Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eero Sarkkinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eero Sarkkinen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Michael Freeman: Miten valokuva toimii - näe, tulkitse ja opi mestarikuvaajilta

Michael Freeman tekee valokuvausoppaita joissa pääosassa on valokuva, ei kameroiden tekniikka: Miten valokuva toimii - näe, tulkitse ja opi mestarikuvaajilta (Docendo, 2012; suom. Eero Sarkkinen; ISBN 978-952-5912-30-2).



Kovin paljon paremmaksi ei valokuvausopas voi tulla, sillä Freeman on onnistunut löytämään erinomaisia valokuvia havainnollistamaan kuvallisen ilmaisun erilaisia ilmenemismuotoja.

Sitäpaitsi Freeman on onnistunut välttämään omien valokuviensa liiallisen esillepanon, vaikka kiusauksena on saattanut olla käyttää tilaisuutta hyväkseen ja sisällyttää kirjoittajan omia valokuvia mestarivalokuvaajien otosten joukkoon. Toisaalta Freemanin kyky ottaa valokuvia on ilmeinen, vaikka enemmän hänet tunnetaan oppaistaan kuin suurenmoisista valokuvistaan.

Jälleen kerran tunsin oppineeni valokuvauksesta aiempaa enemmän, vaikka epäilemättä tämäkin oppi ajan mittaan haalistuu ja haihtuu tavoittamattomiin. No, sitten täytyy taas uudelleen tarttua kirjaan.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Maailman parhaat luontokuvat - 22. vuosikerta = Wildlife photographer of the year

Tartuin pitkästä aikaa luontokuvakilpailun satoa esittelevään teokseen, enkä tällä kertaa pettynyt aivan yhtä pahasti kuin vuoden 2010 tapauksessa: Maailman parhaat luontokuvat - 22. vuosikerta = Wildlife photographer of the year (Docendo, 2012; ISBN 978-952-5912-54-8). Teoksen toimittaja on Rosamuns Kidman Cox ja käännökset on tehnyt Eero Sarkkinen.



Voi tosin olla, että parin vuoden aikana olen oppinut ohittamaan kiltokuvamaisimmat ja vääristellyimmät otokset ja löytämään kimallekasan keskeltä luontoa realistisemmin ja ymmärtävämmin kuvaavia otoksia, sellaisia joissa ei näy luontokuvateollisuuden tuotantokoneiston disneymäinen kädenjälki.



Mutta loppujen lopuksi vain kymmenkunta valokuvaa tuntui aidosti luonnossa koetuilta ja eletyiltä, muuten tuntui siltä kuin tässä viritettäisiin huvipuistolavasteita maailmaan jota kiivaasti olemme tuhoamassa. Mitään kovin villiä puhumattakaan aidosta ei tämän kirjan useimmista kuvista välittynyt, vaikka kieltämättä kuvien ottamisen ammattitaitoa on pakko ihailla.