Max Barry: Jennifer Valtiovalta

Tämä Max Barryn romaani oli minulle nimeltä tuttu, englanninkielisenä alkuteoksena Jennifer Government, mutta en tiennyt että teos on suomennettukin, kunnes näin sen kirjastossa hyllyssä, joka oli harvinaisen tyhjä kesälomien lukuinnostuksen takia. Ja oikein mainio lukuelämys tämä romaani olikin: Jennifer Valtiovalta (WSOY, 2004; suom. Jukka Saarikivi; ISBN 951-0-29031-9).



Kirja oli saanut Helmetissä neljä tähteä (neljä arviointia), mikä tuntuu reilulta, sillä parasta teoksessa on mainio asetelma ja juoni toimii kohtalaisesti, mutta henkilöhahmot taas ovat melkoisen paperisia ja karikatyyrimaisia.

Kirjassa puhutaan maailmasta jossa valtiovalta on karsittu aivan minimiin ja yritykset ovat ottaneet valtion tehtävät itselleen. Nike-yhtiön markkinointijohtaja John Nike (kaikkien yhtiöiden työntekijöillä on yhtiön nimi sukunimenä) keksii mainion sissimarkkinointikampanjan uusien juoksutossujen myymiseksi: tapetaan kymmenen ensimmäistä kenkien ostajaa.

Tappohomman saa tehtäväkseen Hack Nike, joka puolestaan tekee alihankintasopimuksen poliisin (!) kanssa, ja poliisi taas teettää homman edelleen alihankkijalla, NRA:lla. Rikosta selvittelee Jennifer Valtiovalta (samoin kuin yrityksien nimissä myös valtiovalta näkyy työntekijöiden sukunimessä), jolla on yhtä sun toista hampaankolossa John Nikeä kohtaan.

Kirjan henkilöt ovat kaikki omalla tavallaan pähkähulluja, ja juonen puitteissa Barry onnistuu kritisoimaan amerikkalaista systeemiä joka puolelta, koululaitoksesta oikeusjärjestelmään, globaalista valtapolitiikasta arkipäivän pähkähulluihin kuvioihin.

Kirjoittelin teoksesta pohdintaa Andreas Manessingerin blogin kommentteihin, tässä lainaus sieltä:

EU just put out a press release pondering the future of higher education, containing this: "Overall, the number of higher education students in the world is expected to quadruple, from around 100 million in 2000 to 400 million in 2030, with particularly strong growth in Asia and Latin America."

When countries in Asia, Latin America etc. are pushing for higher education, that means that these countries are going to attract talent, and what happens then to countries such as USA, where the education system is struggling or even failing? If a country becomes a nation of incompetents, what is there left to do?

Also, I just read the book Jennifer Government, which originally appeared in 2003, and a rather sharp tale it was. Here is a quote from Wikipedia: "The novel is set in a dystopian alternate reality in which most nations (now controlled by the United States) are dominated by for-profit corporate entities while the government's political power is extremely limited."

The plot is rather hilarious: "Hack, a low level employee at Nike, is contracted by one of his higher ups, John Nike, Vice President of Guerrilla Marketing, for an ambitious marketing campaign. The company is planning to release the new Nike Mercurys […] and in order to drum up interest in the items, John Nike plans to increase "street cred" […] by having Hack kill people who try to buy them. Hack, bound by his contract but unable to contemplate murder on his own, subcontracts to the Police, now a mercenary organization […]"

Well, if we combine these two things, the lack of motivation for getting education, and a libertarian approach to the government, we can envision a future where a country tries to maintain its power by any means available, joining forces with huge private enterprises, spying on all the other nations (and foreign enterprises), while being criticized increasingly hard, losing credibility, and thus ending in a spiral of doom, lacking any way out of the increasingly bad situation.

Varo vampyyria

Siitä mihin jäi Joku on murhannut maiskisen, siitä jatkaa Stuart Kaminskyn dekkari Varo vampyyria (WSOY, 1989; suom. Jukka Saarikivi; ISBN 951-0-15899-2). Jälleen kerran ollaan 1940-luvun Hollywoodissa, ja tällä kertaa vampyyrielokuvien parissa. Joku ahdistelee Bela Lugosia, ja samaan aikaan joutuu kirjailija William Faulkner poliisin pidättämäksi ja syytetyksi murhasta.

Yksityisetsivä Toby Petersillä on pitkästä aikaa hommia, ja vieläpä kaksi juttua samaan aikaan. Mutta sitten jutut alkavat kummallisella tavalla kietoutua yhteen. Mikä on yhdistävä tekijä?

Kaminsky on rutinoitunut kirjoittaja, eikä tässä mistään korkeakirjallisuudesta voida puhua, mutta mutkia on sopivasti juonessa, Peters on juuri sopivan kovaksi keitetty yksityisetsivä, ja pariin otteeseen Kaminsky onnistyy jopa yllättämään lukijansa. Ei hassumpaa.

Niin, se vielä on sanottava, että Kaminsky piirtää mainion muotokuvan Bela Lugosista, ja eikös tässä vielä käy niinkin, että Lugosi on lopultakin kirjan varsinainen sankari.

Joku on murhannut maiskisen

Stuart M. Kaminskyn dekkari Joku on murhannut maiskisen (WSOY, 1986; suom. Jukka Saarikivi; ISBN 951-0-13788-X) olisi jäänyt lukematta, jos olisin valinnut luettavaa kirjan nimen perusteella. Mikä ihmeen maiskinen? Mutta Ihmemaan Ozin kulisseissa tässä ollaan, ja melko mukavasti Kaminsky tarinaansa pyörittää filmiteollisuuden ympärillä.

Niin, maiskiset ovat Ozin ihmemaailman outo pikkuväki, jota esittivät vuoden 1939 elokuvamusikaalissa lyhytkasvuiset ihmiset. Elokuvan pääosaa näytteli Judy Garland, joka on yksi dekkarissa esiintyvistä hahmoista. Ja tapahtuma-aika on 1940-luku, ja maailmansodan jyskeitä on taustalla.

Oz-ilmin kulisseista löytyy kääpio, tai siis lyhytkasvuinen ihminen, pukeutuneena pikkusotilaiden värikkääseen rooliasuun, ja rinnassa törröttää veitsi. Toby Peters saa tehtäväkseen selvittää, mistä oikein on kyse, ja lisäksi hänen tulee toimia Garlandin henkivartijana, sillä joku lähettää uhkauksia filmitähdelle.

Kaminsky osaa tyylilajinsa, jossa nostalgisoidaan menneen ajan Hollywoodia, mutta samalla myös noudatetaan kovaksikeitetyn dekkarin reseptiä. Ja ihan hyvältä tämä keitos maistuu.