Ei tämä Arja Tiaisen runokokoelma hassumpi ollut, vaikka koko ajan vähän mietinkin että miksi tämä on kirjoitettu, mikä tästä tekee otsikon mukaisen teoksen: Lapsilta kielletty (WSOY, 2012; ISBN 978-951-0-39318-5).
Teoksessa on 86 sivua, eli runokokoelmaksi tämä on varsin laaja. Seuraava runo sai aprikoimaan, ja tässä on asennetta, niin kuin oli monessa muussakin runossa, mitenkään tasapaksuksi tai tavanomaiseksi ei tätä lyriikkaa tule mieleen sanoa:
Sodan aikana ei oltu masentuneita,
kuoltu infarktiin.
Liikalihavuutta ei ilmennyt kansassa.
Presidentinrouva jonotti silakoita Kauppatorilla.
Mä olen lukenut nainen.
Turha tulla kenenkään tollon yrittämään.
Alkeita en opeta.
Seuraavassa on ote runosta "Pysytellä idealistina", jossa en aluksi huomannut kerroksellisuutta ollenkaan, kunnes tähän palasin ja aloin miettiä että mistä tässä onkaan oikeasti kyse:
...
Idealisti oli naivisti.
Ihanteellinen henkilö. Taivaanrannanmaalari.
Köyhimys, ei kyllä aina.
Sitä voi rutosti rikastua silläkin.
Tarkoitatko etten asu jo kalliisti,
keräile designia, antiikkia.
Aika kallis tämäkin vuokralukaali.
Sitä lajia en ole et takasin huussiin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti