Jonas Jonasson kertoo veijaritarinaa, josta tulee vahvasti mieleen Arto Paasilinnan teokset, mutta samalla tässä ruoditaan ruotsalaisuutta ja kirjoitetaan maailmanpolitiikkaa uuteen uskoon koko 1900-luvun ajalta: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (WSOY, 2012; suom. Raija Rintamäki; ISBN 978-951-0-39063-4).
Elokuvakin tästä romaanista on tehty, ja nuo elokuvajulisteet saivat romaanin kirjastosta lainaamaan, alkuperäisillä kansilla varustettuna versiona, vaikka uudemmassa painoksessa on elokuvasta lainattu kansikuva. Elokuvia kun en juuri katso niin minulle riitti aivan hyvin tämä vanhempi versio.
Veijariromaanista kun on kyse niin sattumuksia tässä tarinassa riittää, milloin ollaan mukana Espanjan sisällissodassa, milloin suunnitellaan atomipommia USA:ssa ja milloin taas seurustellaan huippupoliitikkojen kanssa. Oikein hyvin Jonasson juttua pyörittää, mutta nykyisin en jaksa ihan vanhaan malliin innostua tämmöisistä tarinoista, ja niinpä kolmasosa teoksen lopusta jäi lukematta.
Tosin lunttasin teoksen lopusta miten tarinassa oikein käykään, sen verran utelias kyllä olen. Mutta en paljasta.
Tekstit
Suomen vapauttaminen talvisodassa
1 päivä sitten
