Astrid Lindgren oli tavattoman taitava kirjoittaja, mikä käy ilmi tästä klassikkosatujen kokoelmasta, jota luin nuorimmalle tyttärelle iltasatukirjana: Satuja, seikkailuja ja kepposia (WSOY, 2011; ISBN 978-951-0-38355-1).
Kirjassa on 188 sivua, joten lukemiseen meni parisen viikkoa, ja tytär viihtyi, vaikkakin aika ajoin korjasi kun satuin lukemaan tekstiä väärin. Kirjasta löytyy seuraavat sadut:
- Tunnetko Peppi Pitkätossun?
- Punasilmäinen lohikäärme
- Poju muuttaa Pikkulaan
- Eemeli ja keittokulho
- Pontus käy koulua
- Kultasiskoni
- Mikko ja Minna
- Marikki, katso, lunta sataa
- Hämäränmaassa
- Luokan paras Kassinen
- Minä en tahdo nukkumaan!
Kirjasta löytyy niin Peppi Pitkätossu kuin Katto-Kassinen sekä monta muuta hahmoa, osa sellaisia joita en niin kovin hyvin muistanut entisestään.
Mikä Lindgrenissä on ihmeellistä on hänen mutkaton kykynsä kirjoittaa samaan aikaan niin lapselle kuin aikuiselle, ilman että tekstissä on vähäisintäkään väkinäisyyden leimaa.
Sinä iltana Eemeli leikki ahkerasti pikku Iidan kanssa. Hän teki siskolle leikkimökin hakaan kivien väliin. Se oli Iidasta hauskaa ja Eemeli nlpisti häntä vain pikkuriikkisen aina kun halusi piparminttumakeisen. Mutta sitten alkoi tulla pimeä, ja Eemelin ja Iidan oli aika mennä nukkumaan. He kurkistivat oliko äiti keittiössä. Ei ollut. Siellä ei ollut ketään. Vain keittokulho. Se oli pöydällä, ehjänä ja kauniina. Eemeli ja Pikku Iida katsclivat merkillistä kulhoa, joka oli ollut ajelulla koko päivän.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti