Len Deighton: Lontoon ottelu

Len Deightonin vakoojatrilogian päätösosassa kamppailevat Neuvostoliiton ja Englannin tiedustelupalvelut keskenään tarinassa, jossa on käänne käänteen perään, ja sittenkin vielä yllätyksiä luvassa: Lontoon ottelu (WSOY, 1987; suom. Erkki Hakala; ISBN 951-0-14447-9).



Deightonin trilogian muodostavat romaanit Berliinin peli, Meksikon erä ja Lontoon ottelu, ja tässä trilogian päätösosassa MI6:n agentti Samson joutuu vastakkain KGB:n riveihin loikanneen vaimonsa Fionan kanssa. Tarina on kaukana James Bondin jatkuvasta mekkalasta, näissä romaaneissa on surumielisyyttä, toki myös intensiteettiä, mutta ennen kaikkea melkoisen osuvaa henkilöhahmojen psykologista kuvausta.

En ole varma, olenko tätä Deightonin trilogiaa lukenut aiemmin, mutta tiukasti tämä nappasi, sillä luin romaanit melkeinpä perä perää viikon sisällä. Ja kaksi viimeistä osaa luin kahdessa päivässä, viikonlopun aikana, niin että nukkumaan tuli mentyä vasta puolenyön jälkeen.

Romaanissa kaikki epäilevät kaikkia, ja Samson saa pistää parastaan selvitäkseen ehjin nahoin. Sekä omassa kotipesässä että KGB:ssä punotaan juonia itse kunkin omaa etua tavoitellen, eikä oikeastaan mitään eikä ketään voi pitää luotettavana.

Pistin kirjastossa varaukseen Samson-vakoojaromaanien seuraavat kaksi teosta, Deightonillahan on tässä sarjassa kolme trilogiaa sekä yksi erillinen romaani. Hyvää lukemista riittää.

Len Deighton: Meksikon erä

Len Deightonin vakoojajännärin pääosassa on MI6:n kyyninen veteraani Bernd Samson, joka pyrkii saamaan KGB:n agentin loikkaamaan englantilaisten puolelle: Meksikon erä (WSOY, 1986; suom. Erkki Hakala; ISBN 951-0-13431-7).



Deighton kirjoittaa mukavan hätäilemättömästi, saaden niin Meksikon kuin Berliinin tuntumaan todellisilta paikoilta. Kun luin tämän romaanitrilogian ensimmäisen osan, Berliinin pelin, oli pakko heti lainata seuraavat kaksi teosta, joka luin perä perää kahdessa päivässä viikonlopun aikana.

Tämä on trilogian toinen osa, ja hyvin Deighton jatkaa siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin, Samsonin vaimon Fionan paljastumisesta KGB:n agentiksi.

Romaani koukutti harvinaisen tiukasti, eikä tullut edes taisteluväsymystä niin että olisin ruvennut hyppimään kirjan sivulla eteenpäin.

Len Deighton: Berliinin peli

Luulen kyllä lukeneeni jo aiemmin tämän Len Deightonin vakoilujännärin, mutta mitään tarkkaa muistikuvaa tapahtumista minulla ei ollut romaaniin tarttuessani: Berliinin peli (WSOY, 1985; suom. Erkki Hakala; ISBN 951-0-12758-2).

Romaani on kymmenenosaisen tarinan ensimmäinen osa. Samalla kyse on trilogian ensimmäisestä osasta, seuraavat osat ovat Meksikon erä ja Lontoon ottelu. Sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan kymmenen romaania, kolme trilogiaa sekä lisäksi yksi romaani joka kertoo tapahtumista ennen muita romaaneja.

Deighton kirjoittaa sujuvasti, vaikka nykyisestä näkökulmasta kylmän sodan juonittelut tuntuvatkin suorastaan nostalgisilta. John le Carrén romaaneja luin aikoinaan hyvinkin hartaasti ja voi olla, että tämän Deightonin romaanin tuttuus johtuu niistä. Samankaltaista vakoilijoiden peliä tässä pelataan, tosin Deighton on suoraviivaisempi eikä yllä romaanillaan jopa korkeakirjallisiin ansioihin kuten le Carré.

Päähenkilö on Bernard Samson, joka tuntuu olevan kyllästynyt agenttitouhuihin, mutta ei niistä eroonkaan pääse. Jonkinlaista katu-uskottavuutta Deightonin kerronnassa kyllä on, vaikkakaan ehkä ei samanlaista syvällistä ymmärrystä niistä psykologisista kiemuroista joista tämän kaltaisessa erilaisten roolien esittämisessä on kyse kuin le Carrélla.

No, en kylläkään erityisemmin pettynyt, ja laitoin saman tien trilogian kaksi seuraavaa osaa varaukseen. Jonkinlaisen nostalgian vallassa näitä kirjoja lukee.

Ei lyijyä valkokankaalle

Stuart M. Kaminskyn mainio Toby Peters -dekkarisarja alkaa kirjasta Ei lyijyä valkokankaalle (WSOY, 1984; suom. Erkki Hakala; ISBN 951-0-12470-2). Luin muut kolme suomennettua sarjan kirjaa ennen tätä, joten monet kirjan asetelmista olivat jo tuttuja, mikä hiukan himmensi lukunautintoa. Mutta hyvin Kaminsky tarinaansa auki kerii.

Kaminsky oli erittäin tuottelias kirjailija, ja myös elokuvan historian tuntija, mikä näkyy dekkarin monissa elokuvahistoriaan viittaavissa käänteissä. Kuten muissakin lukemissani Toby Peters -dekkareissa tässä liikutaan 1940-luvun Hollywoodissa.

Omalaatuista elokuvatähteä Errol Flynniä yritetään kiristää, jolloin Peters kutsutaan apuun. Kohta ei kiristyskään enää riitä vaan Flynn yritetään murhata. Kun Peters yrittää selvitellä totuutta moninaisten käänteiden takana joutuu hän yhä syvemmälle tapahtumien sokkeloon. Kuka loppujen lopuksi on kaiken takana?

Mielestäni sarjan seuraavat osat ovat parempia kuin tämä ensimmäinen, mutta toisaalta sarja kyllä kannattaa aloittaa tästä. Mistään korkeakirjallisuudesta ei tietenkään ole kyse, mutta mukavia välipaloja nämä kyllä ovat, varsinkin vanhojen Hollywood-elokuvien ystäville.