälkeen luvassa on hillitöntä matkantekoa parhaaseen roadmovie-henkeen sekä muutamia kymmeniä ex-vaimon vittumainen naamanilme takaraivossa kirjoitettua blogimerkintöjä. Lihava mies matkaa kohti Espanjaa takakontissaan pahvilaatikko, joka pitää sisällään koko hänen entisen elämänsä. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan miehekkäimmällä mahdollisella tavalla: antautumalla härkien seivästettäväksi Pamplonan kapeilla kaduilla härkäjuoksussa. Tanskan seutuvilla mies poimii kyytiin liftarin. Pikkuhiljaa nuoren rastapään ja jääräpäisen keski-ikäisen persun välille syntyy vahva side. Mutta riittääkö ystävyyskään pelastamaan miehen hurjina mylvivien härkien edestä?

Blogimerkintöjen tyyliin kirjoitettu tarina - osuvine "kommentteineen" - muodostaa rungon kertomukselle, jossa kaksi hyvin erilaista ihmistä purkavat tuntojaan elämässä epäonnistumisesta. Agnes ja Teemu ovat hyvin epätodennäköinen parivaljakko, mutta niin vain reissu etenee kohti härkäjuoksua, jossa otetaan niin miehestä kuin naisesta mittaa.

Järvelällä on tiiviin kerronnan taito hallussa, ja mukavasti huumoria kantamaan näitä elämässä epäonnistuneita reppanoita, jotka ehkä loppujen lopuksi eivät kuitenkaan ole ihan sitä miltä aluksi näyttää.

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Jonotin kohtalaisen kauan tätä Jari Järvelän kirjaa Helmetissä, ja kun sitten sain sen lainaan, lukeminen meni yhdessä hujauksessa. Jännäri-tyylilajin puitteissa teos on erinomainen työnäyte: Tyttö ja pommi (Crime Time, 2014; ISBN 978-952-289-139-6).



Joku oli Helmetissä antanut teokselle vain kolme tähteä, ja tasapainon vuoksi laitoin teokselle viiden tähden arvion. Lopputulos neljä tähteä on aika lailla kohdallaan.

En kovin usein lainaa uutuuskirjoja, mutta viime aikoina on niihinkin tullut tartuttua kuin teoksia on kehuttu useamman lukijan toimesta. Järvelän jännäri olisi ollut lukulistalla joka tapauksessa, mutta kehut saivat pistämään varauksen Helmetiin pian sen jälkeen kun teos kirjastoon ilmestyi. Ja lopulta teos löytyi kirjaston bestseller-hyllystä, normaalia lyhyemmän laina-ajan puitteissa.

Kirjan asetelma on mielenkiintoinen, jonkinlaista dystopian henkeä tästä on luettavissa, yhteiskunnasta jossa poliisin tehtävät on ulkoistettu yksityisille turvafirmoille, joiden tulostavoitteet ajavat inhimillisen ajattelun yli mennen tullen.

Graffiteja junanvaunuihin piirtävä pari Metro ja Jere saavat vartijat kimppuunsa, ja kun Jere saa surmansa takaa-ajossa, Metro lähtee koston tielle. Kovin hienovaraisesti Järvelä ei kostoon liittyviä tunnetiloja analysoi, mutta jännäristä kun on kyse niin toimintaan keskittyvä kerronta toimii vallan hyvin. Huumoriakin tässä koston toteuttamisessa on mukana.

Samalla Järvelä rakentaa tarinastaan myös eräänlaista dekkaria, sillä tapahtumat eivät ole ihan sitä miltä ne näyttävät päälle päin. Juonittelua on mukana roppakaupalla, ja lähestulkoon jokainen on valmis pettämään kaverinsa kun tiukka paikka tulee.

Ilkeä ja karhea on tämä tarina, mutta samalla tässä rosoisuudessa on jotain lämmintä. Onko kaikki toivo sittenkään menetetty?

Ja se on vielä sanottava että aika mainiosti Järvelä tarinan kaaren on rakentanut, lähestulkoon kellon tarkkuudella tämä juttu tikittää kohti ... no, jätetään loppu paljastamatta, se olisi aika ikävä temppu lukijalle. Suutariksi tämä tarina ei jää.

Jari Järvelä: Parempi maailma

Jari Järvelän romaani on pistävä kuvaus ihmisten hyväksikäytöstä, niin ihmiskaupassa kuin politiikassa: Parempi maailma (Tammi, 2012; ISBN 978-951-31-6867-4). Täytyy myös sanoa, että tämä kirja jäi elämään päänuppiin vielä lukemisen jälkeen, ja jälkivaikutus oli sen verran väkevä että tulkintani kirjan sanomasta jonkin verran muuttui.

Kirja nivoo yhteen useita eri tarinoita, joissa puhutaan vallankäytöstä ei tasoilla, olkoon sitten kyseessä diktatuuri, ihmisiä orjuuteen ajava pakolaisuus tai hyvinvointivaltion poliittinen pyrkyryys.

Se miten Järvelä kuvaa ihmiskauppaa oli suorastaan hyytävää, erityisesti se miten asiallisen toteavaa teksti on huolimatta sen kuvaamista kauheista asioista. Tässä ei käytetä ylimääräisiä tehokeinoja alleviivaamiseen kun itse tarina on niin järkyttävä.

Mutta se mikä jäi ajatuksissa elämään on tarina suomalaisesta poliitikosta, joka lausuu toimittajalle väärällä hetkellä sanan "neekeri" ja joutuu tämän takia jättämään ministerin pestinsä. Tästä alkaa elämänkriisi, joka saa lukijan asennoitumaan kohtalaisen sympaattisesti kohteeseensa, politiikkoon joka joutuu kaikkien sylkykupiksi ja syrjimäksi.

Mutta Järvelä kääntää kirjan lopussa - ja minun tapauksessani hyvän aikaa kirjan luettuani - asetelman päälaelleen. Syrjitty poliitikko nousee takaisin valtaan kääntämällä takkinsa ja ryhtymällä sytyttämään kirjanuotioita teoksista, joissa käytetään rasistisia sanoja. Tämä oli niin ristiriitainen juonenkäänne, että kesti kotvan aikaa sulatella asiaa.

Miten lopulta asian olin ymmärtävinäni on se, että populistinen politiikka sellaisena kuin nyt sen tunnemme voi hetkessä muuttua toisen näköiseksi, jos emme pidä varaamme. On ajateltava itse, ei ajauduttava poliittisen sanankäytön ansaan.

Ja loppujen lopuksi kyse on siitä, että näköjään elämme yhteiskunnassa jossa toisten ihmisten hyväksikäyttäminen on hyväksyttyä, kunhan se tehdään poliittisesti korrektilla tavalla. Vai onko sittenkään näin?

Château Inkeroinen

Jari Järvelä tarjoilee yhdeksän yllätyksellistä kertomusta novellikokoelmassa Château Inkeroinen (Tammi, 2012; ISBN 978-951-31-6601-4). Jotenkin nyrjähtänyt maailma näissä paljastuu lukijalle, tai ehkä voisi sanoa että lukijaa nyrjäytetään, mukavan humoristisella tavalla.

Novelleissa on kansainvälisyyttä, niissä käydään muun muassa viiniasiantuntijoiden hiivakonferenssissa ja taideteosten hakureissulla Ateneumin näyttelyyn. Mukavalla tavalla näissä raaputetaan ihmisten roolileikkien taakse, kysymyksiin siitä mikä on todellisuus rooliasujen takana.

Kenestäkään toisesta ei voi tietää, mitä hänen päänupissaan tapahtuu, mutta jollain kummallisella tavalla Järvelä pystyy paljastamaan toisia todellisuuksia.

Kyse on siitä kolahduksesta mikä tapahtuu kun huomaakin olevansa tyhjän päällä kuilussa vaikka oletti tietävänsä mistä elämässä on kyse. Tragikomiikkaa, mutta hienovaraisesti tyyliteltynä, sitä tämä kokoelma tarjoaa.