Kuolema Sherlock-seurassa

Graham Moore on kirjoittanut salapoliisiromaanin salapoliisiromaaneihin hurahtaneista ihmisistä: Kuolema Sherlock-seurassa (Atena, 2012; suom. Taina Wallin; ISBN 978-951-796-844-7). Kirjassa on kaikenlaisia ongelmia, kuten kankeaa dialogia, epäuskottavia ihmishahmoja ja turhaa jaarittelua, mutta tästä huolimatta pidin kirjasta kovasti.

Moore kertoo kirjallisuudenharrastajista, jotka ovat hurahtaneet Arthur Conan Doylen salapoliisiromaaneihin Sherlock Holmesista.

Kun sitten kerrotaan, että yli sata vuotta kadoksissa ollut Doylen päiväkirja on löytynyt, seuraa suurta innostusta. Mutta - ja näinhän tämän pitää mennä - kun päiväkirja on tarkoitus julkistaa, löytyy päiväkirjojen omistaja kuristettuna lukitusta huoneesta eikä päiväkirjasta ole tietoakaan.

Kirja tapahtuu kahdella tasolla, vuosina 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja toisaalta 2010-luvulla. Sherlock Holmes on kuollut putouksilla, ja Doyle yrittää päästä lopullisesti irti keksimästään hahmosta. Toisaalta nykyajassa yritetään selvittää noista 1900-luvun alun vuosista kertovan Doylen päiväkirjan kohtaloa ja lukitun huoneen murhamysteeriä.

Moore yrittää kirjoittaa ehkä hiukan liiankin monimutkaista tarinaa, joka loppua kohden alkaa rakoilla. Ja toisaalta Mooren teksti ei ole erityisen sujuvaa tai nautittavaa. Mutta silti, salapoliisitarinoiden ystävänä kyllä tykkäsin tästä sepitteestä.

PS. Kappas, tämä oli 1000. postaukseni täällä Valopolku-blogissa, virstanpylväs tämäkin.