Jim Thompson vyöryttää liikkeelle alkoholistien kokoontumisajon tarinassa, jossa alkoholistiparantola on menossa konkurssiin ja sen vetäjä on menettänyt uskonsa siihen, että taudista voisi kukaan parantua: Alkoholistit (Like, 1996; suom. Mika Tiirinen; ISBN 951-578-273-2).
Thompsonin rikosromaanin henkilögalleria on melkoisen nyrjähtänyt, ja ihmetyttää että tarina ylipäänsä pysyy koossa: "Tohtori Peter S. Murphy johtaa klinikkaa alkoholisteille, mutta hänen potilaansa uskovat, että ainoa asia, joka heidät voi parantaa on uusi paukku. Kun tähän tahtojen katkeraan kamppailuun lisätään mieshoitaja, joka esittää lääkäriä, naishoitaja, joka on samaan aikaan viettelevä ja viekkaan sadistinen, ja väärässä paikassa oleva potilas, jonka suurin ongelma on aivoista puuttuva palanen, syntyy sekoitus Thompsonin mustinta huumoria."
Tarina on melkoisen lohduton, mutta jotenkin Thompson pystyy rakentamaan tästä alkoholistien ja heidän hoitajiensa ja lääkäriensä kurjuudesta todelta vaikuttavan kuvauksen todellisuudesta, niin että mukana on aimo annos kieroa huumoria.
Kirjan lopussa Thompson vielä pyöräyttää kuviot uusiksi, ja lukija jää pohtimaan, missä määrin romaani perustuu omakohtaisiin kokemuksiin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti