Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Jonotin kohtalaisen kauan tätä Jari Järvelän kirjaa Helmetissä, ja kun sitten sain sen lainaan, lukeminen meni yhdessä hujauksessa. Jännäri-tyylilajin puitteissa teos on erinomainen työnäyte: Tyttö ja pommi (Crime Time, 2014; ISBN 978-952-289-139-6).



Joku oli Helmetissä antanut teokselle vain kolme tähteä, ja tasapainon vuoksi laitoin teokselle viiden tähden arvion. Lopputulos neljä tähteä on aika lailla kohdallaan.

En kovin usein lainaa uutuuskirjoja, mutta viime aikoina on niihinkin tullut tartuttua kuin teoksia on kehuttu useamman lukijan toimesta. Järvelän jännäri olisi ollut lukulistalla joka tapauksessa, mutta kehut saivat pistämään varauksen Helmetiin pian sen jälkeen kun teos kirjastoon ilmestyi. Ja lopulta teos löytyi kirjaston bestseller-hyllystä, normaalia lyhyemmän laina-ajan puitteissa.

Kirjan asetelma on mielenkiintoinen, jonkinlaista dystopian henkeä tästä on luettavissa, yhteiskunnasta jossa poliisin tehtävät on ulkoistettu yksityisille turvafirmoille, joiden tulostavoitteet ajavat inhimillisen ajattelun yli mennen tullen.

Graffiteja junanvaunuihin piirtävä pari Metro ja Jere saavat vartijat kimppuunsa, ja kun Jere saa surmansa takaa-ajossa, Metro lähtee koston tielle. Kovin hienovaraisesti Järvelä ei kostoon liittyviä tunnetiloja analysoi, mutta jännäristä kun on kyse niin toimintaan keskittyvä kerronta toimii vallan hyvin. Huumoriakin tässä koston toteuttamisessa on mukana.

Samalla Järvelä rakentaa tarinastaan myös eräänlaista dekkaria, sillä tapahtumat eivät ole ihan sitä miltä ne näyttävät päälle päin. Juonittelua on mukana roppakaupalla, ja lähestulkoon jokainen on valmis pettämään kaverinsa kun tiukka paikka tulee.

Ilkeä ja karhea on tämä tarina, mutta samalla tässä rosoisuudessa on jotain lämmintä. Onko kaikki toivo sittenkään menetetty?

Ja se on vielä sanottava että aika mainiosti Järvelä tarinan kaaren on rakentanut, lähestulkoon kellon tarkkuudella tämä juttu tikittää kohti ... no, jätetään loppu paljastamatta, se olisi aika ikävä temppu lukijalle. Suutariksi tämä tarina ei jää.