sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Sarianna Vaara kertoo siitä, miltä äidin sairastama skitsofrenia lapsesta tuntuu, ja miten lapsi joutuu ikään kuin ottamaan vanhemman roolin kuin äiti sairastaa: Huomenkellotyttö (Like, 2013; ISBN 978-952-01-0949-3).



Otan tähän heti alkuun lainauksen kirjan esittelytekstistä, jotta pääsen raiteille:

Sarianna Vaara (s. 1961) on oululainen sairaanhoitaja, joka työskentelee lasten ja nuorten hyvinvoinnin parissa. Huomenkellotyttö on hänen omakohtaisiin kokemuksiin perustuva esikoisromaaninsa. Sarianna Vaaran äiti Maria Vaara (1931–1992) oli kainuulaislähtöinen kirjailija, jonka tunnetuimpia teoksia ovat romaanit Likaiset legendat ja Kuuntele Johannes.


Kirjan ajankuva ja kuvaus Kainuusta kuulostaa hyvinkin uskottavalta, tosin itse olen muutamaa vuotta nuorempi kuin Sarianna ja kasvoin Kuusamosta katsoen Kajaanin toisella puolella.

Toisaalta kirja on hyvin henkilökohtainen, tässä ei niinkään kuvata kainuuta tai kainuulaisuutta vaan kahden ihmisen suhdetta, äidin ja tyttären, ja tässä suhteessa muu maailma kutistuu pieneksi, vaikka toisaalta joskus ulkomaailma toki tunkeutuu tähän kahden ihmisen todellisuuteen, joskus rajustikin kun tulee hätätilanne.

Lapsen maailman kuvaaminen tässä romaanissa tuntuu uskottavalta ja aidolta, samaten taudinkuva, se miten äiti ei juurikaan pysty olemaan äiti, sairautensa pauloissa, vaikka silloin tällöin hänellä toki on myös läsnä olevia hetkiä.

Teoksen kuvaama vanhempi-lapsisuhde on karu, vaikka onnen hetkiäkin sentään joskus löytyy. Mutta skitsofrenia leimaa elämää, ja sairaalajaksot toistuvat yksi toisensa perään.

Sairauden keskellä eletään kuitenkin perhe-elämää, joka sairauden aiheuttamasta vinoudesta huolimatta tuntuu ajoittain kovin tavalliselta, tutun turvalliselta, vaikka huoli äidistä onkin koko ajan lapsen mielessä. Se että tytär tästä kaikesta selviää, sitä kelpaa miettiä, sitä miten vahva voi ihminen olla, ja miten hauras, ja miten ihminen elämän vaikeuksien keskellä voi löytää keinot selviytymiseen, vaikka mahdottomalta se voi tuntua.

Ei kommentteja: