Matti Häyry: Ihminen 2.0 - geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset

Matti Häyry pohtii ihmisarvoa ja ihmisten välistä solidaarisuutta, muun muassa sitä pitäisikö vanhempien käyttää genetiikan keinoja tuottaakseen terveempiä lapsia: Ihminen 2.0 - geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset (Gaudeamus, 2012; ISBN 978-952-495-249-1).



Ihmisarvo, solidaarisuus ja varovaisuus ovat teoksen avainsanoja, ja varovaisuudesta Häyry kirjoittaa näin: ”Varovaisuus vaatii meitä olemaan valppaina niiden tulevaisuuden uhkakuvien suhteen, joita nykyiset tekomme ja tapamme toimia aiheuttavat. Valikointi voisi periaatteessa olla hyväksyttävää joissakin yhteisesti sovituissa tapauksissa, mutta ei ehkä ole viisasta avata ovea samantapaisille mutta huomattavasti vaarallisemmille käytännöille joidenkin vuosien kuluttua.”

Teos siis kurkottaa tulevaan, niihin lääketieteen tarjoamiin mahdollisuuksiin jotka ovat kohta käytettävissämme ja myös niihin joista emme vielä tiedä mutta joihin on syytä varautua jo etukäteen.

Häyry esittää seuraavat seitsemän filosofista ja eettistä kysymystä, joihin hän etsii vastausta, tai pikemminkin Häyry esittelee mahdollisia vastauksia ja niihin liittyviä ongelmia:

1. Mikä on vanhempien vastuun luonne ja rooli harkittaessa geenitestausta eettisten periaatteiden valossa?
   
2. Mikä on lain ja moraalin suhde asennoitumisessa kuurojen alkioiden tuottamiseen?
   
3. Mihin rajaan asti ihmisiä voi käyttää välineinä ja ylittääkö pelastajasisarusten tuottaminen tämän rajan?
   
4. Mihin rajaan asti ihmisiä voidaan muotoilla ja miksi se olisi väärin kun ihmisiä luodaan kloonaamalla?
   
5. Mikä on haavoittuvien ryhmien kuten alkioiden ja riistolle alttiiden naisten moraalinen asema ihmisalkion kantasolujen hankinnassa tutkimusta varten?
   
6. Kuinka ennakko-odotukset voivat vaikuttaa toiminnan seurausten arviointiin ja mitä tämä merkitsee keskusteluille geenihoidoista?
   
7. Mihin ihmiselämän pidentämisellä pyritään ja kuinka erimielisyydet tästä voivat vaikuttaa kuolemattomuudesta käytäviin keskusteluihin?
   

Häyry viittaa useisiin tutkijoihin ja filosofeihin, jotka ovat näitä kysymyksiä käsitelleet, muun muassa seuraaviin: Jonathan Glover, John Harris, Leon R. Kass, Michael J. Saldel, Jürgen Habermas ja Ronald Michael Green. Heidän näkemyksensä ovat keskenään ristiriitaisia vaikkakin omilla tahoillaan heitä kaikkia kannatetaan innokkaasti. Näin Häyry: ”Ei ole olemassa Arkhimedeen pistettä, jonka suhteen kantoja voisi universaalisti tyydyttävällä tavalla arvioida. On rakentavampaa etsiä vertailumenetelmiä muilta tasoilta.”

Kukin yllä esitetystä seitsemästä kysymyksestä on haastava ja kustakin Häyry esittää oman tulkintansa, tai vähintäänkin tulkinnan joka pyrkii sovittelemaan näkemyksiä yhteen, tai jos tämä ei onnistu, toteamaan että näkemykset ovat ristiriitaisia ja tämä tulisi huomioida käytännön toimenpiteissä, esimerkiksi lainsäädännössä.

Kuurojen alkioiden tuottamisen kysymys, siis se että jos vanhemmat haluaisivat kuuron lapsen, esimerkiksi siksi että he itse ovat kuuroja, toi mieleeni John Varley tieteisnovellin ”The Persistence of Vision”, joka voitti sekä Hugo- että Nebula-palkinnon vuonna 1979. Novelli on käsittääkseni suomennettu nimellä ”Siintävät silmät” kokoelmassa Hyvästi, Robinson Crusoe.

Varleyn novellissa vaelteleva kertoja, jonkinlainen kulkurihahmo, törmää sokeisiin, kuuroihin ja mykkiin ihmisiin, jotka kommunikoivat omalla kielellään siten että viestintää ei voi näkö- tai kuuloaistin keinoin tulkita tai ymmärtää. Ja tästä herää kysymys tällaisten ihmisten ihmisarvosta ja siitä, mitä voi tulla tilalle jos esimerkiksi jokin aisteista puuttuu.

Toisaalta voi myös argumentoida vastakkaisesta suunnasta, kyseenalaistaen kuurojen alkioiden valikoinnin rinnastamalla sen vamman tahalliseen tuottamiseen. Helpolla tässä ei pääse filosofi eikä asiaa pohtiva maallikko.

Häyryn teos on selkeä ja viisas puheenvuoro tärkeästä aiheesta.