Pauli Kallio ja Christer Nuutinen ovat tekijöinä näissä sarjakuvissa, jotka on julkaistu Rumba-lehdessä yhtä lukuunottamatta: Kramppeja ja nyrjähdyksiä 1 (Jalava, 1999; ISBN 951-887-171-X). Tyttäreni tosin sanoi kirjan kannesta, että "tuo ei osaa piirtää hyvin".
Moneen kertaan tuli hymy naamaan näistä sarjakuvista, ja vaikka kuvitus joiltakin osin ehkä ei olekaan niin "hyvin piirretty", jälki on ilmeikästä ja sopii hyvin tarinoiden henkeen.
Lukuisista hauskoista tarinoista mainittakoon se, kun ravintolan viereisen pöydän vihreään pikkutakkiin pukeutunut Runoilija tulee naisen juttusille ja replikoi "Kun uppoan silmiisi, tekee minun mieli siteerata Rilkeä!"
Missähän määrin näissä tarinoissa on omakohtaista kokemusta mukana?
Tekstit
a compassionate ear
15 tuntia sitten
2 kommenttia:
Kyllä tarinoissa on kuulemma välillä ollut hyvinkin runsaasti elementtejä käsikirjoittaja Kallion elämästä. Sain juuri pari viikkoa sitten kuulla tekijöiden perusteellisen haastattelun uuden Viidakon vaarat -albumin tiimoilta, oli todella kiinnostava tilaisuus.
Tyttäresi kommentti hymyilytti. Jos minulta kysytään, Nuutinen on kyllä aina osannut piirtää hyvin. :) Nyt sain myös todistaa sen omin silmin, kun hän taiteili juuri ostamani albumin etulehdelle upean uniikkikuvan haastattelun alkua odotellessaan.
Hienoja sarjakuvia, hienoja miehiä.
Lapset ovat kovin viehtuneitä manga-tyyliseen piirtämiseen, ehkä siitä tuo kommentti. Itseäni Nuutisen taito todellakin miellyttää, mainio juttu tuo saamasi uniikkikuva!
Lueskelin juuri Hugleikur Dagssonin albumia, siinä kyllä on kanssa tekijä jolta piirtäminen hoituu. Terävää, Suomesta tämmöistä ei taida löytyäkään. Tai sitten Islanti vain on niin ironialle otollinen maa.
Lähetä kommentti