Erik Axl Sund: Varjojen huone

Erik Axl Sund tarjoilee jännäritrilogian päätösosan, jossa lukija jo kokolailla tietää mitä on luvassa, mutta samalla odottaa yllätyksiä: Varjojen huone (Otava, 2015; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-28547-2).



Trilogian ensimmäinen osa oli nimeltään Varistyttö ja toinen Unissakulkija. Päähenkilöinä ovat poliisi Jeanette Kihlberg ja psykologi Sofia Zetterlund, joiden välinen suhde on teoksessa keskeisessä roolissa. Samalla yritetään selvitellä vuosikymmenten takaisia tapahtumia ja niiden aiheuttamia kammottavia sotkuja.

Kirja kertoo traumatisoituneista ihmisistä sekä siitä, millaista pahuutta ihmiset voivat tuottaa. Ja samalla kirjassa on aika ajoin toivon kipinöitä, viittauksia siihen että jonkinlainen mahdollisuus parempaan on olemassa, kaikesta kurjasta huolimatta.

Erik Axl Sund: Unissakulkija

Erik Axl Sundin jännäritrilogian toinen osa on nimeltään Unissakulkija (Otava, 2014; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-28216-7).



Trilogian ensimmäinen osa on nimeltään Varistyttö ja kolmas Varjojen huone. Luin tämän toisen osan lähes heti ensimmäisen osan jälkeen, mutta kolmatta osaa joudun odottamaan melkoisesti, niin pitkä varausjono Helmetissä on.

Kirja kertoo psyykkisesti sairaista ihmisistä, joiden lapsuus on ollut kurja, suorastaan käsittämätön, ja tästä kurjuudesta versoo monenlaista kauheutta aikuiseen elämään. Keskeiset päähenkilöt ovat poliisi Jeanette Kihlberg ja terapeutti Sofia Zetterlund, jotka kukin omalla tahollaan lähestyvät kammottavien väkivallantekojen ydintä.

Trilogian toinen osa jatkoi ensimmäisen osan tinkimättömällä linjalla. Aivan yhtä koukuttava ei tämä lukukokemus ollut, mutta tiukasti tarina vei mukaansa niin että välillä ihmetytti, sillä mikään kaunis kertomus tämä ei ole, rujoudessaan suorastaan luotaantyöntävä.

Mutta jokin tässä tarraa lukijaan, kai se on kertomisen tapa jossa on jotain erityistä, ikään kuin ihminen olisi otettu tutkimuksen kohteeksi ilman mitään siloittelua, juuri niin kauheana ja ihmeellisenä kuin ihminen vain voi olla.

Erik Axl Sund: Varistyttö

Tämä nimimerkki Erik Axl Sundin kirjoittama ruotsalainen jännäri shokeeraa, jo kansikuvallaan, joka perustuu idylliseen Carl Larssonin vesivärimaalaukseen vuodelta 1897, mutta pienin muutoksin kuvasta on saatu aikaan kammottava ja luotaantyöntävä: Varistyttö (Otava, 2014; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-27183-3).



Jännäri on trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa on nimeltään Unissakulkija ja kolmas Varjojen huone.

Tällä hetkellä jonotan Helmetissä trilogian kolmatta osa, varaus 325 kaikkiaan 448:sta. Melkoisen suosion on tämä jännäritrilogia saanut hyytävästä tarinastaan huolimatta.

Ja mistä tässä sitten on kyse? Ehkä voisi kuvailla asiaa siten, että kyse on siitä pahuudesta mitä ihmiset voivat toisilleen tehdä, varsinkin lapsille, ja siinä määrin rankka on tämä kertomus, ilman lohdun pilkahdustakaan, että kylmät väreet iskivät selkäpiihin useaan otteeseen kirjaa lukiessa.

Mutta jokin silti tässä koukutti, ehkä kyse on siitä että vaikeasta aiheesta ei kerrota itsetarkoituksellisen mässäilevästi, vaan pikemminkin niin että lukija pystyy näkemään tässä kaikessa kauheudessa myös kääntöpuolen, sen mitä suurenmoista näiden ihmisten elämässä olisi voinut tapahtua, jos lapsuuden hirveydet olisivat jääneet kokematta.

Että toivoa on, mustaakin mustemmasta tarinasta huolimatta. Tai niin on lukijan pakko ajatella, muu on mahdotonta.