Erik Axl Sund: Varistyttö

Tämä nimimerkki Erik Axl Sundin kirjoittama ruotsalainen jännäri shokeeraa, jo kansikuvallaan, joka perustuu idylliseen Carl Larssonin vesivärimaalaukseen vuodelta 1897, mutta pienin muutoksin kuvasta on saatu aikaan kammottava ja luotaantyöntävä: Varistyttö (Otava, 2014; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-27183-3).



Jännäri on trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa on nimeltään Unissakulkija ja kolmas Varjojen huone.

Tällä hetkellä jonotan Helmetissä trilogian kolmatta osa, varaus 325 kaikkiaan 448:sta. Melkoisen suosion on tämä jännäritrilogia saanut hyytävästä tarinastaan huolimatta.

Ja mistä tässä sitten on kyse? Ehkä voisi kuvailla asiaa siten, että kyse on siitä pahuudesta mitä ihmiset voivat toisilleen tehdä, varsinkin lapsille, ja siinä määrin rankka on tämä kertomus, ilman lohdun pilkahdustakaan, että kylmät väreet iskivät selkäpiihin useaan otteeseen kirjaa lukiessa.

Mutta jokin silti tässä koukutti, ehkä kyse on siitä että vaikeasta aiheesta ei kerrota itsetarkoituksellisen mässäilevästi, vaan pikemminkin niin että lukija pystyy näkemään tässä kaikessa kauheudessa myös kääntöpuolen, sen mitä suurenmoista näiden ihmisten elämässä olisi voinut tapahtua, jos lapsuuden hirveydet olisivat jääneet kokematta.

Että toivoa on, mustaakin mustemmasta tarinasta huolimatta. Tai niin on lukijan pakko ajatella, muu on mahdotonta.