En uskonut jaksavani lukea Andy Weirin Marsiin sijoitettua seikkailuromaania, jossa yksinäinen mies yrittää selvitä elossa tietämättä onko pelastusta luvassa: Yksin Marsissa (Into, 2015; ISBN 978-952-264-438-1).
Romaani on pakattu täyteen teknistä tietoa ja pohdiskelua eloonjäämisen edellytyksistä, sellaisista asioista kuin vedyn ja hapen määrä, kalorien tarve, aurinkopaneelien tuottama sähköteho ja niin edelleen. Mutta ehkä juuri tästä johtuen romaani koukutti, pohdiskellessaan kaikkea sitä mikä voi mennä pieleen näissä vihamielisissä olosuhteissa, täysin omillaan.
Jonkin verran tuli myös mietittyä onko kaikki romaanissa väitetty mahdollista tai realistista, erikoisefektejä kun tuntui olevan mukana paikoitellen yllin kyllin, vaikka pääsääntöisesti kirjoittaja pysyikin asialinjalla.
Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn ensimmäisellä miehitetyllä lennolla Marsiin. Evakuoinnin aikana astronautti Mark Watneyn avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Watney jää yksin - vailla keinoa, jolla ilmoittaa Maahan olevansa elossa. Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokavarastonsa loppuisivat kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti hän ei ehtisi edes nääntyä nälkään, sillä vaurioitunut laitteisto, säälimätön ympäristö tai pelkkä inhimillinen virhe ovat omiaan tappamaan hänet ensin. Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka kävelee Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Watney ei kuitenkaan ole valmis antamaan periksi, vaan hän turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Riittääkö neuvokkuus voittamaan ylitsepääsemättömät esteet? Kirja on scifiä parhaimmillaan: lukuisat tekniset yksityiskohdat perustuvat nykytieteeseen. Samalla Marsilainen on jännitysromaani ja nykyajan Robinson Crusoe, jota lukee kuin tosielämän selviytymiskertomusta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti