Ilkka Pernu: Totuuksien tavaratalo

Ilkka Pernun kirjoittama Long Playn kolmas artikkeli on täyttä tavaraa, tosin kesti aikansa ennen kuin ymmärsin miten kirjoitus toimii kahdella tavalla, toisaalta abstraktimmalla tasolla pohtien hankaluutta erottaa tietoa luulosta, toisaalta asiaa käytännössä tutkien Magneettimedia-esimerkin avulla: Totuuksien tavaratalo (Hitaan journalismin yhdistys ry, 2013; ISBN 978-952-6686-02-8).



Ensimmäisellä lukemisella huomio kiinnittyi tavaratalo J. Kärkkäisen julkaiseman Magneettimedia-asiakaslehden kummalliseen ja epäilyttävään sisältöön ja taustalla olevaan höpsähtäneisyyteen, jota voisi myös salaliittoteorioiksi kutsua. Vasta myöhemmin alkoi hahmottua se varsinainen aihe, eli miten sama höpsähtäneisyys vaivaa meitä kaikkia, kun emme ehdi tai pysty todentamaan sitä tietoa jonka pohjalta maailmankuvaamme luomme.

Näin Pernu kirjoittaa Magneettimedia-lehdestä: "Magneettimedian mukaan rokotukset aiheuttavat kätkytkuolemia, auringonvalo estää ihosyöpää ja aidsista voi parantua homeopatialla. Ilmastonmuutosta lehti pitää huijauksena."

Eikä tässä vielä kaikki, seuraavassa on lisää esimerkkejä: "Columbinen koulusurmat olivat lavastettuja." "Lentokoneiden taivaalle jättämät jäljet ovat kemikaalivanoja, joiden avulla ihmisiin levitetään myrkkyjä." "CIA kehitti hi-viruksen ja levitti sitä mustiin ja homoihin hepatiittirokotteen välityksellä."

Tavaratalon ja lehden taustalla on Juha Kärkkäinen, ilmeisen mustavalkoisesti ajatteleva ihminen, joka saamastaan palautteesta huolimatta jatkaa lehdessä entisellä linjalla. Näin häntä kuvaillaan: 'Tavaratalon työntekijät luonnehtivat häntä jyrkäksi ihmiseksi. Jos on eri mieltä Kärkkäisen kanssa, hän aloittaa syyttelyn: kuka on kommunisti, kuka feministi, kuka vapaamuurari. [...] Eräs entinen alainen sanoo, että Kärkkäisen kanssa on mahdotonta keskustella ideologisista aiheista. ”Hän ohittaa kaiken, mikä ei sovi hänen omaan maailmankuvaansa.”'

Tässäkin on tietysti syytä lähdekritiikkiin, eikä Pernu esitäkään Kärkkäistä täysin mustavalkoisena, mutta jotain kiehtovaa on tässä tavassa nähdä maailma salaliittona jossa pitää varautua yhteiskunnan romahtamiseen millä hetkellä tahansa. Hyvin samanlaista ajattelua tässä on kuin jenkkilässä niissä piireissä joissa aseistaudutaan, linnoittaudutaan ja kerätään ruokavarastoja maailmanlopun varalle.

Ja samalla kaikki tämä kuvastaa sitä keskustelua mikä läpäisee ison osan netissä käydystä vuoropuhelusta. Jotenkin kummallisella tavalla salaliittoteoriat ja yleinen epäluottamus vallassa oleviin istuvat nettiin kuin kolmas silmä päähän, vai miten tässä pitäisi sanoa.

No, joka tapauksessa on syytä vakavasti miettiä, millainen tämä informaatioyhteiskuntamme todellisuudessa onkaan, ja onko luulo tuhannen tiedon väärtti. Hallitusohjelman tasolla on puhuttu siitä, että Suomi pitäisi nostaa maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä, ja tässä epäilemättä riittää haastetta, ainakin tämän Long Playn artikkelin perusteella.