Johanna Vehkoon kirja on erikoislaatuinen kuvaus kohtaamisista paikoissa, joihin on lyöty menneen maailman leima, syystä tai toisesta, olkoon sitten kyse kaivoksen sulkemisesta tai teollisen tuotannon siirtymisestä muualle: Autiopaikoilla - tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille (Teos, 2016; ISBN 978-951-851-520-6).
Reportaasimainen kuvaus pyrkii antamaan kasvot ihmisille joita muutos koskettaa tai on koskettanut. Varsin hyvin Vehkoo tässä onnistuukin, mutta tulin miettineeksi missä määrin toimittaja kuvaa omia ajatuksiaan ja missä määrin haastateltujen ihmisten elämän todellisuutta sinällään.
Maailma kaupungistuu. Yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja on jo 35. Ennusteiden mukaan 66 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan osa kaupungeista on jäämässä kelkasta. Teollisuudesta eläneet paikkakunnat ovat länsimaissa uhanalaisia, elleivät ne löydä uusia syitä olemassaololleen. Olemme jättämässä jälkeemme massiivisen määrän moderneja raunioita. Kukaan ei oikein tiedä, mitä niille pitäisi tehdä.
Kiehtovassa reportaasissaan Autiopaikoilla palkittu toimittaja Johanna Vehkoo matkustaa paikkoihin, jotka ovat syystä tai toisesta hylättyjä. Kohteina ovat muun muassa tyhjenevä kaivos kylä Kainuun korvessa, neuvostoliittolainen aavekaupunki Huippuvuorilla ja jälkiteollisen maailman koelaboratorio Detroit. Matka jatkuu Kalifornian kultakuumeiden, niin menneiden kuin nykyisten, kautta hylättyihin virtuaalimaailmoihin. Kirja etsii vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Miksi ihmiset hylkäävät kotinsa ja mitä he jättävät jälkeensä? Ketkä jäävät ja miksi? Mitä tulevaisuuden raunioille tulisi tehdä, pitäisikö ne säilyttää arkeologisina kohteina ja lähihistorian muistomerkkeinä?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti