Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

Henriikka Rönkkönen tarjoilee oletettavasti kohtalaisen omaelämänkerrallisia aineksia kirjassa, josta on tätä kirjoittaessa Helmetissä 339 varausta: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita (Atena, 2016; ISBN 978-952-300-247-0).



Laitoin kirjan varaukseen syystä jota en enää muista, luultavasti siksi että joku jossain sitä kehui, mutta kun kirjaan tartuin ei minulla ollut mitään käsitystä millainen se olisi. Ehkä novellikokoelma tai mahdollisesti romaani?

Kirja koostuu esseistä, joissa on aistittavissa tosipohjaista omaa kokemusta, siinä määrin piinaavasti ne sukeltavat yksityiselämän sellaisille alueille joita yleensä ei kirjoissa käsitellä. Toisaalta kirjoittaja tuntuu ymmärtävän elämästä melkolailla paljon, ja teksti ei ole pelkkää tapahtuneiden asioiden läpikäyntiä vaan myös pohdintaa siitä, millaisia ihmisten väliset suhteet tuppaavat olemaan, ja mitä niistä voi ehkä oppiakin.

Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen tarina etenee säädöstä toiseen ja sydänsurusta uuteen ihastumiseen. Matkalla tavataan nännikarvamies, steriili mies ja pienimunainen mies ja pohditaan sinkkuelämän peruskysymyksiä: Mitä iloa dildosta voi olla? Miksi flippaaminen on suomen kielen tärkein sana? Minkälaisia ovat seurustelevien neuvot sinkuille? Miksi ei koskaan saa stalkata?

Hervottoman ronski opus karistaa sinkkuelämästä glitterin ja muistuttaa, että jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma mielikuvituspoikaystävä.

Svend Brinkmann: Pysy lujana - elämä ilman self-helpiä

Svend Brinkmannin tietokirja tarjoaa suhteellisuudentajua ja realismia julkisuudessa paistattelevien itsekeskeisyyttä lietsovien menestystä ja vaikutusvaltaa -gurujen vastapainoksi: Pysy lujana - elämä ilman self-helpiä (Tammi, 2016; suom. Heikki Eskelinen; ISBN 978-951-31-8769-9).



On vallan mahtavaa että tämä kirja on suomennettu, ja näkisin mielelläni sen osana vaikkapa lukioiden opetusohjelmaa kaikenlaisen vallalla olevan hömpän vastapainona. Toki kirjasta on iloa varttuneemmille, mutta ehkä aikuisväestö on jo liian korruptoitunutta ja turtunutta jotta viesti voisi mennä perille.

Jämähdä reilusti paikoillesi! Kaikkien itsehoito-oppaiden vastaopas neuvoo heittämään yltiöpositiivisuuden romukoppaan ja sanomaan ei loputtomalle uudistumiselle. Svend Brinkmann antaa huutia itsepintaisesti kaikkialle työelämässä, koulutuksessa ja yksityiselämässä työntyvälle self-help-neuvontateollisuudelle ja kannustaa vastustamaan aikamme alituisia muutos- ja uudistumisvaatimuksia.

Hänen vastauksensa self-help-kirjallisuuden massiiviselle vyörylle on seitsenportainen ohje:

1) Lopeta itsetarkkailu,
2) Keskity elämäsi ikäviin puoliin,
3) Sano lujasti ei,
4) Pidä tunteesi kurissa,
5) Anna potkut valmentajallesi,
6) Lue romaani - älä self-help-opasta tai elämäkertaa,
7) Viihdy menneisyydessä.

Antaessaan nämä neuvot pilkettä silmäkulmassaan Svend Brinkmann kertoo, miten voi tulla toimeen itsensä kanssa, päästä irti rajattoman positiivisesta ajattelusta ja omaksua realistisemman elämänasenteen.

Svend Brinkmann on Ålborgin yliopiston psykologian professori ja Bergenin yliopiston II professori. Hänen tutkimuksensa ovat suuntautuneet psykologian, filosofian ja kulttuurintutkimuksen raja-alueille, ja hän on kirjoittanut runsaasti kirjoja ja artikkeleita näistä aihepiireistä. Parhaillaan hän tutkii psykiatristen diagnoosien yleistymistä ja on äskettäin saanut tähän tutkimukseensa Tanskan vapaan tutkimuksen neuvoston (Det Frie Forskningsråd) Sapere Audi -apurahan.

Jussi Juhani Kuosmanen: Kielteisen asenteen opas - "olen niin onnellinen, että tekisi mieli mennä hirteen"

Jussi Juhani Kuosmanen tarjoaa vastalääkettä elämäntapaoppaisiin ja menestysfilosofeihin tuskastuneille: Kielteisen asenteen opas - "olen niin onnellinen, että tekisi mieli mennä hirteen" (Scanria, 2015; ISBN 978-952-5182-32-3).



Kirjan lähtökohta on näppärä, ja teksti paikoitellen terävää, mutta kovin pitkälle tämä paketti ei kanna. Ehkä on niin että elämäntaito-oppaat ovat jo lähtökohtaisesti niin mahdottomia otuksia, että niiden kritisointi huumorin keinoin on pitkän päälle mahdotonta. Voiko absurdista asiasta enää tehdä absurdimpaa?