Eeva Tikka on kirjoittanut nämä sadut ja kuvituksen on tehnyt Anu Vanas: Virranhaltijan salaisuus ja muita satuja (Gummerus, 1987; ISBN 951-20-2971-5). Kirja tuli ostettua kirjastojen poistokirjojen myynnistä, ja useaankin kertaan se on ollut iltasatukirjana.
Sadut toimivat sekä lapsille että aikuisille, joistakin voisi ehkä ajatella että lukijaksi on ajateltu pikemminkin aikuinen kuin lapsi, mutta kyllä lapsikin näitä jaksaa kuunnella. Näin Tikka kertoo siitä mitä sävel voi saada aikaan:
Kun hän lähestyi linnunlaulupuuta, hän lopetti viheltämisen, kulki hitaammin ja kuunteli.
- Kas miten se laulaa, hän sanoi. - Ihan kuin sillä olisi jotain erityistä mielessään.
Hän tuli esiin puiden takaa ja näki naisen, ja nainen näki hänet, ja kumpikin astui muutaman askeleen toisiaan kohti, kunnes he olivat lähekkäin.
- Minä olin tulossa, nainen sanoi.
- Minäkin olin tulossa, sanoi mies.
He olivat hiljaa niin kauan kunnes lintu lopetti. Sitten mies kysyi:
- Mennäänkö?
- Sinun taloosi vai minun? nainen kysyi.
- Samantekevää, vastasi mies. - Pääasia että ollaan taas yhdessä.
Ja he lähtivät jommankumman taloon, ja vaikka polku oli kapea, he jotenkin mahtuivat kulkemaan rinnakkain.
Tekstit
2 kommenttia:
Luin otsikon muodossa "Viranhaltijan salaisuus ja muita satuja". Ajattelin että nyt saataisiin satuja yhteiskuntahierarkian alemmiltakin portailta. Mutta ei se niin ollutkaan.
Heh, voisihan tuosta viranhaltija-aiheesta kyllä oikean kelpo sadun saada aikaan, mielelläni sellaisen lukisin.
Olen lukenut tähän mennessä kolme Eeva Tikan kirjaa, kaksi satukokoelmaa ja yhden romaanin, varsin taitava hän on kuvaamaan ihmiselämän viiltävyyttä sadun keinoin, erityisesti menettämisen tunnetta.
Lähetä kommentti