Fred Vargas kirjoittaa taitavasti, ja jälleen kerran hän punoo salapolisitarinan joka tuntuu aivan omanlaiseltaan, vailla vertailukohtaa: Hyisiä aikoja (Gummerus, 2016; suom. Marja Luoma; ISBN 978-951-24-0178-9).
Kovin monta näitä Adamsberg-dekkareita ei voi kerralla lukea, sen verran hämmentäviä ne ovat, ja jossain määrin toistavat saman kaltaista kaavaa, mutta toisaalta kerta kerran jälkeen olen tullut yllätetyksi, tarina on vienyt mukanaan niin että muu maailma katoaa kauas pois. Jotain samankaltaista on Nesserin Van Veeteren -dekkareissa, mutta nekään eivät aivan samanlaiseen tunnelmaan yllä, ikään kuin maailma nyrjähtäisi pois sijoiltaan ja osoittautuisi vallan oudoksi paikaksi elää ja olla.
Fred Vargasin rakastettu Adamsberg-sarja kertoo pariisilaisesta murharyhmästä, jossa työskentelee joukko persoonallisia poliiseja. Murharyhmän sielu on karismaattinen komisario Adamsberg, jonka ajattelu on silkkaa tajunnanvirtaa. Hänen oikea kätensä on valkoviinille perso, kävelevä tietosanakirja Danglard ja vasen kätensä amatsonimainen Retancourt, joka tyrmää tarvittaessa isonkin miehen. Kaikki suojelevat toistensa pikku erikoisuuksia ja ratkaisevat Adamsbergin aina oikeaan osuvia harhailuja myötäillen murhan kuin murhan. Ja matkan varrella lukija nauttii.
Hyisiä aikoja vie lukijan 10 vuoden takaisiin, selittämättömiin tapahtumiin Islannissa ja Robespierre-fanaatikkojen salaseuraan Pariisissa. Kyseessä on itsemurhiksi lavastettujen murhatapausten sarja, jonka Adamsbergin tiimi saa tutkittavakseen. Pohjolan jäätiköiden hurjuus ja Ranskan vallankumouksen kauaskantoiset seuraukset hämärtävät murhavyyhtiä, jonka ratkaisun voi selvittää vain Adamsberg, joka ajattelee aivan toisin kuin kukaan muu.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti