Taneli Kaneli

Tittamari Marttinen on kirjoittanut ja Salla Savolainen kuvittanut mainion kirjan pehmolelukissasta: Taneli Kaneli (Tammi, 2. painos, 2001; ISBN 951-31-1901-7). Marttinen kertoo pehmolelun, Taneli Kanelin, ja lapsen ystävyydestä, ja tarina on kirjoitettu minä-muodossa lelukissan näkökulmasta.

Kirja on helppolukuinen, sopii siis lukemaan opetteleville. Ja hyvin se toimii myös iltasatukirjana, sillä tekstissä on kielen helppoudesta huolimatta omaperäisiä oivalluksia.

Kirjasta löytyy hauskoja ja myös ajattelun aihetta antavia juttuja, kun kaikki ei sujukaan niin kuin pitäisi.

Hieno juttu että tällaisia tarinoita julkaistaan. Kertomus ystävyydestä - voiko sen parempaa teemaa lastenkirjalle ollakaan?

Vuosituhannen sadut

Jos olisin tiennyt, että tämän satukirjan on julkaissut ulkoasiainministeriö, se olisi saattanut jäädä lainaamatta. Hassua tämmöiset epäluulot virastokieltä kohtaan. Mutta kannessa ollut Tomi Kontion nimi kiinnosti tässä kirjassa: Vuosituhannen sadut (Ulkoasiainministeriö, 2007; ISBN 978-951-724-616-3). Muut kirjoittajat ovat Tittamari Marttinen, Eppu Nuotio ja Timo Parvela, ja kuvittaja on Julia Vuori.

Kirja tuntuu olleen jotenkin epäonninen, sillä Helmet-kirjastojärjestelmässä on julkaisijan nimessä virhe, pitäisi olla Ulkoasiainministeriö eikä Ulkoasianministeriö. No, tuo ei vielä mitään, sillä kirjan sivuille 38 ja 42 oli liimattu tekstikappaleiden päälle korjauksina paperilaput. Huolimatonta työtä oikoluvussa ja painatuksessa!

Kirjastosta lainattu kirja meinasi kaiken lisäksi jäädä lukematta, kun toinen vanhemmistä tytöistä sanoi siitä: "Tylsää, tylsää!" Mutta rupesin kirjaa kuitenkin iltasatuina lukemaan, ja pikku hiljaa löytyi ihan kiinnostavia satuja.

Sadun kirjoittaminen ei ole mitään helppoa. Saa miettimään, miten kirjan kirjoittajat ovat ylipäänsä motivoituneet tekemään eläinsatuja kehitysyhteistyön ja kansainvälisyyskasvatuksen hyväksi, esimerkiksi sellaisista aiheista kuin "Luoda globaali kumppanuus kehitykseen" tai "Taistella AIDSia, malariaa ja muita tauteja vastaan".

Kaikki kirjan sadut eivät ole erityisen inspiroituneita, mutta esimerkiksi Timo Kontion "Neuvokkaina neuvolaan" ja Timo Parvelan "Verkkokauppa" eivät olleet hassumpia - tai sanoisiko että ne olivat juuri sopivan hassuja. Ja tytär joka alussa sanoi "Tylsää, tylsää!", hänkin lopulta innostui ja halusi kuulla sadut alusta loppuun.