Saija Nissinen: Sitomisen taito ja muita novelleja

Saija Nissinen tarjoilee novelleja joissa ihmiset ovat nyrjähtäneet yllättäviin asentoihin ja tilanteisiin, arjen keskellä on milloin jotain hyytävää milloin jotakin suloisen karvaista, mutta tunnistettavaa ihmisyyttä kuitenkin: Sitomisen taito ja muita novelleja (Atena, 2012; ISBN 978-951-796-813-3).



Joskus elämän keskipisteenä on Elvis, joskus ooppera, ja tragikomiikkaahan tästä syntyy, mutta sellaisiahan me ihmiset olemme, monella tavoin taipuvaisia hulluuteen ja hullutuksiin.

Sitomisen taito - ja muita novelleja

Suomessa osataan kirjoittaa novelleja, sen todistaa Saija Nissinen kokoelmallaan Sitomisen taito - ja muita novelleja (Atena, 2012; ISBN 978-951-796-813-3). Tarinat jättävät lukijan pohdiskelemaan, ja yllätyksiäkin piisaa.

Mutta ehkä olennaista novelleissa on niiden luoma tunnelma, joka herättää mielikuvan lapsuudesta, tai vaikkapa siitä miten elämästä voi ajautua sivuraiteille, ja jopa olla itsekään tätä huomaamatta.

Pientä kulmikkuutta, hiomattomuuttakin, joissakin novelleissa oli, mutta hyvin ne toimivat, ja ehkä tämä karheus teki niistä entistä uskottavampia. Ihastelin novellia novellin perään, ja vaikka jonkin verran olin aistivinani teemoissa toistoa, ei se häirinnyt, päinvastoin, näistä novelleista piirtyi laajempi kaari yhdessä kuin erikseen.

Monen moista outoa näkökulmaa elämiseen, elämisen muotoihin, löytyy näistä tarinoista, ihmiskohtaloista.

Ja vasta luettuani kokoelman huomasin, että kyseessä on Nissisen esikoisteos. Kuvittelin tätä jo pari teosta julkaisseen kirjailijan työksi. Hieno suoritus, esikoisteokseksi varsinkin.