Robert N. Munsch ja Michael Martchenko: The paper bag princess

Robert N. Munsch on kirjoittanut ja Michael Martchenko piirtänyt satukirjan, jossa kerrotaan uudesta näkökulmasta tarina pahasta lohikäärmeestä ja prinsessasta: The paper bag princess (Discis Knowledge Research, 1993; ISBN 978-1-4532-6272-6).



Selasin e-kirjana lainaamani teoksen nopeasti läpi, eikä se hassumpi ollutkaan, mutta se jäi kokonaan huomaamatta että teos olisi ilmeisesti ollut interaktiivinen, tarkoituksena opettaa englannin kieltä muun muassa ääniefektien avulla.

A reading and English language development medium with text and illustrations that may be explored at the reader's own pace. Clicking the mouse on any word or picture element retrieves pronunciations, syllables, second-language translations, or places words in a list. Enhanced by sound effects and music.

Iiro Küttner: Taljantti, lempeä jättiläinen

Iiro Küttner kertoo tarinan epätavallisesta jättiläisestä, joka haluaa elää omaa elämäänsä ihmisistä erossa, sekä kaupungista jota uhkaa vihamielinen hyökkäys: Taljantti, lempeä jättiläinen (Otava, 2000; ISBN 951-1-16816-9). Kuvituksen on tehnyt Christer Rönns.



Tämä satukirja on lyhyt ja napakka, ja mitäpä sitä hyvää kertomusta liikaa pitkittämään. Kuvitus ja teksti istuvat hyvin yhteen, tämä on mainio kertomus erilaisuudesta sekä siitä miten vaikea on suhtautua toisiin, sellaisiin jotka syystä tai toisesta ovat erilaisia eivätkä sopeudu elämään ihmisten valtavirrassa.

Tiina Pystynen: Jos lintu ei laula sinulle, laula sinä linnulle

Mitä tästä Tiina Pystysen kirjasta pitäisi - tai voisi sanoa? Rujoa, paljastavaa, pistävää - ja kertakaikkisen upeaa, niin kai tästä pitäisi sanoa: Jos lintu ei laula sinulle, laula sinä linnulle (WSOY, 2013; ISBN 978-951-0-39942-2).



Sarjakuvakirjaksi tätä voisi sanoa, mutta oikeastaan kyse on piirroksista joiden yhteydessä on tekstiä, kukin piirros on ikään kuin aforistinen mietelmä tai tuokiokuva eämästä. Pystynen kommentoi ikääntymistä, parisuhdetta, rakkautta. Ja naisnäkökulma on vahva, mutta kyllä tämä miehenkin luettavaksi sopii.

Shaun Tan: The lost thing

Shaun Tan on mahtava kuvakirjojen tekijä, minkä todistaa myös tämä lastenkirja, lyhyt mutta ilmeikäs: The lost thing (Hachette Australia, 2011; ISBN 978-0-7344-1138-9). Teos sai vuonna 2011 Astrid Lindgren -palkinnon.

Kirjassa on vain 36 sivua, mutta se tuntuu paljon pidemmältä, ehkä siksi että kullakin sivulla on niin tavattomasti pohdittavaa. Itseäni miellytti muun muassa se, miten Tan oli käyttänyt teknisiä piirrustuksia elementteinä kuvakirjan sivuilla, ne ikään kuin kommentoivat kuvakirjan tapahtumia.

Ja mitä kirjassa sitten tapahtuu? Löytötavaroista kirjassa on kyse, ja ehkä eksymisestä, joutumisesta eroon tutusta ja turvallisesta, ja myös löytämisestä, löytymisestä, oman paikan etsimisestä maailmassa. Ja muustakin tässä on kyse, pullonkorkeista, kaikesta selittämättömästä.

David Wiesner: The three pigs

Kolme pientä porsasta ja iso paha susi, siinäpä tuttu tarina. Mutta mitä tapahtui todella sitten kun satu oli lopussa, sen kertoo David Wiesner tässä riemastuttavassa kuvakirjassa: The three pigs (Clarion Books, 2001; ISBN 0-618-00701-6).

Teokselle annettiin vuonna 2002 Caldecott Medal -palkinto vuoden parhaasta lapsille tehdystä kuvakirjasta.

Teos on nimenomaan kuvakirja, ei sarjakuva, ja iso osa teoksen huumorista perustuu sika-hahmojen ilmeikkyyteen, ne ovat söpöjä mutta eivät liian söpöjä. Samalla kirjassa pohditaan sitä, mistä saduissa ylipäänsä on kyse, ja miten eri sadut liittyvät toisiinsa.

Ja mikä parasta, kirja on mukavaa vastapainoa Disney-maailman tuotteistetulle todellisuudelle, jossa tarina paketoidaan valmiiksi ilman että kokijalle jää muuta roolia kuin elämysten kuluttaminen. Tässä teoksessa, lyhykäisyydestä huolimatta, on sitä jotain muuta.