Håkan Nesser: Pikku-Burman teurastajatar

Håkan Nesser lopettaa viisiosaisen Barbarotti-sarjan tähän romaaniin, jossa monet langanpäät kudotaan yhteen: Pikku-Burman teurastajatar (Tammi, 2015; suom. Päivi Kivelä; ISBN 978-951-31-7798-0).



Pidin Nesserin aiemmasta van Veeteren -jännärisarjasta, eikä tämäkään sarja huono ole, mutta ei samalla tavalla iskenyt, ikään kuin Nesser olisi menettänyt otettaan ja kykyä pureutua ihmiselämään. Mukana on paljon uskonnollista tematiikkaa, joka tuntuu osin päälleliimatulta, eikä puhutellut ainakaan minua.

Rikoskonstaapeli Barbarotti toipuu suuresta surusta. Töissä hänelle annetaan terapiamielessä vanha, selvittämättä jäänyt tapaus. Tai oikeastaan kaksi. Ellen Bjarnebo tunnetaan Kymlingessä Pikku-Burman teurastajattarena, joka 20 vuotta aiemmin tappoi ja paloitteli miehensä perheen surkealla maatilalla. Ellen liittyy myös tuoreempaan Arnold Morinderin katoamistapaukseen. Morinder asui Ellenin kanssa, joten kaikki tietenkin olettavat, että hänetkin on paloiteltu. Barbarotti alkaa tutkia salaperäisen naisen taustoja, löytää perheväkivaltaa ja hyväksikäyttöä, ja alkaa epäillä, ettei kaikki olekaan kuten on luultu. Mutta missä on Ellen Bjarnebo nyt?

Ruotsalaisen rikoskirjallisuuden kärkinimiin kuuluvan Håkan Nesserin rikosromaaneissa pääpaino on ihmiskuvauksella ja psykologisella otteella. Hänet tunnetaan älykkään ovelista Barbarotti- ja van Veeteren -sarjoista.

Håkan Nesser: Yksinäiset

Håkan Nesserin Barbarotti-dekkarisarjan neljäs osa ei tuottanut yllätyksiä sen suhteen, että romaani on taitavan kirjoittajan työtä, mutta jonkin verran alkaa jo tuntua että näissä romaaneissa ei ole ihan samaa hohtoa kuin Van Veeteren -dekkareissa: Yksinäiset (Tammi, 2015; suom. Päivi Kivelä; ISBN 978-951-31-8298-4).



Toisaalta sitä ei voi kieltää etteikö Nesser onnistu yllättämään lukijaa kerran jos toisenkin, menemättä liiallisuuksiin juonenkäänteissä. Vähän kerrallaan ihmisten väliset suhteet paljastuvat, kaikessa kipeydessä ja rumuudessaan.

Metsästä jyrkänteen alta löytyy kuollut mies. Tapaus kävisi onnettomuudesta tai itsemurhasta, jollei miehen tyttöystävä olisi kuollut samassa paikassa 35 vuotta aiemmin, kun he olivat ystävineen sieniretkellä. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan kukaan ei nähnyt tai kuullut mitään. Barbarotti ja Backman jäljittävät ystäväpiiriä, johon uhrit kuuluivat 60-luvun Uppsalassa. Mitä tapahtui huolettomien ylioppilasvuosien päätteeksi? Ja miksi jonkun on kuoltava sen takia vielä vuosien jälkeen?

Michael Katz Krefeld: Langenneet

Michael Katz Krefeld kertoo 2010-luvun Kööpenhamista rikoskirjassa joka ei juuri mustanpuhuvampi ja synkempi voisi olla: Langenneet (Like, 2015; ISBN 978-952-01-1178-6).



Krefeldin kirja kuvasi niin vastenmielisiä tapahtumia että muutamassa kohdassa en pystynyt tekstiä lukemaan, vaan hypin kirjassa eteenpäin, ja lopulta osa kirjasta jäi lukematta. Ehkä kyse on siitä että kuvaus kauheuksista tuntui niin kliinisen kylmältä, niin vailla myötätuntoa olevalta, etten kerta kaikkiaan pystynyt tekstiä lukemaan.

Ravn-dekkareita on ilmestynyt suomeksi toinenkin, Kadonneet, mutta lukeminen jäi tähän.

Masja on muuttanut Liettuasta Kööpenhaminaan ja ryhtynyt leveän elämän toivossa luksusprostituoiduksi. Nyt hän on saanut tarpeekseen ja aikoo hankkia kunnon ammatin. Samaan aikaan hänen poikaystävänsä Igor pyrkii paikallisen mafian suosioon ja osallistuu suljettujen ovien takana pelattavaan pokeriturnaukseen. Hän häviää kaikki rahansa ja houkuttelee Masjan tarjoamaan palveluksiaan pelin voittajalle. Liian myöhään Masjalle selviää, että Igor on myynyt hänet velkojensa pantiksi. Erik on vihdoin tarpeeksi vanha päästäkseen metsästyksestä innostuneen isänsä kaikkein pyhimpään: kodin kellariin, joka on tähän mennessä ollut häneltä kiellettyä aluetta. Isä esittelee Erikille harrastuksensa, eläinten täyttämisen. Arka ja estoinen poika tuntee vihdoin löytävänsä jotain, jossa hän voisi loistaa. Rikosetsivä Thomas Ravnsholdt on saanut hermoromahduksen sen jälkeen, kun hänen tyttöystävänsä on murhattu. Hänen ystävänsä pyytää apua kadonneen naisen jäljittämisessä, ja Ravn suostuu palaamaan töihin, mutta tällä kertaa yksityisetsivänä. Jäljet johtavat Tukholman alamaailmaan, ja kaikki viittaa siihen, että nainen on joutunut pahamaineisen ihmiskauppiaan kynsiin. Ravnin on löydettävä hänet pian, sillä kaupungissa piileskelee prostituoituja murhaava sadisti, joka etsii taas uutta uhria.

Gunnar Staalesen: Ruususen unta

Norjalainen yksityisetsivä Varg Veum ("yksinäinen susi") jatkaa tutkimuksiaan Gunnar Staalesenin dekkarissa Ruususen unta (Otava, 2006; suom. Päivi Kivelä; ISBN 951-1-19972-2).



En oikein tiedä, miten Veumiin suhtautua, sillä toisaalta tämä elämässä epäonnistunut mies tuntuu sympaattiselta, mutta toisaalta hän myös kompastelee tilanteesta toiseen ilman että juurikaan ottaisi opikseen. Tai ehkä juuri tämä on kirjailijan sanoma, se miten vähän omasta itsestämme saatika sitten muista ihmisistä tiedämme.

Kirja kertoo 16-vuotiaasta Lisasta, joka on kadonnut Bergenistä Kööpenhaminaan. Veum löytää Lisan ja palauttaa hänet kotiinsa, mutta kohta asiat menevät pahemman kerran solmuun, sillä myös naapurin nuorimies on kateissa. Vuosien takaiset salaisuudet alkavat paljastua, ja Veum sotkeutuu näihin kuvioihin pahemmassa määrin.

Tragediaa tässä on kerrakseen, mutta samalla myös surumielistä pohdintaa maailman tilasta 1980-luvun Norjassa.

Håkan Nesser: Herra Roosin tarina

Håkan Nesser yllätti melko lailla tässä rikosromaanissa, jota oikeastaan pitäisi kutsua romaaniksi, tai kirjallisuudeksi, sillä rikos on tässä sivuosassa, pääosassa ovat ihmiset ja heidän vaikeutensa elää elämäänsä: Herra Roosin tarina (Tammi, 2013; suom. Päivi Kivelä; ISBN 978-951-31-7110-0).



Ihan paras Nesserin kirja tämä ei ole, mutta hyvin Nesser Barbarotti-sarjaansa jatkaa, vaikkakin poliisi Gunnar Barbarotti on pitkään sivuroolissa, muun muassa sen takia että hän on loukannut jalkansa nolossa onnettomuudessa pudottuaan katolta kottikärryjen päälle.

Kirja kertoo keski-ikäisestä miehestä nimeltä Valdemar Roos, joka tuntuu olevan sivuroolissa omassa elämässään. Kotona hän suorittaa pakollisia kuvioita ja työpaikalla olemista hän sietää joten kuten.

Kun Valdemar sitten voittaa lotossa, ei hän kerro asiasta kenellekään, vaan irtisanoutuu työstään, ostaa pienen torpan metsän keskeltä, ja viettää päivänsä torpassa eväitä syöden ja metsässä kävellen, lähtien aamulla kotoa ja palaten iltapäivällä kuten ennenkin.

Tästä lähtökohdasta Nesser rakentaa ajoittain jopa piinallisen tarkkanäköisen tarinan, jossa Valdemar tutustuu toiseen elämänsä kuvioita pakoon lähteneeseen ihmiseen, nuoreen narkomaaninaiseen Anna Gambowskaan.

Näiden kahden hyvin erilaisen ihmisen tavattoman epätodennäköinen ystävyys on tarinan keskiössä. Roos ikään kuin löytää Annasta tyttären, jota hänellä ei ole koskaan ollut, ja Roos puolestaan tuntuu tarjoavan sitä turvaa jota elämänsä solmuja selvittelevä Anna tarvitsee.

Mutta mitä tapahtuu kun aiemman elämän kuviot tavoittavat metsän keskellä olevan piilopirtin? Tarinan loppu ei ihan täysin lunasta alkupuolen lupauksia, mutta hieno romaani tämä joka tapauksessa on.