John D. MacDonald: Darker Than Amber

Jostain syystä minulta oli kokonaan jäänyt huomaamatta tämmöinen John D. MacDonaldin kirjoittama dekkarisarja, päähenkilönä Travis McGee. Tämä romaani on 21-osaisen kirjasarjan seitsemäs: Darker Than Amber (Random House, 2013; ISBN 978-0-307-82668-8). Alunperin teos ilmestyi vuonna 1966.

Kirjan esipuheen on kirjoittanut Lee Child, ja hän pohdiskelee sitä mikä sai vuonna 1916 syntyneen John Dann MacDonaldin ryhtymään kirjailijaksi, vaikka hänellä oli MBA-tutkinto Harwardista ja toisessa maaimansodassa hän toimi esikuntaupseerina (everstiluutnantti).

Sen sijaan että MacDonald olisi mennyt töihin Pentagoniin tai General Motorsiin, hän rupesi suoltamaan viihdekirjallisuutta, ja tällä työllä hän itsensä myös elätti. Hänen tuotteliaisuutensa oli tavatonta, ja joissakin viihdelukemistoissa oli pelkästään hänen tekstejään, salanimien taakse piilotettuina.

Myöhemmin monet kovaksikeitettyjen dekkarien ja jännärien kirjoittajat ovat kertoneet MacDonaldin olleen heidän esikuvanaan. Ja täytyy myöntää, että vaikka tämänkin romaanin ilmestymisestä on kulunut lähes 50 vuotta, ei se tunnu vanhentuneen juuri ollenkaan.

Ja vaikka MacDonaldin teksti on paikka paikoin hiukan kulmikasta, on siinä usein myös yllättävää syvällisyyttä, suorastaa yhteiskunnallista tai filosofista pohdiskelua, joka kumma kyllä istuu luontevasti MacDonaldin McGee-hahmon luonteeseen.

Lee Child toteaa esipuheessa MacDonaldin olleen usein edellä aikaansa muun muassa ympäristöasioissa:

These two angles show up everywhere in his novels: the need to-maybe reluctantly, possibly even grumpily-stand up and be counted on behalf of the weak, helpless, and downtrodden, which included people, animals, and what we now call the environment-which was in itself a very early and very prescient concern: Janice Gantry, for instance, predated Rachel Carson's groundbreaking Silent Spring by a whole year.

But the good knight's armor was always tarnished and rusted. The fight was never easy and, one feels, never actually winnable. But it had to be waged. This strange, weary blend of nobility and cynicism is MacDonald's signature emotion. Where did it come from? Not, presumably, the leafy block where he was raised in quiet and comfort. The war must have changed him, like it changed a generation and the world.

Tunnetuin MacDonaldin romaani on The Executioners, joka on kahteen kertaan tehty elokuvaksi (Cape Fear).

Child pohdiskelee MacDonaldin mysteeriä, sitä mistä tämä tavaton kiire tuottaa tekstiä oikein oli peräisin:

So where did McGee and MacDonald's other heroes come from? Why Florida? Why the jaundiced concerns? We will never know. But maybe we can work it by mining the millions of words written with such haste and urgency and passion between 1945 and 1986.

Tässä romaanissa McGee on kalastamassa veneessä sillan alla ystävänsä Meyerin kanssa, kun sillalta pudotetaan veteen nainen, betonilohkare rautalangalla jalkoihin kiinnitettynä. McGee sukeltaa pohjaan ja saa naisen pelastettua. McGee yrittää saada selvyyttä mistä oikein on kyse, eikä pelastetun naisen tarina tunnu kaikilta osin ihan paikkansa pitävältä.