Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Sihvola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Sihvola. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Solidaarisuus

"Solidaarisuus on yhteisvastuullisuutta", kirjoittaa Juha Sihvola. Mutta ihan näin helppoa ei solidaarisuuden määritteleminen ole, sen osoittaa Arto Laitisen ja Anne Birgitta Pessin toimittama artikkelikokoelma Solidaarisuus (Gaudeamus, 2011).

Kirjassa pohditaan solidaarisuus-käsitteen historiaa ja siihen liittyviä kehityskulkuja monelta kannalta, alansa eturivin tutkijoiden toimesta.

Otetaan vielä lainaus: "Solidaarisuus-sana juontuu latinan adjektiivista solidus, jolla oli antiikissa neljä päämerkitystä: tiivis, luja, aito ja täysi."

Tästä voikin lähteä pohtimaan sitä, missä määrin jonkin ryhmän keskinäinen solidaarisuus voi nykymaailmassa unohtaa globaalin solidaarisuuden - samassa veneessähän kaikki olemme, se mikä yhdelle tapahtuu tapahtuu meille kaikille.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Tarkemmin ajatellen

Ilkka Niiniluoto ja Juha Sihvola toimittivat artikkelikokoelman Tarkemmin ajatellen - kansakunnan henkinen tila (Gaudeamus, 2008). Teos on kirjoittajaryhmän viides, ja varsin ansiokasta pohdintaa se sisältääkin.

Niiniluoto kirjoittaa onnen tavoittelusta seuraavasti: "Ihminen moraalisena olentona ei voi vain tavoitella omaa etuaan etsimällä itsestään menestyjää ja sisäistä sankaria, vaan hyvä elämä toteutuu yhteiskunnassa, joka yksilön vapautta kunnioittaen pyrkii hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen jakautumiseen." Tuntuu siltä, että tässä lauseessa on kiteytettynä kirjan kantava teema, ja hieno teema se onkin.

Juha Kuisma kirjoittaa myyttisestä Karjalasta, ja tuo tässä yhteydessä esille karjalaisuuden merkityksen ihmisarvon ymmärtämiselle: "Evakkotien kokenut mummo välittää vielä lapsenlapsilleenkin sen, että kenelle tahansa voi ilman omaa syytä käydä miten tahansa, ja siksi ihmisiä pitää kohdella tasaveroisina ja lähimmäisiä ja naapureita pitää auttaa."

Mainio on myös havainto, että myyttisen Karjalan näkökulmasta nykyinen Suomi on se utopia, joka toteuttaa Karjalan vision: täällä asiat toimivat ja ihmisillä on hyvä elää.

Paavo Löppönen pohdiskelee myyttejä suomalaisessa kulttuurissa, erityisesti sitä kapitalismin ongelmaa että valtavat ihmisjoukot joutuvat alistumaan ehtoihin, jotka estävät heitä käyttämästä olennaisia inhimillisiä kykyjään.

Tästä aiheesta löytyy mainio analyysi Raghuram G. Rajanin palkitusta kirjasta Fault Lines: How Hidden Fractures Still Threaten the World Economy (Princeton University Press, 2010). Rajan osoittaa, että maailmaa hätkähdyttänyt finanssikriisi ei johtunut ahneiden pankkiirien tai muutamien poliitikkojen virheistä, vaan taustalla on USA:n järjestelmässä vallitseva perustava ongelma.

Suurella osalla USA:n väestöstä ei ole mahdollisuuksia parantaa omia elinolosuhteitaan. Merkittävin tekijä tässä on koulutusjärjestelmän toimimattomuus. Peruskoulu ja lukio antavat vajavaiset valmiudet edetä koulutuksessa. Tämän lisäksi koulutuksen kustannukset ovat räjähtäneet. Edes keskiluokan ihmisillä ei ole enää varaa tarjota lapsilleen sellaista korkeakoulutason koulutusta, joka auttaisi etenemään elämässä.

Niinpä... USA:ssa koulutusjärjestelmän ongelmat estävät ihmisiä parantamasta elinolosuhteitaan. Meillä Suomessa on syytä olla ylpeitä että vastaavaa ei ole päässyt tapahtumaan - ainakaan vielä!

Yhteenveto: Erinomainen, ajatuksia herättävä artikkelikokoelma.