Raisa Jäntti: Neppari - runoseikkailu

On aikamoisen mahtavaa että kirjastosta löytyy aarteita, joita pähkäillä vaikkei olisikaan kirjan varsinaista kohderyhmää, mistä esimerkiksi sopii Raisa Jäntin lastenrunokirja Neppari - runoseikkailu (Sanasato, 2017; kuvitus Katja Ihonen; ISBN 978-952-7176-31-3).



Teosta lukiessa tuli mieleen että teksti toimisi mainiosti ääneen luettuna, voisi pitää isonkin ryhmän lapsia tarinan käänteiden pauloissa. Ja kuvia, niitä tämän tekstin myötä saattaisi syntyä paljon, mielikuvituksen voima kun on nuorilla ihmisillä rajaton, tosin itseni ikäisillä se on usein lakannut toimimasta siinä määrin kuin pitäisi.

On löydetty uusi planeetta Neptunuksen takaa
tutkijatkaan eivät tiedä mikä siellä makaa...

Neppari on avaruusalus ja runoseikkailu. Matka kulkee kuun ohi kohti tuntematonta. Mustavalkoinen kuvitus toimii värityskirjana. Kuviin saa myös piirtää lisää. Tätä kirjaa on lupa lähestyä kynä kädessä!

Raisa Jäntti on tamperelainen runoilija, taidejournalisti ja teebloggaaja. Neppari on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.

Katja Ihonen rakastaa työtään lasten kanssa. Hän toivoo, että lapset tekevät Nepparista itsensä näköisen.

Madeleine L'Engle ja Hope Larson: A wrinkle in time - the graphic novel

Madeleine L'Engle on kirjoittanut lapsille suunnatun tieteiskirjallisuuteen viittaavan tarinan, jonka Hope Larson on sovittanut sarjakuvaksi: A wrinkle in time - the graphic novel (Farrar Straus Giroux, 2012; ISBN 978-0-374-38615-3).



Ehkä teosta voisi kutsua fantasiakirjallisuudeksikin, siinä määrin spekulatiivista sen pohdinnat olemassaolon luonteesta ovat. Uskonnollista tematiikkaakin on leivottu mukaan melkoisesti. Sarjakuvan piirrosjälki on laadukasta, mutta tarina ei tunnu kuitenkaan kantavan kovin pitkälle.

The world already knows Meg and Charles Wallace Murry, Calvin O'Keefe, and the three MrsNWho, Whatsit, and Which - the memorable and wonderful characters who fight off a dark force and save the universe in the Newbery award-winning classic. But in 50 years of publication, the book has never been illustrated. Now, Larson takes the classic story to a new level.

Amy Krouse Rosenthal ja Serge Bloch: I scream! Ice cream!

Lainasin tämän Amy Krouse Rosenthalin lastenkirjan kirjastosta kun selvisi että kirjailija on kuolemaisillaan, mikä on kieltämättä outo lähtökohta kirja-arviolle puhumattakaan kirjan lukemiselle: I scream! Ice cream! (Chronicle Books, 2013; ISBN 978-1-4521-0004-3).



En ollut kirjailijaan tutustunut ennen kuin huomasin hänen kirjoittamansa kolumnin, jossa hän jätti jäähyväisiä otsikolla "You May Want to Marry My Husband". Helmetin kautta ei kovin monta Rosenthalin teosta löytynyt, tämä kuitenkin.

A book of wordles? What is a wordle? Wordles are groups of words that sound exactly the same but mean different things.

Jo Cotterill: Love bites

Jo Cotterillin kirjoittama ja Astred Jaekelin kuvittama kirja on helppolukuinen vampyyritarina nuorille lukijoille: Love bites (Barrington Stoke, 2012; ISBN 978-1-78112-001-9).



Kirja on tarkoitettu lukemista harjoitteleville ja niille joilla on hankaluuksia tekstin ymmärtämisen kanssa. Kuvitus ja teksti istuvat hyvin yhteen, ja aika paljon tarinasta jää lukijan mielikuvituksen varaan.

Beautiful paranormal romance for seriously struggling teen readers. Grace is a vampire, but shes in love. In love with a gorgeous human, James. Her sister Tara says she has to leave James - or risk their secret being revealed. But Grace is sure James will understand. What will happen when she tells him her secret?

Tamora Pierce: Alanna - the first adventure

Tamora Pierce kääntää sukupuoliroolit päänlaelleen fantasiaromaanissa, jossa Alanna-tyttö päättää ruveta ritariksi ja vaihtaa paikkoja veljensä kanssa: Alanna - the first adventure (Simon Pulse, 2005; ISBN 978-0-689-87855-8).



Kirja on selvästi lapsille ja nuorille lukijoille kirjoitettu, mutta tarinassa on sen verran syvyyttä että kyllä se vanhempaakin lukijaa puhuttelee, mitä nyt paikoitellen tuntui siltä että kirjoittaja piti turhankin rivakkaa tahtia tarinansa kertomisessa. Kuvaus Alannan oppilasajasta hovipoikana kuninkaanlinnassa on paikoitellen mainio kuvaus menneiden aikojen elämästä, fantasialla maustettuna.

Romaani aloittaa neliosaisen kirjasarjan, ja kussakin kirjassa kerrotaan yksi vaihe Alannan elämästä, siitä miten hänestä tuli ritari ja legenda omassa valtakunnassaan.

Though a girl, Alanna has always craved the adventure and daring allowed only for boys; her twin brother, Thom, yearns to learn the art of magic. So one day they decide to switch places: Disguised as a girl, Thom heads for the convent to learn magic; Alanna, pretending to be a boy, is on her way to the castle of King Roald to begin her training as a page.

But the road to knighthood is not an easy one. As Alanna masters the skills necessary for battle, she must also learn to control her heart and to discern her enemies from her allies.

Filled with swords and sorcery, adventure and intrigue, good and evil, Alanna's first adventure begins -- one that will leard to the fulfillment of her dreams and the magical destiny that will make her a legend in her land.

Darryl Cunningham: Uncle Bob adventures

Darryl Cunninghamin sarjakuvakirjassa Bob-setä kertoo lapsille tarinoita, joissa on monenlaista hirviötä ja jännittäviä tapahtumia: Uncle Bob adventures (Blank slate, 2013; ISBN 978-1-906653-14-9).



Sarjakuvakirja on jotakuinkin viehättävä, eikä erityisen pelottava, vaikka vampyyreitä ja muita outouksia onkin roppakaupalla tarjolla.

Kate Milford: Greenglass House

Kate Milford kertoo lapsille ja nuorille suunnatussa salapoliisitarinassa hotellista, jonka historiaan liittyy monenmoista salaisuutta: Greenglass House (Houghton Mifflin Harcourt, 2014; ISBN 978-0-544-05555-1).



Teos löytyi Helmetin e-kirjoista, ja oli aikamoisen positiivinen yllätys. Lumimyrskyn keskelle jääneiden hotellivieraiden hahmot tarjoavat mielenkiintoisen lähtökohdan moneen suuntaan rönsyävälle tarinalle, jossa on myös fantasiaan viittaavia piirteitä. Lapsen mielikuvituksen voima tulee vahvasti esille. Hotellissa tapahtuvien varkauksien ja kummallisuuksien selvittämisessä riittää pähkäiltävää päähenkilölle ja hänen ystävälleen.

At Greenglass House, a smuggler's inn, twelve-year-old Milo, the innkeepers' adopted son, plans to spend his winter holidays relaxing but soon guests are arriving with strange stories about the house sending Milo and Meddy, the cook's daughter, on an adventure.

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja - Greg Heffleyn julkaisu

Mistähän johtuu, etten näihin Jeff Kinneyn sarjakuvaromaaneihin ole aiemmin tarttunut? No, tämä koululaisen elämästä kertova tarina on oikein mainio kertomus niin perhe-elämästä kuin lapsuuden kommelluksista: Neropatin päiväkirja - Greg Heffleyn julkaisu (WSOY, 2011; suom. Sakari Hyrkkö; ISBN 978-951-0-38730-6).



Kirja kertoo Greg Heffley -nimisen pojan elämästä. Isoveli komentelee Gregiä miten tahtoo, ja koulussa taas nörtiksi leimattu Greg on pahnanpohjimmainen joka yrittää pärjätä parhaansa mukaan.

Huumori on oivaltavaa, mutta kirjan loppua kohden tuntui jo vähän siltä että samat kuviot toistuvat uudestaan ja uudestaan. Kirjasarjassa on ilmestynyt monta osaa tämä jälkeen, ehkäpä niitä on jossain välissä vielä syytä vilkaista.

Charles de Lint ja Charles Vess: Seven wild sisters - a modern fairy tale

Charles de Lint on kirjoittanut ja Charles Vess kuvittanut tämän saturomaanin, jota on kovasti kehuttu, eikä syyttä, sillä tekijät onnistuvat kirjoittamaan teoksen joka on paitsi lastenkirjallisuutta myös aikuisille sopivaa luettavaa, ja lasten mielikuvituksen kautta lähestytään elämän suuria kysymyksiä: Seven wild sisters - a modern fairy tale (Little, Brown and Company, 2014; ISBN 978-0-316-05356-3).



Teoksen yhteydessä voi puhua yhtä lailla fantasiakirjallisuudesta, saturomaanista kuin lastenkirjallisuudesta, tai yksinkertaisesti vain kaunokirjallisuudesta. Ja kuvitus on yhtä lailla hienoa kuin itse tarina, ei niin että kuvitus toistaisi tarinan tapahtumia vaan pikemminkin niin että kuvitus tuo teokseen paljon lisää, täydentää sitä suuremmaksi ja suuremmoisemmaksi kokonaisuudeksi.

Romaani The Cats of Tanglewood Forest on tälle teokselle rinnakkaisteos, ja varmaankin tämä aiemmin ilmestynyt teos olisi kannattanut lukea ennen tähän romaaniin tarttumista. Mutta itsenäisiä romaaneja ovat kummatkin, ja se että tässä kirjassa paljastui jotain tuohon aiempaan liittyvää ei vähentänyt kiinnostusta vaan pistin tämän toisen romaanin varaukseen kirjastosta.

Teos kertoo kolmesta punatukkaisesta siskosta, jotka joutuvat keijujen keskinäisen välienselvittelyn kiemuroihin. Lainaan tähän teoksen esittelytekstiä:

When it comes to fairies, Sarah Jane Dillard must be careful what she wishes for. She may have thought she wanted to meet the fairies of the Tanglewood Forest, but that was before she knew the truth about them. When Sarah Jane discovers a tiny man wounded by a cluster of miniature poison arrows, she brings him to the reclusive Aunt Lillian for help. But the two quickly find themselves ensnared in a longtime war between rival fairy clans, and Sarah Jane's six sisters have been kidnapped to use as ransom. Her only choice is to go after them, and with the help of several mythical friends - from the Apple Tree Man to a cat called Li'l Pater - she'll have to find a way to untangle herself from the fairy feud before she and her sisters are trapped in their world forever.

Tekijät onnistuvat kirjoittamaan tarinan joka ankkuroituu fantasiakirjallisuuden parhaaseen perinteeseen, mutta samalla luo uudenlaisen satumaisen maailman lukijalle kokea ja ihmetellä. Ja lukija on tässä kaikessa aistivinaan syvällistä ymmärrystä siitä, mikä elämässä on tärkeää, ja tämä on teoksen suurenmoisinta antia.

Joann Sfar: Pikku Vampyyri menee kouluun

Lainasin tämän lastensarjakuvan Joann Sfarin nimen takia, sen verran kovan vaikutuksen hän on tehnyt sarjakuvantekijänä, eikä tarina pettänyt yhtään. Ja tyttärenikin piti teoksesta melkoisesti: Pikku Vampyyri menee kouluun (Arktinen banaani, 2004; suom. Kaisa Kukkola; ISBN 952-9809-89-1).



Ei tee mieli pilata hyvää tarinaa paljastamalla siitä liikkaa, sanottakoon vain että teos kertoo lapuudesta, kuolemasta, kaveruudesta ja kaikesta tämmöisestä sortumatta disneymäiseen siirappisuuteen.

Oikein mainio kertomus, jossa voi myös aistia toiseuden ja vierauden teemoja, kuvausta siitä millaista on tuntea olevansa erilainen olento kuin muut, ja samalla kuitenkin samanlainen.

Aaron Becker: Journey

Aaron Beckerin kirjan nimi on englanniksi, mutta yhtä hyvin se voisi olla millä kielellä tahansa, sillä tekstiä tässä piirustuksiin perustuvassa tarinassa ei ole: Journey (Walker Books, 2013; ISBN 978-1-4063-4230-7).



Kirja kertoo tytöstä, joka löytää piirtämisestä ja mielikuvituksestaan keinon ymmärtää ja muuttaa maailmaansa. Samalla teos kertoo yksinäisyydestä, leikkimisestä, seikkailuista, ja lopulta myös ystävyydestä. Hieno, hienovaraisesti kerrottu tarina, jossa lukija saa kokea oivaltamisen iloa.

Eeva Tikka: Virranhaltijan salaisuus ja muita satuja

Eeva Tikka on kirjoittanut nämä sadut ja kuvituksen on tehnyt Anu Vanas: Virranhaltijan salaisuus ja muita satuja (Gummerus, 1987; ISBN 951-20-2971-5). Kirja tuli ostettua kirjastojen poistokirjojen myynnistä, ja useaankin kertaan se on ollut iltasatukirjana.



Sadut toimivat sekä lapsille että aikuisille, joistakin voisi ehkä ajatella että lukijaksi on ajateltu pikemminkin aikuinen kuin lapsi, mutta kyllä lapsikin näitä jaksaa kuunnella. Näin Tikka kertoo siitä mitä sävel voi saada aikaan:

Kun hän lähestyi linnunlaulupuuta, hän lopetti viheltämisen, kulki hitaammin ja kuunteli.

- Kas miten se laulaa, hän sanoi. - Ihan kuin sillä olisi jotain erityistä mielessään.

Hän tuli esiin puiden takaa ja näki naisen, ja nainen näki hänet, ja kumpikin astui muutaman askeleen toisiaan kohti, kunnes he olivat lähekkäin.

- Minä olin tulossa, nainen sanoi.

- Minäkin olin tulossa, sanoi mies.

He olivat hiljaa niin kauan kunnes lintu lopetti. Sitten mies kysyi:
- Mennäänkö?

- Sinun taloosi vai minun? nainen kysyi.

- Samantekevää, vastasi mies. - Pääasia että ollaan taas yhdessä.

Ja he lähtivät jommankumman taloon, ja vaikka polku oli kapea, he jotenkin mahtuivat kulkemaan rinnakkain.

Satoshi Kitamura: Aksu, kattojen kuningas

Satoshi Kitamuran lastenkirjassa seikkailee Aksu-kissa, joka yrittää järjestää asioita itsensä kannalta hyvälle mallille, mutta lopputulos on useimmiten melkoinen kaaos: Aksu, kattojen kuningas (Tammi, 2002; suom. Juhani Tolvanen, ISBN 951-31-2408-8).



Helmet-järjestelmässä teos oli saanut viisi tähteä (kaksi arviointia), mikä on ehkä hiukan yläkanttiin, mutta ei paljon, sillä hyvin tässä teoksessa osuvat piirrosjälki ja tarina kohdalleen. Harmittaa, että Aksu-tarinoita ei ole enempää suomennettu, ainakaan tietääkseni.

Marguerite Abouet ja Mathieu Sapin: Akissi - Cat invasion

Marguerite Abouet ja Mathieu Sapin ovat kirjoittaneet humoristisia tarinoita afrikkalaisesta pikkutytöstä joka on jatkuvasti keksimässä kaikenlaisia kolttosia: Akissi - Cat invasion (Flying Eye Books, 2013; ISBN 978-1-909263-01-7).



Kirjassa on 44 sivua, ja elämä afrikkalaisessa kylässä tulee tutuksi mukavan omaperäisesti. Akissin ja hänen veljensä välinen suhde on melkoisen ärhäkkä, Akissi kun haluaisi osallistua poikien tekemiseen, mutta häntä ei haluta mukaan. Ja toisaalta Akissi on jatkuvasti keksimässä kaikenlaista tekemistä josta ei loppujen lopuksi hyvää seuraa.

Juba: Minerva - kukkia tohtori Kääkälle

Lueskelin Juban sarjakuvakirjaa iltasatukirjana. Tosin tämä on Minerva-kirjojen ensimmäisenä ilmestynyt tuli luetuksi vasta kahden myöhemmin ilmestyneen kirjan jälkeen: Minerva - kukkia tohtori Kääkälle (Otava, 2006; ISBN 951-1-21218-4).



Ihan yhtä lailla tämä ei kolahtanut kuin Minerva - Jääkarhun sydän, mutta ei tämäkään hassumpi ollut.



Helmet-järjestelmässä teos oli saanut kolme tähteä (kuusi arviointia), mikä on aika lailla kohdallaan, sillä vaikka piirrosjälki on hyvää ja tarina kulkee kohtuu mukavasti, jotain hitusen teennäistä tässä tarinassa on, ikään kuin aikuisten maailmaa olisi yritetty väkisin vääntää lasten kielelle. Mutta silti, ihan mukava lukukokemus tämä oli.



Kirja kertoo Minerva-tytöstä, joka lähtee lentävän laatikon kyydissä seikkailuun viidakkoon, jossa ilkeä tohtori Kääkkä punoo juonia saadakseen koko maailman valtaansa. Ja monenmoista muuta hahmoakin matkalla tavataan, tosin näistä hahmoista olisi saattanut saada paljon enemmänkin irti, nyt tuntui siltä että tässä mentiin turhankin vauhdikkaasti asiasta ja paikasta toiseen.

Juba: Minerva - jääkarhun sydän

Juban sarjakuvakirja oli lainattu alunperin iltasatukirjaksi, mutta sitten tytär luki sen itse alusta loppuun ja halusi että lainataan seuraava osa kirjastosta. Itseltäni lukeminen jäi siis kesken: Minerva - jääkarhun sydän (Otava, 2009; ISBN 978-951-1-22931-5).



Tytär tykkäsi kirjasta kovasti, ja kyllä tämä minuakin miellytti, vaikka ihan täysosumasta ei voikaan puhua. Mainiosti Minerva joka tapauksessa seikkailee arktisissa maisemissa. Viimeinen jääkarhu on vaarassa, ja öljyä porataan ympäristön tilasta piittaamatta.



Parasta kirjassa ehkä oli se, että hahmot eivät olleet disneymäisen siloteltuja vaan tarinasta löytyy monenmoista tunnetilaa. Nyt luettavana on Minerva - alajuoksun kelluva pullukka, ja teos Minerva - kukkia tohtori Kääkälle on varauksessa.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun outo unikirja

Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat perheessämme merkkihenkilöitä, erityisesti Tatu ja Patu -kirjasarjan ansiosta. Meillä on tämä kirja ollut aiemminkin lainassa kirjastosta, mutta mikäs tässä, klassikko pitää pintansa: Tatun ja Patun outo unikirja (Otava, 2008; ISBN 978-951-1-22673-4).



Teos oli saanut Helmet-järjestelmässä neljä tähteä, ja merkillepantavaa oli että kirjasta oli tehty peräti 37 arviointia. Neljä tai viisi tähteä olisi itsestäni sopiva arvio, ja samaa mieltä lienevät lapsetkin.

Tosin rupesi mietittyttämään, millä tavalla lasten ja aikuisten kokemus kirjasta eroaa, sillä merkittävä osa tekstin lumoa on arvovaltaiselta tuntuva tekstityyli jonka sisältö on huumorin täyttämää höttöä, mutta samalla kuitenkin puhutaan tärkeistä asioista.



Lieneekö tässä syytä paljastaa kirjan juonesta mitään sellaista mikä ei selviäisi jo kansikuvasta? No ei, eikä juoni sitäpaitsi ole näiden kirjojen se juttu, vaan oudot asetelmat ja arkipäivän paloittelu maukkaisiin nauruhermoja aktivoiviin suupaloihin, joihin melkein tulee riippuvuussuhde.

Mauri Kunnas: Hurja-Harri ja pullon henki

Mauri Kunnas osaa tarinankertomisen, ja tämä lasten sarjakuvakirja oli meillä luettavana iltasatukirjana jo toista kertaa: Hurja-Harri ja pullon henki (Otava, 2010; ISBN 978-951-1-24540-7).

Kirja kuuluu Tassulan tarinoita -sarjaan, ja niinpä kirjassa on paljon tuttuja hahmoja Herra Hakkaraisesta alkaen. Varsinainen tarina liikkuu sirkusmaailmassa, jossa moottoripyörätaituri Hurja-Harri pelottelee ihmisiä. Mutta kuinkas käykään, kun Herra Hakkarainen taas kerran lähtee kävelemään unissaan...

Astrid Lindgren: Satuja, seikkailuja ja kepposia

Astrid Lindgren oli tavattoman taitava kirjoittaja, mikä käy ilmi tästä klassikkosatujen kokoelmasta, jota luin nuorimmalle tyttärelle iltasatukirjana: Satuja, seikkailuja ja kepposia (WSOY, 2011; ISBN 978-951-0-38355-1).

Kirjassa on 188 sivua, joten lukemiseen meni parisen viikkoa, ja tytär viihtyi, vaikkakin aika ajoin korjasi kun satuin lukemaan tekstiä väärin. Kirjasta löytyy seuraavat sadut:

• Tunnetko Peppi Pitkätossun?
  
• Punasilmäinen lohikäärme
  
• Poju muuttaa Pikkulaan
  
• Eemeli ja keittokulho
  
• Pontus käy koulua
  
• Kultasiskoni
  
• Mikko ja Minna
  
• Marikki, katso, lunta sataa
  
• Hämäränmaassa
  
• Luokan paras Kassinen
  
• Minä en tahdo nukkumaan!
  

Kirjasta löytyy niin Peppi Pitkätossu kuin Katto-Kassinen sekä monta muuta hahmoa, osa sellaisia joita en niin kovin hyvin muistanut entisestään.

Mikä Lindgrenissä on ihmeellistä on hänen mutkaton kykynsä kirjoittaa samaan aikaan niin lapselle kuin aikuiselle, ilman että tekstissä on vähäisintäkään väkinäisyyden leimaa.

Sinä iltana Eemeli leikki ahkerasti pikku Iidan kanssa. Hän teki siskolle leikkimökin hakaan kivien väliin. Se oli Iidasta hauskaa ja Eemeli nlpisti häntä vain pikkuriikkisen aina kun halusi piparminttumakeisen. Mutta sitten alkoi tulla pimeä, ja Eemelin ja Iidan oli aika mennä nukkumaan. He kurkistivat oliko äiti keittiössä. Ei ollut. Siellä ei ollut ketään. Vain keittokulho. Se oli pöydällä, ehjänä ja kauniina. Eemeli ja Pikku Iida katsclivat merkillistä kulhoa, joka oli ollut ajelulla koko päivän.

Shaun Tan: The lost thing

Shaun Tan on mahtava kuvakirjojen tekijä, minkä todistaa myös tämä lastenkirja, lyhyt mutta ilmeikäs: The lost thing (Hachette Australia, 2011; ISBN 978-0-7344-1138-9). Teos sai vuonna 2011 Astrid Lindgren -palkinnon.

Kirjassa on vain 36 sivua, mutta se tuntuu paljon pidemmältä, ehkä siksi että kullakin sivulla on niin tavattomasti pohdittavaa. Itseäni miellytti muun muassa se, miten Tan oli käyttänyt teknisiä piirrustuksia elementteinä kuvakirjan sivuilla, ne ikään kuin kommentoivat kuvakirjan tapahtumia.

Ja mitä kirjassa sitten tapahtuu? Löytötavaroista kirjassa on kyse, ja ehkä eksymisestä, joutumisesta eroon tutusta ja turvallisesta, ja myös löytämisestä, löytymisestä, oman paikan etsimisestä maailmassa. Ja muustakin tässä on kyse, pullonkorkeista, kaikesta selittämättömästä.