lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kate Atkinson: Started early, took my dog

Kate Atkinsonin dekkarit ovat haastavia, näissä on sisältöä kymmenen perusdekkarin verran, mutta tämä dekkari oli useaan otteeseen jäädä kesken: Started early, took my dog (Doubleday, 2010; ISBN 978-0-385-60802-2).


Pidin taukoa Atkinsonin dekkarien lukemisessa, mutta olihan niihin palattava, sen verran syvän vaikutuksen Jackson Brodie ja kirjojen muut hahmot ovat tehneet. Tämä romaani jäi pitkäksi aikaa kesken kun muut kirjat saivat innostumaan lukemisesta, mutta sitten palasin taas tämän pariin. Mutta kerta toisensa jälkeen pidin taukoa, ja taas palasin lukemaan.

Ehkä syynä tähän oli se, että kirjan hahmot ovat kaikkea muuta kuin mukavia, ja vaikka toisaalta haluaisi näille ihmisille kaikkea hyvää niin Atkinson saa heidän elämänsä ja heidät itsensä sen verran pahasti solmuun, että lohtua ei tunnu löytyvän mistään. Ja silti, jotain valoisaa tässä kaikessa, kaikesta huolimatta, silti on:

When she bought the kid she made a covenant with the devil. She could have someone to love but it would cost her everything. She thought of the Little Mermaid, every step torture, a pain like the piercing of sharp swords. Just to be human, to love.

Kid dipped her wand in Tracy's direction. Granting a wish or casting a spell, hard to tell which. Courtney had knitted herself into Tracy's soul. What would happen if she was ripped away?

This was love. It didn't come free, you paid in pain. Your own. But then nobody ever said love was easy. Well, they did, but they were idiots.


Kirja sijoittuu Leedsiin, missä Jackson Brodie yrittää selvittää adoptiolapsen taustoja, ja missä entinen poliisi syyllistyy lapsen sieppaukseen, ja sitä kautta päätyy pakomatkalle. Atkinson on taitava kirjoittaja, ja tapahtumat nykyajassa ja vuonna 1975 lomittuvat hienosti toisiinsa, mutta tämä taitavuus toisaalta myös häiritsi, tuntui että tässä ollaan liiankin taitavasti hiotun tarinankerronnan kanssa tekemisissä.

Mutta kaikesta huolimatta en pystynyt lopettamaan lukemista, taukojen pitämisestä huolimatta. Kyllä tämä melkoinen romaani on.

Ei kommentteja: