Håkan Nesserin Barbarotti-dekkarisarjan neljäs osa ei tuottanut yllätyksiä sen suhteen, että romaani on taitavan kirjoittajan työtä, mutta jonkin verran alkaa jo tuntua että näissä romaaneissa ei ole ihan samaa hohtoa kuin Van Veeteren -dekkareissa: Yksinäiset (Tammi, 2015; suom. Päivi Kivelä; ISBN 978-951-31-8298-4).
Toisaalta sitä ei voi kieltää etteikö Nesser onnistu yllättämään lukijaa kerran jos toisenkin, menemättä liiallisuuksiin juonenkäänteissä. Vähän kerrallaan ihmisten väliset suhteet paljastuvat, kaikessa kipeydessä ja rumuudessaan.
Metsästä jyrkänteen alta löytyy kuollut mies. Tapaus kävisi onnettomuudesta tai itsemurhasta, jollei miehen tyttöystävä olisi kuollut samassa paikassa 35 vuotta aiemmin, kun he olivat ystävineen sieniretkellä. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan kukaan ei nähnyt tai kuullut mitään. Barbarotti ja Backman jäljittävät ystäväpiiriä, johon uhrit kuuluivat 60-luvun Uppsalassa. Mitä tapahtui huolettomien ylioppilasvuosien päätteeksi? Ja miksi jonkun on kuoltava sen takia vielä vuosien jälkeen?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti